Kitarat: soittaminen ›

Niinpä. Tai sitten toivoa ja luottaa siihen, että oppilas ymmärtää soittavansa musiikkia, eikä nuotteja. Tai tabeja. ;)
 
E:
 
Eikä tuo olisi paha oivallus kitaramaikallekaan. Kyl sää tiiät.
 
Tuota mä olen ihan muutamien ensimmäisen tuntien jälkeen ihan 10v oppilaillekin yrittänyt selvittää. Metodi on mulla ollut lähinnä se, että kun saadaan ensimmäinen järkevä melodian pätkä sieltä Leonardin Kitarakoulusta näppeihin, niin laitetaan se kirja pois, yritetään hyräillä se melodia ja sitten soittaa se kitaralla. Ongelmana on tietty ollut vaan se, että monilla etenkin pojilla on jonkinlainen laulukammo, ja se kammo on eka pitänyt yrittää voittaa, ennen kuin tästä on alkanut olla hyötyä.

Ongelmana on tietty ollut vaan se, että monilla etenkin pojilla on jonkinlainen laulukammo, ja se kammo on eka pitänyt yrittää voittaa, ennen kuin tästä on alkanut olla hyötyä.
 
Joo, tuo laulukammo on ihan totta. Esim konsiksen pääsykokeissa huomaa useimpien poikien kohdalla, ettei se laulaminen ole ollut ihan päällimmäisiä harrastuksia.
 
Joskus tuli kokeiltua sellaista lähestymistä tuohon musiikki-nuotit-soitin kolmioon, että kun I-asemasta oli tarpeeksi palasia kasassa, annoin oppilaalle hommaksi kirjoittaa jonkun helpon & tutun itse valitsemansa melodian nuottiviivastolle. Tässä kaveri joutui hakemaan äänet päästään ja siirtämään ne soittimelle ja sitä kautta viivastolle. tässä vaiheessa tietysti ilman tahtilajia ja aika-arvoja. Sitten kaveri soitti oman tuotoksensa, ja arvioitiin porukalla, vastasiko kirjoitettu ja soitettu toisiaan. Ja oliko melodia tunnistettavissa. Joillekin asioiden yhteydet alkoi hahmottumaan tällä tavalla.
 
Siinä mielessä olen tuota Raoulin tokaisua pitänyt jonkinlaisena "ohjenuorana", että olen koettanut välttää sellaista insinööriasennetta soittamisen (ja opetuksen) yhteydessä, että selitys olisi ilmiötä tärkeämpi.
 
E:
 
Ettei menisi pelkäksi OT:ksi, niin sanotaan tuosta Kitarakirjasta, että se on hyvä yleistietoteos kitarasta, kohtalainen hakuteos perusasioille, mutta ei kaksinen soitto-opas. Eipä sitä kai sellaiseksi ole tarkoitettukaan (omani on vuodelta 1984, on saattanut päivittyä monelta osalta).

Vanha ketju, mutta onko tietoa millainen ja miltä vuodelta on uusin painos tästä kirjasta? Lainasin kirjastosta ko. opuksen ja painos oli 90-luvun alusta, jonka jälkeen aika moni asia on muuttunut. Eniten mua kiinnostaa sointuosio lopussa, onko sellaista teosta missä olisi laajempi tuo kyseinen osio kuin Suuressa Kitarakirjassa?

aalataur: Vanha ketju, mutta onko tietoa millainen ja miltä vuodelta on uusin painos tästä kirjasta? Lainasin kirjastosta ko. opuksen ja painos oli 90-luvun alusta, jonka jälkeen aika moni asia on muuttunut. Eniten mua kiinnostaa sointuosio lopussa, onko sellaista teosta missä olisi laajempi tuo kyseinen osio kuin Suuressa Kitarakirjassa?
 
Onhan tuossakin melko laaja sointu osio. Kirjasta en tiedä jossa olisi laajempi, mutta vilkaise tuonne:
 
http://www.kitarasoinnut.net/fi/
 
Kuitenkin, kuten fiksummat painottavat, kaikkein kannattavinta olisi opetella sointujen muodostamista, silloin on aina kaikki tarpeellinen kirjaimellisesti näpeissä.

Harrastelija: Onhan tuossakin melko laaja sointu osio. Kirjasta en tiedä jossa olisi laajempi, mutta vilkaise tuonne:
 
http://www.kitarasoinnut.net/fi/
 
Kuitenkin, kuten fiksummat painottavat, kaikkein kannattavinta olisi opetella sointujen muodostamista, silloin on aina kaikki tarpeellinen kirjaimellisesti näpeissä.
 
Näppärän oloinen sivu animointineen, mutta ihmetytti miksi kitara on "väärinpäin" tuossa. Tottunut kuitenkin katselemaan otelautaa päinvastaisesta suunnasta..

Pakko kommentoida tätä kirjaa, kun sen kanssa harrastustani aloittelin. Mielestäni soittotekniikoita käsittelevä osa kirjasta on aivan naurettavaa tasoa. Kirja jättää käsittelemättä muun muassa sellaiset merkityksettömät tekniikat kuin demppaus ja ylimääräisten kielien kuolettaminen. Missään ei sanota, että pikkaus lähtee ranteesta, ja alternate picking on kirjan perusteella ainoa tapa soittaa kitaraa. Arpeggio on kuulemma sama asia kuin sweep, ja se soitetaan joko "harvahkolla perusrimpautuksella" tai "sormityylilurauksella". Onneksi on netti, joka tavallaan tekee tekniikkaa käsittelevän luvun turhaksi muutenkin.
 
edit: kuten myös tämän viestin

Tota joo, kyllä tuo William Leavittin Modern Method soitto-oppaana pesee Denyerin kirjan, vaikkakin painivat vähän eri sarjassa.

laakeri: Onneksi on netti, joka tavallaan tekee tekniikkaa käsittelevän luvun turhaksi muutenkin.
 
edit: kuten myös tämän viestin
 
No, Ilpo Saastamoisen Kitarakirja 70-luvulta on vielä huonompi. Sen kautta ei oikeastaan oppinut mitään, jos ei nuotinluku perinteisesti auennut/kiinnostanut.