Kitarat: soittaminen ›

miten muilla foorumilaisilla, miten päissään soitto sujuu?
 
Ihan hyvin. Paremmin ku selvinpäin melkeinpä. Riippuu tietty kuin päissään

Nyt kyllä vois kokeilla miltä soittaminen vaihteeks päissään tuntuu kun selvinpäin alkaa vaan ..tuttamaan. Taidanpa heittää kepin nurkkaan.

6 bissee juoneena sujui soitto vielä ihan normaalisti, siitä enempää en henk. koht. oo kokeillu jos kotona jammailua ei lasketa.

Kyllä on soittaminen onnistunut melko hyvinki humalassa, kai. varsinki silleen pikkupäissään keksii kaikenlaista kivaa.

Pikkujoulumateriaalia: http://fullcut.miumau.net/pillimehu.mp3
 
Kyl se todistetusti sujuu paremmin alkoholin alaisena - etenkin armottomissa perseissä.

Itselläni kitaran soittaminen onnistuu vielä aika hyvässä jurrissa, mutta pianolla ei meinaa onnistua mikään muutaman kaljan jälkeen. Ehkäpä kitaraa on tullut soitettua huomattavasti enemmän kuin pianoa, joten siinä syy.

Kyllä vielä jonkun sixpackin jälkeen "soitto" pysyy tutulla tasollaan, mutta sitten kun aletaan olla jurrissa niin soitosta katoaa se vähäinenkin selkeys.

Minulla tuo menee vaiheittain..
 
I) Perussettiä
 
II) Parin oluen jälkeen sitä soittaa oikeasti paremmin. Ikään kuin vapautuneemmin. Fraseerauksissa on hieman enemmän tunnetta ymv pikkujuttuja. Sitä soittaa ikään kuin tulisemmin.. :)
 
III) Muutama olut lisää ja sitä luulee osaavansa soittaa vaikka melko kömpelösti menee.
 
IV) Sitä soittaa jo niin huonosti, että vaikka kuinka humalassa olisi, sen huomaa.
 
V) Ei enää välitä, että soittaa huonosti.. Kunhan on kivaa.

Parin oluen jälkeen onnistuu vielä normaalisti, mutta jos suurempiä määriä rupeaa tinaamaan niin ei toivoakaan. Toivoa ei kyllä ole edes selvinpäin mutta kuitenkin.
 
Sama juttu ittellä :) Mä voisin kuvitella (siis teoriassa), että jos olisi joku juttu treenattuna oikein hyvin lihasmuistiin, niin kait se voisi toimia jossakin määrin "enempi fiiliksissäkin", sillä kyllähän sitä osaa vaikka ikkunankin avata suht' jurrissakin.

Mitä järkeä edes ryypätä? Mitä hyötyä siitä on?
No en tiiä, en kauheesti lukenu noita muiden pistämiä juttuja, mutta itte kun oon juonu jonkun kuus tai seittemän kaljaa niin on semmonen rento olo ja sillon kun soitan skittaa niin kaikki tulee vaan ihan luonnostaan ja improvisoin paljon enemmän kun normaalisti ja sormet tuntuu paremmilta, tietty päässä heittää joten en voi soittaa ikinä seisaaltani, mutta muuten vedän aina parhaat sooloni kännissä :)

Sama juttu ittellä :) Mä voisin kuvitella (siis teoriassa), että jos olisi joku juttu treenattuna oikein hyvin lihasmuistiin, niin kait se voisi toimia jossakin määrin "enempi fiiliksissäkin", sillä kyllähän sitä osaa vaikka ikkunankin avata suht' jurrissakin.
 
Kyllä mä oon ainakin kävelyn treenannu aika hyvin lihasmuistiin, mut ei se silti vähän enemmän fiiliksissä aina onnistu ihan niin hyvin.

itte kun oon juonu jonkun kuus tai seittemän kaljaa niin on semmonen rento olo ja sillon kun soitan skittaa niin kaikki tulee vaan ihan luonnostaan ja improvisoin paljon enemmän kun normaalisti ja sormet tuntuu paremmilta, tietty päässä heittää joten en voi soittaa ikinä seisaaltani, mutta muuten vedän aina parhaat sooloni kännissä :)
 
Joo, siltähän se tietenkin tuntuu soittajan mielestä :)
Kuulijat voi joskus olla eri mieltä.

Kyllä mä oon ainakin kävelyn treenannu aika hyvin lihasmuistiin, mut ei se silti vähän enemmän fiiliksissä aina onnistu ihan niin hyvin.
 
Kyllä minäkin kävellä osaan, mutta joskus lihasmuistista väärään taloon.

Riippuu ihan täysin siitä mitä ja kuinka paljon ja kuinka pitkään on juonu. Mullahan on kyllä useimpiin nälkärokkarin näkösiin jätkiin verrattaessa tuo massaetu.
 
Joskus jos on pidempään 3-5vrk kunnon viinankittausta takana niin pikku siivussa (2-3 promillea) olo on jo muodostunut elimistön normaalitilaksi. Jos taas kylmiltään liipasee tollasen 3 promillen kännin (laskennallisesti allekirjoittaneella noin litra viskiä) niin ei kyllä pysty edes ottamaan kitaraa laukusta ulos.
 
Epäilen vahvasti, että niinkuin lähes kaikkea muutakin, myös perkeleellisessä siivussa soittamista voi reenata. Myöskin omaa alkoholisietokykyään voi nostaa esim. kasvattamalla elopainoa. Ja mikäli on pakko soittaa keikka päissään (promillemittarin mukaan päissään, omasta mielestä lähes selvänä) niin kannattaa ottaa pari päivää pohjia niin ei pääse muutama kalja yllättämään.
 
Ja pakoillinen anekdootti:
 
Eräiden hieman kosteampien iltamien jälkeen kävin poliisiasemalla tarkastuttamassa ajokuntoni. Olin edellisenä iltana nauttinut suhteellisen runsaasti olutta ja brandyä, mutta kuitenkin mennyt nukkumaan yhden aikoihin.
Saavuin Sorin poliisiasemalle (kävellen ja omasta tahdostani) puhalluttamaan itseni noin kello 15.30 seuraavana päivänä. Krapulaa poistaakseni olin aamiaisen yhteydessä nauttinut yhden 0.5l tuopin A-olutta, noin kello 10.00. Paikalla ollut vanhempi poliisismies sanoi, ettei puhaltaminen ole välttämätöntä koska näkeehän sen, että olisin muka ollut vesiselvä... Puhalluskokeen tulos kello 15.30: 2,12 promillea, ja olo täysin selvä, ja vaikutelma jonka annoin itsestäni ihmiselle joka jäämässä tänä vuonna eläkkeelle järjestyspoliisin virastaan tuki omia arvioitani.... Että näin. Kannattaa ryyppyiltamien jälkeen tarkistaa tuo kuntonsa ennenkuin astuu rattiin. Ois vituttanu jos oisin lähteny autoilemaan ja puhaltanu lukemat tien päällä...

Offtopiccia mut menkööt
 
Ja pakoillinen anekdootti:
 
Juurikin tämän takia pysyy autoni ovet visusti kiinni raappulapäivinä ko tulee otettua melkein aina hieman reilummin... ellei joku nulkki sitten varasta sitä.

Juurikin tämän takia pysyy autoni ovet visusti kiinni raappulapäivinä ko tulee otettua melkein aina hieman reilummin... ellei joku nulkki sitten varasta sitä.
 
Erittäin hyvin sanottu. Nimenomaan tästä syystä olenkin harkinnut tuollaisen kalibroidun poliisialkometrin hankkimista.

niin kannattaa ottaa pari päivää pohjia niin ei pääse muutama kalja yllättämään.
 
Minulla iskee tuossa vaiheessa päälle semmoinen nks. ydinhumala, missä alkoholi ei enää kulje veressä vaan jo puhtaasti selkärangassa. Olo on paljon kirkkaampi kuin perinteisesti humalassa.. Voi olla paljonkin juomatta eikä humala katoa, ja kun se monien monien tuntien päästä alkaa laantua, riittää yksi olut napsauttamaan mittarit takaisin kattoon ja aivot narikkaan.. Näin minulla siis.

riittää yksi olut napsauttamaan mittarit takaisin kattoon ja aivot narikkaan.. Näin minulla siis.
 
Testasin käytännössä maanantai-keskiviikko välillä. Keskiviikkona helvetillisen jomotuskrapulan ajamana lähdin ottamaan "pari" siivua darraan. Tulos: 15 lonkeroa juuri ja juuri poistivat helvetillisen jomotuksen ja taas pikku laskutoimituksen mukaan: 1 promille (oletus) pohjia, 15 lonkkua 1,7 promillea lisää = 2,7 promillea... ja olo oli lähes vesiselvä...

Riippuu vähän päivästä ja fiiliksestä että kuin tumussa soitto vielä sujuu. Tässä noin 10 vuoden kokeilun aikana olen havainnut, että semmonen 3-4 tuoppia on optimaalinen setti ennen keikkaa, tai studiosessiota. Katoaa turha jännitys ja studiossa rec-kammo.
 
Toisaalta välillä saa kumota kaljaa ihan kunnolla, eikä soitto kärsi ollenkaan. Ehkä parhaan keikkani sekä fiilikseltään että teknisessä mielessä soitin noin 8 vuotta sitten 12 kaljan jälkeen. Joskus taas se kolme tuoppia tuntuu olevan ihan liikaa. Mutta mitä tekniikassa hävitään, se fiiliksessä voitetaan.. :D
 
Ja lainaan vielä erästä kollegaa:
 
"En ole ennenkään selvinpäin soittanut, enkä soita muuten nytkään"
 
Tuota ohjetta noudatan.
 
Edit: Oho, tämä olikin kitarapalsta eikä rumpupalsta..

Alkkikset hakee perusteita juomiselleen. Kallio on täynnä wannabee rock-staroja, joista vain kovimmat suosivat höntöntönttöä, siitä kun saa 13. huikan jälkeen parhaat jurrit. Siinä sivussa voidaan fiilistellä isoista stageista. Anteeksi nyt holisteja kohtaan.. Jostainhan ne kiksit täytyy ottaa, ettei olisi elämä niin tyhjää. Saapahan sitten fiilistä, että voi juoda/luoda jotain, mitä ei ole ennen nähty.
 
Ps: Jossain siellä se musiikkikin oli, mutta missä?
 
-Olli