Kitarat: soittaminen ›

Monta kertaa itse olen miettinyt, miten ihminen on ajautunut siihen harrastukseen, jossa on ihan helvetin hyvä ja lahjakas. Sattumaako?
 
Esimerkkeinä musiikin ulkopuolelta vaikkapa uimari Michael Phelps. Epäsopusuhtainen vartalo ja oudon näköinen heppu muutenkin, mutta vedessä täysin omassa elementissään. Missä vaiheessa hän päätti aloittaa uimisen?
 
Usain Bolt. Raajat kuin gasellilla ja ukko on luotu juoksemaan.
 
Miten päätyivät juuri omaan lajiinsa ja siinä suvereeniksi maailmanhuipuksi?
 
Steve Vailla on pitkät luisevat sormet ja järkeäkin päässä, miksi valitsi kitaran eikä esim gynekologin ammattia? Taikka miksei Yngwie donitsitehtaan perustamista?

baron: Onhan se viehättävä ajatus että kenestä tahansa voi tulla huippu missä tahansa, sen kun vain valitsee.
 
Kyse ei ole siitä, että kaikista voi tulla huippuja ihan missä tahansa. Musiikissa ja ylipäätään taiteessa asioiden mittaaminen on vain huomattavasti vaikeampaa, kuin esim. urheilussa.
 
Mitä tarkoittaa huipulle pääseminen musiikissa tai taiteessa ylipäätään? Kukaan ei ole vieläkään vastannut tähän kysymykseen.
 
Meitä on aika moneen junaan tässä musiikin kentällä. Mielestäni on aika mahdotonta määritellä musiikillista lahjakkuutta.
 
Etkö todella oo duunissasi nähnyt että jollekin sopisi paremmin pitsinnypläys ja jollekin 100 m juoksu?
 
En kauheasti nyplää pitsiä tai katsele junioireiden 100m suorituksia, vaan opetan kitaransoittoa...

aalataur: Esim. piirustustaito mikä on mun toinen vahva alue, osasin jo 4-vuotiaana piirtää perspektiivipiirroksia, vaikka mua ei mitenkään oltu kannustettu piirtämiseen enkä ollut piirrellyt sen enempää kuin ikäkaveritkaan. Tai mun veli, joka ei osaa vieläkään piirtää edes tikku-ukkoa, meillä oli samat kynät ja sama kannustus, toinen vaan osasi ja toinen ei. Ikäkaverit piirsi autonsa 2D:na, minä osasin luonnostaan lisätä sen kolmannen sivun. Piirustustaitoa myöskään voi hyvin vähän "treenata" verrattuna soittamiseen. Se kehittyy iän myötä noin parikymppiseksi, jonka jälkeen kehitys pysähtyy. Eipä paljon auta vaikka piirtäisit sen 10 tuntia päivässä, jos sinua ei ole luotu piirtäjäksi niin se ei vaan jumalauta sentään onnistu. T. taidealaa eri opinahjoissa vuosia opiskellut ja kaikenmaailman räpeltäjien kyniensä kanssa kamppailua sivusta seurannut. Äidinmaidossa se tulee, jos tulee. Jotkut alat antaa enemmän anteeksi, esim. kestävyysjuoksua on helppo harjoitella vaikkei olisi aivan hirveästi lahjoja.
 
Kannattanee hieman tutustua alan kirjallisuuteen ennen kuin alkaa laukoa totuuksia...
 
Lukaisin joskus taannoin jonkun kirjan piirtämään oppimisesta, mimi viittasi jotenkin vasempaan aivopuoliskoon. Joillakin ihmisillä on parempi spatiaalinen hahmottamiskyky, mutta sekin asia on kehitettävissä. Kirjan kirjoittaja muistaakseni veti kursseja piirustustaidottomille aikuisille/nuorille. Jotkut kurssin käyneistä olivat päätyneet jopa alalle, vaikkeivat olleet osanneet piirtää 6-vuotiasta paremmin aikuisiällä. Voihan se olla, että näillä tyypeillä on ollut sitten sitä piirtämiseen liittyvää "lahjakkuutta", joka on vain jäänyt jostain syystä sinne 6-vuotiaan tasolle todella pitkäksi aikaa.
 
Ei se taiteellinen lahjakkuus ole todellakaan mitenkään yksiselitteinen asia. Ja jos ei esim. piirustutaito kehity ilman vaivannäköä, niin ei se välttämättä merkitse sitä, etteikö sitä voisi kehittää, tai etteikö siinä voisi päästä huipulle.
 
Toi ajattelu että kaikki on itsestä kiinni ei ole realistinen, myöskin eriarvoistaa ihmisiä tarpeettomasti (entisestään) koska toihan johtaa ajatteluun että ne jotka eivät ole hyviä missään, mistä ei koskaan tullut mitään kovin kummoista, ovat itse 100% syypäitä tähän. Ne ihmiset on saattanut yrittää paljon kovemmin kuin sinä, niillä ei vaan ollut geenejä mihinkään / yrittivät onnistua väärällä alalla.
 
Toisaalta taas ajattelu siitä, että asiat eivät ole itsestä kiinni johtaa myös varsin epämiellyttäviin tuloksiin. Helsingin aseman läheisyydessä viihtyvät spurgut lienevät hyvä esimerkki tästä. Loppujen lopuksi voimme siis syyttää äitiämme, isäämme, jumalaa ja allahia, jos meistä ei koskaan tule mitään...
 
Tarkoituksenani ei ole väittää, että meistä kaikista voi tulla ihan mitä vaan, vaikka se voikin vaikuttaa siltä. Lahjakkuuden määrittely on kuitenkin todella vaikeaa, etenkin kaikessa taiteessa. Se, että jos ei osaa laulaa nuotilleen 12-vuotiaana tai ei osaa piirtää kunnolla 12-vuotiaana ei välttämättä merkitse sitä, että olisi musiikillisesti lahjaton tai kuvataiteellisesti lahjaton.
 
Niinpä. Silti kun pelattiin jalkapalloa, olin aivan surkea ja jätkiä nauratti se. Voitin kilpajuoksun pallolle lähes aina, mutta kun sain sen, menetin sen heti, koska en osannut tehdä mitään sillä. Kineettinen lahjakkuus nolla. Ei tiikeri raidoistaan mihinkään pääse, ja geenit määrittää paljon sitä mitä me ollaan, ei pelkkä tahto. Mun mielestä tää on itsestäänselvä asia?
 
Tää on kyllä ihan paskapuhetta. Kyllä sä voit opetella potkimaan sitä palloa ihan niin kuin kaikki muutkin, todennäköisesti muut ovat potkineet sitä palloa enemmän nuoruudessaan kuin sinä. Ei susta välttämättä huipulle ole, mutta se pallon hallinta harjoittelulla paranee.
 
Olenhan minäkin täysin paska lähes kaikissa palloilulajeissa (lukuunottamatta koripalloa ja pesäpalloa), etenkin jos pitää olla jonkinsortin maila kädessä, niin olo on kuin sormet olisivat nippu kyrpiä... Voin kuitenkin myöntää, että se johtuu täysin siitä, että minua ei kiinnostanut lapsena pätkääkään urheilu, puhumattakaan joukkueurheilulajeista. Kinesteettisesti en kuitenkaan ole mitenkään lahjaton, koska myöhemmin kun aloin harrastaa kamppailulajeja ja tanssia, niin tajusin, että on minulla sitä kinesteettistäkin lahjakkuutta.
 
Ainahan sitä voi myös selittää omaa kyvyttömyyttään lahjattomuudella tai sitten voi vaikka myöntää, ettei ole yhtään harrastuneisuutta.

baron: No kertokaa kuka lahjaton on jollain mittarilla päässyt musiikin huipulle, vaikka kaupallisesti?
 
Mitä sitten tarkoittaa jos ihminen on täysin lahjaton? Miten sä mittaat sen? Samoin sen lahjakkuuden?
 
Mun mielestäni ainakin James Hetfield on ihan paska laulaja, lahjoista en osaa sanoa mitään, mutta kyllähän hän on kaupallisesti erittäin menestynyt. Ja monille varmastikin se suosikkilaulaja. Kirk Hammetin kitarasooloilu on myöskin erittäin riipaisevan kuuloista, epävireistä yms. Kyllähän iso osa porukasta kuitenkin diggaa. Sitten on tietysti vielä tämän samaisen bändin rumpali...
 
Madonna on myös surkea laulaja. Telkkarimusikaali Evita on todella kauheata kuunneltavaa. Varmaankin menestynein naispuolinen poppis-laulaja.
 
Kaikki kunnoitus vieläkin heidän ansioilleen.
 
Kyllähän näitä esimerkkejä varmasti löytyy lisääkin populäärimusiikin kentältä.
 
Mutta siitä musiikillisesta lahjakkuudesta tai lahjattomuudesta en kyllä pysty mitään em. henkilöiden suhteen sanomaan. Olen kyllä tavannut todella paljon musikaalisempia ihmisiä kuin nuo em. henkilöt (tämä on tietysti vain olettamus heidän musiikillisten näyttöjensä perusteella). He eivät kuitenkaan ole päässeet huipulle, eivätkä varmaan koskaan tule pääsemäänkään.
 
Taiteellista lahjakkuutta on todella vaikea mitata millään mittarilla. Ja jos puhutaan siitä huipulle pääsemisestä, niin ei siihenkään aina tarvita yletöntä musiikillista lahjakkuutta. Huipulle pääsemisessä tarvitaan mm. sosiaalisia taitoja, bisnesvainua, oikeita kontakteja, pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan... jne.

mll: Kannattanee hieman tutustua alan kirjallisuuteen ennen kuin alkaa laukoa totuuksia...
 
Olen mä tutustunutkin.. taidealaa yliopistossa(kin) opiskellut. Tietty taidepedagogit ja kuvataideopettajat haluavat uskoa toisin, mutta mä olen vähän skeptinen.. Mun käsitys perustuu vaan empiirisiin havaintoihin, en mä taidepedagogiaa opiskellut. Voihan sitä lahjatonkin elämänsä kuluttaa tuherteluun jos haluaa, en ole estämässä. Eihän nykytaiteen kentässä edes hirveämmin piirustustaidolla ole tekemistä menestyksen kanssa. Mut se taas on ihan toinen juttu ja muutenkin aika OT:ksi menee...
 
Toisaalta taas ajattelu siitä, että asiat eivät ole itsestä kiinni johtaa myös varsin epämiellyttäviin tuloksiin. Helsingin aseman läheisyydessä viihtyvät spurgut lienevät hyvä esimerkki tästä. Loppujen lopuksi voimme siis syyttää äitiämme, isäämme, jumalaa ja allahia, jos meistä ei koskaan tule mitään..
 
Niin, tuo taas on toinen ääripää, ihan yhtä pieleen menee tuokin. Totuus kun on siellä jossakin välimaastossa. Lahjat on ovia, joista on kuitenkin itse kuljettava.

aalataur: Olen mä tutustunutkin.. taidealaa yliopistossa(kin) opiskellut. Tietty taidepedagogit ja kuvataideopettajat haluavat uskoa toisin, mutta mä olen vähän skeptinen.. Mun käsitys perustuu vaan empiirisiin havaintoihin, en mä taidepedagogiaa opiskellut. Voihan sitä lahjatonkin elämänsä kuluttaa tuherteluun jos haluaa, en ole estämässä. Eihän nykytaiteen kentässä edes hirveämmin piirustustaidolla ole tekemistä menestyksen kanssa. Mut se taas on ihan toinen juttu ja muutenkin aika OT:ksi menee...
 
Eihän piirustustaidolla enää vissiin ole merkitystä edes graafisellakaan puolella.
 
Suosittelisin taidepedagogiikan opintoja, niin voisi skeptisyyskin hieman laantua. Mun mielestäni tuo "lahjattomien tuhertelu" voi myös johtaa jopa positiivisiinkin lopputuloksiin l. lahjakkuuden löytämiseen, ainakin sen perusteelle mitä katselin sen yhden kirjan esimerkkejä piirustustaidon kehittymisestä aikuisiällä. Ja kuten sanoin, jotkut päätyivät jopa taidealalle.
 
Niin, tuo taas on toinen ääripää, ihan yhtä pieleen menee tuokin. Totuus kun on siellä jossakin välimaastossa. Lahjat on ovia, joista on kuitenkin itse kuljettava.
 
Näinhän se menee. Mutta meissä voi kuitenkin olla aika monenlaista lahjakkuutta, joka ei välttämättä tule aivan yhtä selkeästi esille kuin esim. sinun piirustuksellinen lahjakkuutesi. Koulutusjärjestelmämme, kasvatuksemme ja ylipäätään yhteiskuntamme lyttäävät meitä monesta eri suunnasta hyvin tehokkaasti, joka taasen voi aiheuttaa monille lahjakkuuden painumisen jonnekin pinnan alle. Ei kannata teilata tiettyjä ihmisiä lahjattomiksi liian pikaisesti.

mll: Lukaisin joskus taannoin jonkun kirjan piirtämään oppimisesta, mimi viittasi jotenkin vasempaan aivopuoliskoon. Joillakin ihmisillä on parempi spatiaalinen hahmottamiskyky, mutta sekin asia on kehitettävissä.
 
Minäkin olen tainnut kuulla tästä, en ole lukenut kirjaa tosin. Minun muistaakseni se huono piirtäminen perustui siihen että huono piirtäjä ei piirrä mitä näkee, vaan miten hahmottaa esineet mielessään. Esim. kahvikuppia piirrettäessä huono piirtäjä ajattelee että kupin suu on pyöreä, ja piirtää paperille ympyrän, jolloin syntyy huonosti piirretty kahvikuppi. Sitten kun huonoille piirtäjille opetetaan että kuppia pitää katsoa ja huomata että katsottaessa kupin suu onkin soikea eikä pyöreä, niin huonot piirtäjät alkavatkin piirtää hyvin.

mll: Mun mielestäni ainakin James Hetfield on ihan paska laulaja, lahjoista en osaa sanoa mitään, mutta kyllähän hän on kaupallisesti erittäin menestynyt.
 
Mutta laulajana siis ei niin hyvä, joka johtuu lahjakkuuden puutteesta. Huvittaa vähän ihmiset, jotka kieltävät lahjakkuuden olemassaolon ja toistavat koko ajan, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Ei voi tulla.

mll: Eihän piirustustaidolla enää vissiin ole merkitystä edes graafisellakaan puolella.
 
Ei hirveästi, tosin siitä on apua toki joissain tilanteissa. Aika konepohjaista on nykyään toi graafikoiden työ.
 
Suosittelisin taidepedagogiikan opintoja, niin voisi skeptisyyskin hieman laantua.
 
Joo, ei mulla tosiaan mitään tieteellistä näyttöä ole ja muutenkin puhuin ehkä vähän kärjistäen mikä mulle ominaista. Hyvä kuitenkin että esim. lukioissa kuvataide on pitkälti valinnainen aine, koska ei sen opiskelu monille anna mitään.
 
Näinhän se menee. Mutta meissä voi kuitenkin olla aika monenlaista lahjakkuutta, joka ei välttämättä tule aivan yhtä selkeästi esille kuin esim. sinun piirustuksellinen lahjakkuutesi. Koulutusjärjestelmämme, kasvatuksemme ja ylipäätään yhteiskuntamme lyttäävät meitä monesta eri suunnasta hyvin tehokkaasti, joka taasen voi aiheuttaa monille lahjakkuuden painumisen jonnekin pinnan alle. Ei kannata teilata tiettyjä ihmisiä lahjattomiksi liian pikaisesti.
 
Joo, toisaalta mä näen hyvänä että skideille "pakkosyötetään" peruskoulussa kaikkia kouluaineita, se että joutuu tekemään itselle epäominaisia juttuja vahvistaa myös osaltaan niiden ominaisten alueiden löytämistä. Jokainen muistaa varmaan ne lempiaineensa ja vähemmän mieluisat kouluaineet, niiden kautta esim. toi haaveammatti kai monilla alkaa selkiytymään.
 
Mut se on erittäin totta että taide/musiikkilahjakkuus on vaikea mitattava, mulla oli esim. vaihe että soitin rumpuja bändissä missä bändin pomo valitti mulle vähän väliä taimiongelmista. Yritin pitää taimin kasassa ja mielestäni onnistuin, mut sit aina välillä tuli asiasta kritiikkiä ja vitutti suunnattomasti kun musta tuntui etten tee mitään väärin. Bändin matsku oli vielä hyvin simppeliä, lähinnä peruskomppeja paukuteltiin ja muutama filli per biisi. Sitten kuitenkin täällä foorumilla esim. saanut pääosin positiivista palautetta kitaransoitostani. Mut sillon aikanaan tuntui että hemmetti, ehkä mä en olekaan niin musikaalinen mitä luulin.. aina on joku parempi ja mikä kenenkin korvaan natsaa.
 
mll: Tää on kyllä ihan paskapuhetta. Kyllä sä voit opetella potkimaan sitä palloa ihan niin kuin kaikki muutkin, todennäköisesti muut ovat potkineet sitä palloa enemmän nuoruudessaan kuin sinä. Ei susta välttämättä huipulle ole, mutta se pallon hallinta harjoittelulla paranee.
 
Tästä piti vielä, että itseasiassa mä teini-ikäni kulutin pääasiassa urheillessa (koska kaikki kaveritkin) eikä se piirtäminen tosiaan näytellyt vapaa-ajassa mitään osaa. Bändit ja urheilu vei kaikki ajan, piirustus ei käynyt edes mielessä kuvataidetuntien ulkopuolella. Karatee, fudista, säbää, paintballia ja pihalätkää. Silti olin ihan sukka kaikessa urheiluun liittyvässä. Ihmisissä ja lahjakkuuksissa on suunattomia eroja. Jos vaikka on koko kasvuikänsä kamppaillut vaikean dysleksian kanssa, niin ehkä ei kirjailijan/journalistin uraa kannata ihan ykköstoiveena pitää? Sisukkuus on kyllä hienoa, mutta järjen käyttö sallittu. Jos ÄO on alle sata niin ei välttämättä kannata haaveilla syöpälääkkeen kehittämisestä ja niin edelleen..

Krice: Mutta laulajana siis ei niin hyvä, joka johtuu lahjakkuuden puutteesta. Huvittaa vähän ihmiset, jotka kieltävät lahjakkuuden olemassaolon ja toistavat koko ajan, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Ei voi tulla.
 
Tuo lahjakkuus itsessäänhän on melko huvittava ilmiö. Se on vähän kuin jumala. Vielä pari sataa vuotta sitten jumala oli luonut maailman ja pyöritti Aurinkoa Maan ympärillä, nykyään maailmassa on 99.9% luonnonlakeja ja 0.1% jumalaa. Vrt. 90% työtä ja 10% lahjakkuutta. Tuo lahjakkuuden osuus tulee muuten tuosta vielä putoamaan, ellei ole jo niin tehnyt.

Tommi S.: Tuo lahjakkuus itsessäänhän on melko huvittava ilmiö. Se on vähän kuin jumala. Vielä pari sataa vuotta sitten jumala oli luonut maailman ja pyöritti Aurinkoa Maan ympärillä, nykyään maailmassa on 99.9% luonnonlakeja ja 0.1% jumalaa. Vrt. 90% työtä ja 10% lahjakkuutta. Tuo lahjakkuuden osuus tulee muuten tuosta vielä putoamaan, ellei ole jo niin tehnyt.
 
Juu, tuo lahjakkuus on vähän kuin nykypäivän graalin malja, mä vaan oon hieman enemmän jos mä tiedän olevani lahjakas jossain, tieksä :)

Ihan pienen pieni pragmaattinen huomio:
 
Jos meillä on henkilöt A ja B, jotka pistetään huitomaan palloa mailalla 6 kuukauden ajan, ja henkilö B:llä on 6kk jälkeen vaan edelleen ihan sikana enemmän ongelmia pallon hallinnassa verrattuna A:han, onko sillä mitään merkitystä, syntyykö ero B:n erilaisesta kasvatuksesta, vai jostain vaikeammin määriteltävästä A:n lahjakkuudesta? Lopputulos on kuitenkin se, että A:n treenauttamisella saadaan parempia tuloksia. Voisiko olla, ettei lahjakkuus käsitteenä oikeastaan edes tarkoita mitään objektiivista, mystistä asiaa joka toisissa ihmisissä lähtökohtaisesti on ja toisissa ei, vaan yksinkertaisesti juuri edellä mainitun kaltaista tilannetta - käytäntöä?
 
Ihmiselämä on rajallinen, jossain vaiheessa on parempi keskittyä niihin vahvuuksiinsa, koska niin kaikki muutkin tekee. Ihminen elää joukon osana, ei pelkästään yksilönä, joka voisi tehdä juuri niin kuin lystää ilman seuraamuksia.

Beatlesit oli lahjakkaita, mut en mä usko että kestään niistä olis voinut tulla huippu klasaripianistia vaikka ne olis kuinka treenannut. Toisaalta Horowitz ei olis välttämättä kyennyt tekemään vallankumousta pop-musiikissa vaikka olisi kuinka treenannut stemmalaulua ja sävellellyt kivoja melodioita. Mutta milläpä näitäkään väitteitä sit taas tutkit

hibernance: Beatlesit oli lahjakkaita, mut en mä usko että kestään niistä olis voinut tulla huippu klasaripianistia vaikka ne olis kuinka treenannut. Toisaalta Horowitz ei olis välttämättä kyennyt tekemään vallankumousta pop-musiikissa vaikka olisi kuinka treenannut stemmalaulua ja sävellellyt kivoja melodioita. Mutta milläpä näitäkään väitteitä sit taas tutkit
 
Horowitzin sormet sopi hyvin flyygeliin, oisko ne kitarassa olleet yhtä hyviä? Tuskin niitä pätkimällä voidaan tilannetta parantaa?
 
Miksi kenialaiset on hyviä pitkien matkojen juoksijoita? Onko ne muka ainoita jotka treenaa?
Miksi ei valkoisia 100 metrin huippuja oo? Eikö valkoiset vaivaudu treenaamaan?
 
Onhan se kauniin demokraattinen tasapäistävä näkemys että kaikista on kaikkeen!

Se on niin, että joulupukilla ja basistilla on yxi ero. Toisella on lahjoja jakaa vaikka muille, toisella ei. Sen vuoksi oli helppo minunkin aloittaa soittaa bassoa. Toinen syy oli, että omistin siinä vaiheessa myös pakettiauton. Arvatkaa, pukkasiko keikkaa.

Vaikka gilbertillä/vailla/kenellä tahansa on luultavasti ollut jonkin verran luontaisia taipumuksia kitaransoittoon niin tuskin kukaan voi kiistää etteikö heidän suorastaan härski treenimääränsä olisi vaikuttanut heidän taitoihinsa.
 
Kyllä vaikka minkälainen nakkisormi pystyy kehittämään kitarointitekniikkaansa huimasti kunhan treenaa tarpeeksi. Musiikillinen lahjakkuus onkin sitten eri asia (se mitä korvien välissä on), toki sitäkin voi kehittää tietyissä rajoissa.
 
Laadukkaan treenin määrä on aika hyvin suoraan verrannollinen kitaristin "hyvyyteen" omien kokemuksieni pohjalta, jos näin voidaan sanoa.
 
E: Motivaatio on myös tärkeää harjoittelussa. Jos todella haluaa oppia, oppii paremmin. Tottakai jokainen haluaa olla maailman paras kitaristi, mutta kitaransoittoa kohtaan on oltava jotain muutakin mielenkiintoa jotta motivaatio harjoitteluun olisi korkealla.

baron: Miksi kenialaiset on hyviä pitkien matkojen juoksijoita? Onko ne muka ainoita jotka treenaa?
Miksi ei valkoisia 100 metrin huippuja oo? Eikö valkoiset vaivaudu treenaamaan?
 
Kenialainen musta mies juoksee 10 kilometriä aikaan 27 minuuttia. Eurooppalainen tai amerikkalainen valkoinen mies juoksee saman matkan aikaan 28 minuuttia. Vain toinen heistä on "paras", "huippu", mutta ero on lopulta vain 4%.
Vielä viime vuoden puolella tässä keskustelussa lahjakkuuden osuus oli 10%, mutta onko se nyt enää 4%? Minä ennustin että tuo osuus tulee putoamaan, mutta en kyllä uskonut että kehitys olisi näin nopeaa.
 
Toistan vielä että huipuista ja paremmuuksista ja gaussin käyristä puhuminen on jokseenkin yhdentekevää, sillä ne ovat suhteellisia mittareita. Joku pystyy kovan treenin jälkeen tiluttamaan 250bpm tempossa, joku toinen 240bpm, mutta näin pienet erot hukkuvat merkityksettöminä taustakohinaan.

Nyt oon pahoillani!
Oon erehtynyt kirjoittamaan kitaristien palstalle.
Täällä näköjään toimii eri logiikka. Pyydän pyhimmästi anteeksi, poistun ja myönnän että tullakseen hyväksi kitaristiksi kukaan ei tarvitse mitään lahjoja, siihen pystyy kaikki.
Mutta kiittäkää onneanne: vaikka mä pystyisin, en edes halua.

Tommi S.: Joku pystyy kovan treenin jälkeen tiluttamaan 250bpm tempossa, joku toinen 240bpm, mutta näin pienet erot hukkuvat merkityksettöminä taustakohinaan.
 
Sillä kuka pystyy tiluttamaan tempoon X ei nyt välttämättä ole kitaristin hyvyyteen mitään osaa. Tiluttamista ja nopeutta voi nimenomaan treenata kuka vaan, vrt. mainitsemani kestävyysjuoksu, se että ne nuotit kuulostaisi hyviltä ja omintakeisilta, se on sitä mitä sä et voi ilman minkäänlaisia lahjoja saavuttaa.
 
Tää ketju on hieman ajautunut raiteiltaan, edelleenkin musta olis kiintoisaa tietää miten paljon eri kuuluisat kitaristit on treenannut missäkin ikävaiheessa ja millaisia harjoituksia. Jos jollain on tietoa ko. tähtien sävellysmetodeista niin kiinnostavaa olisi sekin. Mut tosiaan, klassisen musan huippuesittäjät on treenannut aika jäätäviä määriä, en oikein usko että sähkökitaran teknistä virtuositeettia olisi yhtään sen helpompaa saavuttaa. Keskustelu "lahjakkuudesta" ei ole oikein hedelmällistä koska jokaisella on siitä eri käsitys kuka on lahjakas, teknistä taitoa taasen on vaikeampi kyseenalaistaa. Sen voi jokainen havaita että Vain kaltaisella hepulla taitoa on, piti sen soittamista äänistä tai ei.

aalataur: Sillä kuka pystyy tiluttamaan tempoon X ei nyt välttämättä ole kitaristin hyvyyteen mitään osaa. Tiluttamista ja nopeutta voi nimenomaan treenata kuka vaan, vrt. mainitsemani kestävyysjuoksu, se että ne nuotit kuulostaisi hyviltä ja omintakeisilta, se on sitä mitä sä et voi ilman minkäänlaisia lahjoja saavuttaa.
 
Tää ketju on hieman ajautunut raiteiltaan, edelleenkin musta olis kiintoisaa tietää miten paljon eri kuuluisat kitaristit on treenannut missäkin ikävaiheessa ja millaisia harjoituksia. Jos jollain on tietoa ko. tähtien sävellysmetodeista niin kiinnostavaa olisi sekin.
 
Joo, munkin puolesta olis hauska jos joku heittäs jonkun kommentin tähän millä päästäs takas aiheeseen. Itse en oo mitään uutta aiheeseen kuuluvaa tietoa vielä löytäny mistään.:)
 
...eikös niissä nuottivalinnoissa kehity treenaamalla, ja loppujen lopuksi se on kuulijan subjektiivinen näkemys, mikä on kaikista parhaimman kuuloista hänen itsensä mielestä?