Kitarat: soittaminen ›

Okei, meikäläinen fiilistelee sillä tavalla, etsin basso sävelet, soittelen niitä kappaleen tahtiin, alan soittelee pentatonisia päälle ja fiilis on kova. (En itse asiassa silloin tiedä miltä soittoni kuulostaa, omaan korvaan kuuluu pelkkää tunteen masteroimaa mannaa. Mutta ehkä nyt mentiin vähän ohi aiheesta, joten jonkun yksinkertaisen sointuihin perustuvan riffilttelyn/näppäilyn voin joskus helpostikin opetella(useimmiten televisiota katsellesa käy näin), mutta mitään atonaalisia, tempoon 250 vedettyjä virityksiä voi olla vähän vaikea hahmottaa...

Eilen kokeeksi plokkasin ton jänis istui maassa kipaleen jonkin pianomelodian pohjalta kun halusin katsoa josko se onnistuisi ja kuinka nopeasti. Ei mennyt kuin minuutti pari.
 
Mistä sävellajista tuo menee? Ulkomuistista soitellen A-duuri tuntuisi kaikkein luontevimmalta.

Mistä sävellajista tuo menee? Ulkomuistista soitellen A-duuri tuntuisi kaikkein luontevimmalta.
 
Ihan mistä vaan. Miksi aina pitäisi olla joku yksi ainoa "oikea" tapa tehdä asiat? Onko ylipäänsä olemassa muuta kuin harmaan eri sävyjä joista yksi sattuu olemaan suositumpi kuin muut?

Miten hyvi/helpohkosti pystytte esim. Gary Mooren Still Got The Blues:in plokkaamaan? Ite esim. toi intro ei tuota vaikeuksia, mut sit sooloissa tulee jo vaikeempaa ja yleensäkki muutenki likit, missä kaikki äänet ei yhtä voimakkaita ja ei kovin "suoraa" rytmiä siis tarkotan ettei oo vaa kasiosia peräkkäin vaan ties mitä ihme yhdistelmiä peräkkäi tuottaa vaikeuksia. Ton biisin ny ehkä voisinki blokata mut aika vaikeeta jotku kohdat on.

Sitte ku usein biiseissä on sen kitaraosuuden lisäksi ties mitä mukana et ei oikeen kuule mitä se kitara siel takana vetelee...

Ja vielä semmone kysymys et paljonko treenaatte korvakuulolla kokonaisia biisejä?

Ja vielä semmone kysymys et paljonko treenaatte korvakuulolla kokonaisia biisejä?
 
Yleensä kaiken mitä kuuntelenkin.

Ja vielä semmone kysymys et paljonko treenaatte korvakuulolla kokonaisia biisejä?
 
Omalla kohdallani nykyisin oikeastaan vain korvakuulolta. Nuotteja osaan kyllä lukea, mutta en ole mitenkään erityisen nopea nuotinlukija, ja mikäli biisi sattuu vian olemaan tuttu tai voin kuunnella sen esim. levyltä, on huomattavasti nopeampaa tulkita biisi kuulon perusteella ja soittaa sen pohjalta.
Tabulatuureja kohtaan olen muodostanut osittain tahallisestikkin sellaisen seinän, eli en käytä tabloja oikeastaan ollenkaan nykyisin. Toki olisi varmaan huomattavasti nopeampi vain soittaa joitain juttuja kun tuijottaisi tabulatuureista, mutta itse lopetin tabulatuurit siinä vaiheessa, kun tajusi, että loppupeleissä numeroiden tuijottaminen ei kehitä missään muodossa soittajana. Tabulatuurit eivät myöskään koskaan opeta ketään ymmärtämään mitään itse musiikista. ja loppupeleissä ne muodostuvat vain hidasteeksi.

Tabulatuurit eivät myöskään koskaan opeta ketään ymmärtämään mitään itse musiikista. ja loppupeleissä ne muodostuvat vain hidasteeksi.
 
Siispä n. 50% m.netin kitaristeista ei ymmärrä musiikista yhtikäs mitään ja hidastaa kehitystään tabulatuurien avulla. Ok...

Tabulatuurit eivät myöskään koskaan opeta ketään ymmärtämään mitään itse musiikista. ja loppupeleissä ne muodostuvat vain hidasteeksi.
 
No ei ne kuule ne nuotitkaan mitään sinällään opeta.
Miksei opettelisi kaikkia saman tien? Ottaa korvalla biisit ylös ja nuotintaa ne, ja opettelee tabulatuureista jonkun pätkän jos haluaa eksaktit sormitukset nähdä. Kaikissa on oma hyötynsä.
Niin, mä opettelen kaiken mistä äänite on saatavilla, levyltä ja esmes klasarischaibaa nuoteista. Tabulatuureja en käytä ikinä, paitsi sormitusten tsekkaamiseen.

Siispä n. 50% m.netin kitaristeista ei ymmärrä musiikista yhtikäs mitään ja hidastaa kehitystään tabulatuurien avulla. Ok...
 
Ei. Sanoin, etteivät tabulatuurit opeta ketään ymmärtämään itse musiikkia. En sanonut, että henkilö joka käyttää tabulatuureja ei ymmärtäisi musiikista mitään. Noissa kahdessa väittämässä on selvä ero.
Tabulatuurejen avulla kyllä pystyy soittamaan hyvinkin biisejä biisien perään, mutta hyvin monessa tapauksessa tabulatuurejen käyttö on sellaista, että tabulatuuria tuijotetaan silmä tarkkana ja siihen luotetaan 100% varmuudella...
 
Ja tuohon hidastaa kehitystään kohtaan. Sanoin " pidemmän päälle se muodostuu hidasteeksi". Tällä tarkoitan sitä, että jos aina vain tuijottaa tabulatuureja, niin se ei kehitä kenenkään sävelkorvaa enää tiettyä tasoa pidemmälle. Toki aina sanotaan, että pitäähän soittajan joka lukee tabloja kuunnella myös miten soittokulut menevät rytmillisesti. Kyllä, mutta sikäli taas tuo ei kehitä millään tavalla melodiakorvaa ( verratkaa vaikka siihen, kun kuulette biisin ja plokkaatte sen alusta lähtien korvakuulolta).
tabulatuurit sinällään eivät myöskään opeta kellekkään improvisointikykyjä, fraseerausta jne...
 
Ja mitä nyt tuohon kommenttiini tulee, niin nämä ovat niitä minun omia ajatuksiani. Ei niitä kannata välttämättä uskoa, ei niitä kannata ottaa liikaa itseensä. Missään vaiheessa en ole sanonut mitään, millä tekisin jonkunlaista jakoa muusikoiden netin kitaristien välille tai yleensäkään kenenkään kitaristejen välille. En todellakaan pidä ketään kitaristia huonompana tai parempana sen mukaan soittaako hän nuoteista, korvakuulolta, tabulatuureista vai kenties kaikkia noita sekaisin käyttämällä...
Kun väitän, ettei tabulatuureista soitto kehitä oikein musiikillista ymmärrystä enää tietyn pisteen jälkeen, niin pohjaan tuon väitteen omiin kokemuksiini. Ja sanonkin, että omasta mielestäni esim. korvakuulolta soittaminen on huomattavasti hyödyllisempää.

Komppaan biibob:ia ihan täysillä. Tabulatuurit ovat vain este matkalla a) musiikin sekä b) oman soittimen mahdollisuuksien ymmärtämiseen.
 
Kiertäkää siis ajoissa.

Jep, kyllä minäkin pyrin välttämään tabeja, mikäli biisin vaikeustaso vain sen sallii. Yleensä sooloissa yms. "sekavissa" kohdissa saatan ottaa tabia tueksi, lähinnä katson mistä lähdetään liikenteeseen ja loput koitan järkeillä itse. Usein löytyy omalle kädelle parempi väli korvakuulolta haettaessa kuin tabeista, ja korvakuulolta soittelukin on helpohkoa, kun siihen tottuu. Suosittelen.

Korvakuulolta yritän nykyään vähän enemmän harjoitella, mutta olen aika kehno siinä vieläkin. Joitain juttuja saa aika helpostikkin plokattua esimerkiksi More Than A Feeling- biisi on melko helppo plokata sooloinen sun muineen, mutta joskus taas jotkut yhtä simppelit jutut ei vaan luonnistu.

Komppaan biibob:ia ihan täysillä. Tabulatuurit ovat vain este matkalla a) musiikin sekä b) oman soittimen mahdollisuuksien ymmärtämiseen.
 
Kiertäkää siis ajoissa.
 
Tässähän on kyseessä klassinen virhepäätelmä. Vaikka usein onkin niin, että kirjallisten transkriptioiden kautta soittoa opiskeleva ei tajua oikeaa, soivaa musiikkia, se ei tarkoita että aina olisi niin. Vaikka naapurisi olisikin edelliset 9999 kertaa hakenut päivän lehden aamulla postilaatikosta tohvelit jalassa, voitko sanoa varmasti, että myös huomenna tapahtuu niin?
 
Tabulatuureista (ja nuoteista) soittamisessa on riskinä se, että opettelee biisejä miettimättä musiikkia. Nuoteista soitettaessa joutuu kelaamaan hiukan enemmän, mutta eivät ne klassiset soittajatkaan mitään ihmemiehiä aina ole. Tabulatuureissa tai nuoteissa ei kuitenkaan sinällään ole mitään vikaa, vaan kyse on pelkästään siitä, että niistä soitettaessa tulee toimeen ilman sitä musiikin kelaamistakin jollain tavalla, toisin kuin soittajan omakohtaiseen kuulokuvaan perustuvassa soitonopiskelussa, jolloin on pakko tajuta mistä on kysymys. Toisaalta, jos on hiukan korvissa vaikkua mutta kestävät pakarat ja kuulee milloin soittaa väärin, ja tarkoitus on soittaa jonkun muun tekemää musiikkia vaikkapa death metal -bändissä, voi olla huomattavasti tehokkaampaa opetella ne riffit tabulatuureista ja olla autuaan tietämätön siitä mitä varsinaisesti tekee musiikillisessa mielessä, kuin että jokainen bändistä opettelee ensin 10 vuotta transkriptioiden tekemistä ja sitten perustetaan bändi. Jos tarkoitus ei ole loppujen lopuksi kuitenkaan soittaa muuta kuin se, mitä joku toinen kirjoittaa, niin big deal, ei kaikkien tarvitse kyetä blokkaamaan Rusty Cooleyn tai Charlie Parkerin sooloja (joskin se on varsin hupaisaa puuhaa, suosittelen kokeilemaan;D). Pikemminkin esmes tommosessa döödis-hommassa siitä on haittaa, koska äärimmäisen teknisen musan soittaminen on ihan helvetin kurinalaista touhua - sen takia se, että päässä ei pyöri mitään ylimääräistä, on avuksi. Totta kai se rajoittaa tiettyjä asioita, mutta vaatii paljon perselihaksia, aikaa ja motivaatiota opetella kaikki mahdollinen mistä voisi olla hyötyä.
 
Eihän sun mielestä, Jucciz, esmes kaikkien soittajien tarvitse osata tiluttaakaan raivoisan nopeasti. Kaikki opettelee sen mitä tarvitsee.
 
Siis - opetelkaa biisejä ihan miten lystäätte, mutta jos haluatte ymmärtää jotain musiikista, kelatkaa sitä, soivaa musiikkia ei opi kuin soivasta musiikista. Kaikkien ei vaan ole pakko ymmärtääkään pystyäkseen tekemään sitä mistä tulee onnelliseksi.

Pitäis treenata sointujen plokkausta. Sanokaapas jotain biisejä/levyjä missä olis korkeintaan seiskasointuja. Perussävel löytyy helposti mutta kolmisointuja laajempien sointujen plokkailun kanssa on ongelmia

Pitäis treenata sointujen plokkausta. Sanokaapas jotain biisejä/levyjä missä olis korkeintaan seiskasointuja. Perussävel löytyy helposti mutta kolmisointuja laajempien sointujen plokkailun kanssa on ongelmia
 
Käy vaikka kirjastosta hakemassa jonkun pitämäsi rokki/kantrilevyn nuotti ja sitten korvakuulolla opettelet sen ja tarkista nuoteista menikö oikein. :D

Itse yritän soittaa kaiken korvakuulolta mutta ei sekään luonnistu aina niin katon tabit nyt kun tuli Gunnareitten apettite for destruction joululahjaks nii sitä yritän blokkailla.

Kyllä nuottien lukutaito on tärkeä osa hyvää kitaransoittoa. Se helpottaa löytämään oikeat sävelkuviot / asteikot ja sen avulla voi laajentaa musiikillista ilmaisuaan. Mutta ,mutta, yhtä tärkeää on myös päästä irti siitä orjuuttavasta pilkun lukemisesta mikä voi toisaalta pilata soittosi täysin. Olen huolissani seurannut monia musiikkiopistojen kasvatteja jotka orjuutetaan soittamaan tarkasti nuoteista. Jätkät vetää pirunmoisen pitkiä ja vaikeita teemoja mutta sitten kun pitää soittaa soolo "omasta päästä" improvisoiden niin heti töksähtää. Miksei siellä opeteta kuuntelemaan musiikkia. Korvakuulolla soittaminen on minusta jopa tärkeämpää kuin nuotinlukutaito. Siinä saat kuunnella myös muita bändin soittajia ja koko bändin soitosta tulee paljon sielukkaampaa. Tylsintä mitä olen nähnyt on musiikkiopistojen rokkibändit jotkaa soittaa nuotit nenän edessä livenä .

NO ite en oo viel kitaristin kummonen.. (laulan myös mieluiten mieluummin kuin kitaraa.. ) mutta siis oon soitellu kitaraa pari vuotta, opettajat kaikki sanonu et oon äärettömän lahjakas pystyn opettelee lähes mitä vaan korvakuulolt ja korvat on mahtavat,. niin onhan se kai lahjakkuudestkin kiinni, suvussai on muusikkoja yms.