Kitarat: soittaminen ›

Heh, minusta on hauskaa että Björkenheimkin on onnistunut nousemaan tähän keskusteluun!
 
Nyt pitäisi määritellä, että mitä se "tyyli" sitten tarkoittaa. Musiikkityylien ja alagenrejen esteettisten piirteiden tiedostamista? Vai onko se kuten vaatemuodissa, arkkitehtuurissa ja teollisessa muotoilussa?
 
Oma tyyli? Björkenheimillä on ainakin selkeästi tunnistettava oma tyyli. Mutta jos samaan keskusteluun tulee Friedman ja Björkenheim, alkaa olla jo korkea aika määritellä että mistä tässä oikein puhutaan.

Musta on outoa ettei kukaan oo maininnu Brian Mayta (tai en oo ainakaan huomannu). Omaperäinen kaikin puolin ja äärimmäisen melodista soittoa. Vastaa myös mun käsitystä tyylikkäästä soitosta.

Musta on outoa ettei kukaan oo maininnu Brian Mayta (tai en oo ainakaan huomannu). Omaperäinen kaikin puolin ja äärimmäisen melodista soittoa. Vastaa myös mun käsitystä tyylikkäästä soitosta.
 
Mä huomasin ton sen jälkeen kun olin kirjottanu oman viestini mutta aattelin sitten että kyllä se esiin tulee kumminkin niin että en sitten ruvennu lisäälemään:-)

Tässä vois mainita yhden nimen, joka ei pahemmin ole käytössä kulunut: Doug Boyle.
 
Jannu duunas pari levyä Robert Plantin kanssa 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Plantin viimeinen käyttöpäivä oli ehkä tuolloin jo ohitettu, mutta mielestäni kitara toimii noilla lätyillä jumalattoman hienosti. Soittaa siellä vissiin Pagekin, mutta tuo Boylen tyylikäs tatsi ja hyvät soundit on jotenkin ottanu paikkansa meikäläisen musamaussa.
 
Jos tatsi- ja tyylijuttuja etsii, nuo pari mainittua plattaa kannattaa tsekkaista.