Kitarat: soittaminen ›

Tota 3 millistä olen itsekin kokeillut silloin aikoja sitten ja vuos sitten kokeilin myös. En oikein pitänyt. Se on pinta-alaltaan pikkasen liian pieni ja kapenevasta kärjestä johtuva pyöreys ei miellyttänyt ainakaan mua. Jotain ohuempaa plekua vois joskus koittaa ihan vaan erilaisen soundin vuoksi, mutta jos vähänkään nopeutta ja rokkia soundia haluaa, niin mä ainakin saan tolla 2 millisellä em. plekulla sen parhaiten aikaiseksi. Mun filosofia mitä plekuun tulee on: Sormet joustaa tarpeen mukaan, ei pleku. Eli taipumattomassa plekussa ohjattavuus ja tarkkuus ovat paremmin olemassa.
 
Suora pleku myös asettuu paremmin kielten suuntaisesti, kuin tollanen pyöreä ja paksu 3 millinen. Plekutyöskentely on nopeempaa, kun se on kielten suuntaisesti. Silloin sillä on tavallaan vähemmän matkaa mennä kielen yli ja tiukkaa soundia tuo myös sen suurempi dynamiikka ilman että tarvii plekusta puristaa.

Jazz III:set on tällähetkellä parhaiksi osoittautuneita plekuja. Sopivan pieniä ja paksuisia. 2mm dunlopit on kauheen kömpelöitä Jazzilla soittelun jälkee. Stubbyt pysyy huonosti sormissa. Tavalliset 1mm paksuset dunlopit ja fenkut menee kun puukolla tekee viillot ristiin.

Itse olen hyväksi tavaksi huomannut kumiliimalla (shoe goo, repairextreme liquisolid tai joku muu vastaava) nystyröiden tekemisen plektraan, ja kyllä pysyy näpeissä - mielellään liiman pitäisi olla kuivaa jos haluaa näpit joskus siitä irtikin :)

Mun filosofia mitä plekuun tulee on: Sormet joustaa tarpeen mukaan, ei pleku. Eli taipumattomassa plekussa ohjattavuus ja tarkkuus ovat paremmin olemassa.
 
Mulla samoin. Siltikin kyllä rämpyttelyjutut vetelen mielummin vähän ohuemmalla.
 
Harmittaa kyllä etten löydä sopivan kokoista plekua. Totesin tuon 1,5mm Tortex Sharpin muuten hyväksi, mutta se on liian iso. Jazz III taas liian pieni ja muutenkin vähän epämieluisa. Ibanezin Sandgrip yms. extraheavyinä sitten taas liian ohuita. Sen kokoisen kun saisi 1,5mm tai 2mm niin kaikki olisi hyvin. Omia plekuja en jaksa viilata, mutta kaveri oli joskus hionut 2mm Delrineitä suunnilleen tuon kokoisiksi, ja niissä oli kyllä aika hyvä tatsi.

Normaalin luottokortin tai muun vastaavan muovikortin kun pistää palasiksi niin saa hyviä plekuja.

Keväällä tilasin tommosen satsin.
 
http://www.thomann.de/thoiw3_dunlop_tortex_triangle_100_prodinfo.html

Dunlop Gator Grip 1.14mm.
 
Maailman paras plektra! Kiitoksia vielä Härskille.
 
Olkaatten hjuva edelleen. Ite suosin 1.5 mm Gatoria, joita ostan 72 kpl:n pusseissa Saitenkatalogista. Halpoja ovat siellä. Lisäksi jatkuva plektrojen etsintä on loppunut, saa pari hävitäkin, aina löytyy kymmenen taskuista, kun vähän kaivelee.

Vihiree Tunloppi :D Paksuutta en tiedä. Oisko jotain 0,7mm luokkaa(?). Hemmetin kova. Joskus käytän Violettiä Tunloppia, oisko 0,9mm(?) :)

Olen tilailemassa vähän enemmän plektroja testiin:
 
Dunlop Plektren NYLON JAZZ III black 1.38 mm _
 
Dunlop Plektren NYLON JAZZ III XL Series black _
 
Ibanez Pick GRIP WIZARD. black. heavy sand 1.00 mm
 
Dunlop Plektren GATOR GRIP STANDARD blue 1.14 mm
 
Olisko viä jotain mitä ostaa testattavaksi? Tähän asti oon käyttäny 1.00- 1.14mm tortexeja

Olisko viä jotain mitä ostaa testattavaksi?
 
Dunlop Jazz I & II...

Dunlop Jazz I & II...
 
Eiköhön koiteta tuolla yhellä setillä eka vaan onko ne hyvän kokosia ja jos on niin ruvetaan mallia kattoon vähä tarkemmin

Itse siirryin juuri äsken Tortexista (1.0 mm) Gator Gippiin (1.14) lähinnä sen takia että pleku on astetta jämäkämpi ja siinä on hieman terävämpi kärki. Paul Gilbertin milliset on nyt kokeilussa, jotenkin vähän liian liukkaita kun käsi hiemankin hikoaa.

Tuntuu aika hullulta soittaa jollain 2 millisellä... millinenkin tuntuu jo hivenen liian jäykältä.

Mulla menee itellä niin, et mitä tujummat kielet, sitä ohuempi pleku pitää olla. Ei nyt mitään monen millin heittoja, mut jos on oikeen paksut kielet (siis kaikki normivireissä) niin helpottaa ottaa astetta ohuempi pleku. Onko muilla samanlaisia elämyksiä?

Tein juuri eeppisen plekutestin ostamalla pinon Dunlopin Jazz I, II ja III lätkyttimiä. Uusi suosikkipleku on...tadaa...Jazz I. Halusin pehmeämpää soundia, ja toisekseen kolmosen terävä kärki tuntui aina "takertuvan" kielten väliin.

Nyt tuli löydettyä omaan käyttöön melko ultimate plektra. Eli kyseessä on 0.8mm S&B-metallipleku. Hioin tuosta vain kärjen Gilbert/GripWizard-tyylisesti terävämmäksi, alkuperäinen muoto on se perinteinen teardrop. Soittotuntuma on todella napakka, pleku ei anna periksi yhtään, mikä on entiselle JazzIII-miehelle hyvä asia. Soundiin pleku tuo vähän lisää yläpäätä. Kulutusta tuo kestää äärettömän paljon paremmin kuin yksikään aikaisemmin kokeilemani metallipleku. Parin viikon intensiivisen soittelun jälkeen minkäänlaista kulumaa ei ole havaittavissa. Eikä edes värjää sormia, mikä on ollut aikaisemmin "ongelmana". I'm in love.

Muutama kuukausi tullut soiteltua taas 1,5mm Delrineillä. Tuo taitaa olla se paras paksuus minulle kyllä. Silti nuo on kyllä vähän liian pyöreäkärkisiä, sharpit taas liian teräviä. Miksei kukaan tee Gilbert -plekun muotoisia 1,5mm plekuja?

Dunlop 1.50mm on sopivan paksu!
http://www.thomann.de/fi/dunlop_delrin_500_pick_lavender_set.htm

Dunlop 1.50mm on sopivan paksu!
http://www.thomann.de/fi/dunlop_delrin_500_pick_lavender_set.htm
 
Juuri näitä minäkin käytän. Saisivat vaan olla vähän pienempiä.

Normaalin luottokortin tai muun vastaavan muovikortin kun pistää palasiksi niin saa hyviä plekuja.
 
Jeh: http://kikkomies.dy.fi/index.php?eid=62 :-)
 
Pitäskö alkaa teollinen tuotanto, meillä töissä noita nimittäin riittää :P