Kitarat: soittaminen ›

(heti näin alkuun pyytäisin porukkaa olemaan esittämättä "tämä on jo sanottu täällä 10 kertaa" tyylisiä huomautuksia. Varmasti on mutta keskusteluissahan on tarkoitus tuoda esille oma mielipiteensä, jonka nyt esitän)
 
Mitä on tunne?
Mielestäni tunne on musiikissa yksinkertaisesti vain sitä että kuuntelija saa jostain kappaleesta, riffistä, soolosta tai vaikka soinnusta jotain kiksejä. Monet meistä saavat varmastikin jo pelkästä vitossoinnusta aivan mahtavat pössikset, toiset puolestaan kauniista mollikuvioista ja toiset letkeistä "sweet home alabama", tyylisistä riffeistä.
Useimmiten biisien soolot vain komppailevat biisin omaa fiilistä. Aggressiivisiin biiseihin aggresiiviset soolot, hempeisiin biiseihin hempeät soolot. Nykyään puhutaan liian helposti, että nopeissa biiseissä ei ole sitä tunnetta ja tunteikkaina pidetään ainoastaan hitaita, melankolisia balladeja. Mutta mietittäköön asiaa myös siltä kantilta että tunteita on erilaisia. On vihaa,surua iloa rakkautta pelkoa kärsimystä yms.
Mielestäni Nopea soolo vs hidas soolo tyylin väittelyt ovat melko turhia koska molemmissa on omanlaisensa tunteensa. Eri asia kuinka hyvin ne tuodaan esille.
Seuraavassa biisejä joissa mielestäni tuodaan tunteet hyvin esille...
 
Racer X - King Of The Monsters/Mad At The World
Pantera - Heresy
Joe Satriani - Lights Of Heaven
Turbonegro - The Age Of Pamparius
AC/DC - For Those About To Rock/Stiff Upper Lip/Rock 'n Roll Ain't Noise Pollution
Eric Johnson - Song For George
Kingston Wall - Shine On Me
Prodigy - Breathe
 
Ja listaa voisi jatkaa loputtomiin...
 
Liian monet erottelevat biisit hyviksi ja paskoiksi seuraavasti "tämä on pelkästään tämmöistä tunteetonta/tunteellista paskaa tai teknistä/yksinkertaista paskaa"
Viisaiden miesten sanoja lainatakseni "Tekniikka on vain tunteiden ilmaisun väline"
Nykyaikana vain valitettavan monet unohtavat tekniikkaharjoittelunsa aikana itsensä ilmaisun...

Onko sitten vika niissä jääräpäissä jotka päättävät muidenkin puolesta missä on tunnetta ja missä ei? Taitaa olla niin että jos ei jostain musiikkityylistä pidä, niin ei sieltä mitään tunteiluja ala etsimäänkään. Otan taas esimerksiksi Malmsteenin. Häntä haukutaan siitä että sahaa jotain skaalaa eestaas. Ehkä hän on vain niin tunteiden vallassa että jää kelaamaan samaa lickiä. Ei sitä voi ulkopuolinen sanoa. Ja jos kitarasankari tarttuu vibrakampeen, hän saattaa tehdä sen kovankin tunteen vallassa, eikä vain pelleilläkseen niin kuin puristit usein tuomitsevat. Viisaasti täällä harvemmin mitään sanotaan enkä itsekään ole siihen syyllinen.
 
No niin. Nyt täällä alkaa tulla asiaa. Kuinka kauan sitä saikin odottaa.
 
No ei vaan, paljon täällä on jo hyvää keskustelua. Mielestäni Jormaz vaan osui tietyllä tasolla keskelle häränsilmää.

Munmielestä tietokoneella tehty musiikki on liian alkeellista. Äänet muodostetaan suurinpiirtein aina samalla tavalla, ei ole tarpeeksi vaihtelua joka tulee siitä että ihminen fraseeraa, joka nuotti vähän eri intensiteetillä, alukkeella, lopukkeella, vibratolla, plektran äänillä, ylimääräisillä soivilla sävelilla jne. (pienet "virheet" kaunistaa joskus).
 
Steve Vaillakaan ei ole täydellinen tekniikka, vaikka jos vertaa vaikkapa Ekhlundiin (eikä Ekhlundillakaan jos vertaa mun päänsisäisen fanin (© Jucciz) ideaaliin), ja se tietty epätäydellisyyskin on usein osa kunkin henkilön soittotyylin viehätysvoimaa.
 
(Enkä kyllä enää leiki teidän kanssa jos vedätte Farerin tähänkin keskusteluun).
 
Mitäs jos ohjelmoi jokaisen fraasin fraseerauksen koneeseen? Onko mukana silloin tunnetta?

Tunne näkyy naamasta. Tiedä nyt onko sille mitään selkeää sääntöä. Tunteella vedettäessä siinä ollaan koko kropalla mukana. Vartaloa lenkutetaan keskeltä, jalat on kumia, pää on täysin muissa sfääreissä ja kädet ja sormet vispaa kitaran kaulaa.
 
Tunnesoolot on kaiketi pääasiassa improvisoituja, ainakin näin minä tämän asian näen. Sillä ei o väliä, onko tilua vai ei. Ehkä semmonen ilmeettömyys on soitossa tunteettomuutta.

Tunne näkyy naamasta. Tiedä nyt onko sille mitään selkeää sääntöä. Tunteella vedettäessä siinä ollaan koko kropalla mukana. Vartaloa lenkutetaan keskeltä, jalat on kumia, pää on täysin muissa sfääreissä ja kädet ja sormet vispaa kitaran kaulaa.
 
Tunnesoolot on kaiketi pääasiassa improvisoituja, ainakin näin minä tämän asian näen. Sillä ei o väliä, onko tilua vai ei. Ehkä semmonen ilmeettömyys on soitossa tunteettomuutta.
 
Eli levyille soitetut soolot ovat tunteettomia, tai ainakin niiden tunteellisuus on epävarmaa? Mitenkäs jos levyllä on hyvä soolo joka pistää itkun virtaamaan ja paljastuu että soolon soittaja on ollut täysin ilmeetön ja liikkumaton ja pohtinut kauppalistaa soittaessaan - katoaako tunne?

Sitähän mä yritin ilmaista, että jokainen tuntee ihan omalla tavalla kunkin kitaristin soitannan. Kyllä mä tiedän, että jotkut pitävät Malmsteenin soittoa tunteikkaana, selvähän se, mutta eikö ole aika selvää, että aika useimmat eivät pidä. Se kaikkien ihmisten tunteiden määrän keskiarvo olisi ainoa oikea optimaalinen tapa mitata kunkin soittajan soiton tunteikkuutta. Ymmärsitkö? Siksihän vaikkapa Vai on parempi kuin Britney, kuten olen sanonut.
 
Jippii, näyttää siltä että ollaan aika monet sitten samalla taajuudella. Tätä mäkin koitin postauksellani ilmaista: jokaiselle asiat välittyvät hieman eri tavalla.

Tuossa Radio Cityn Kepittäjä -keskustelussa se taas tuli: Laiho on tosi kova soittaja, mutta ei soitossa ole tunnetta, vaan 70-luvun jätkät ovat niin paljon kovempia.
 
Tuossa keskustelussa on lienee tarkoitus, että sanotaan oma subjektiivinen mielipide tästä asiasta...eikö vaan?
 
Taas etsitään jotain absoluuttista totuutta taiteesta, jonka on kuiteski puhtaasti mieltymyksiin ja mielipiteisiin perustuva asia! Etsitäänkö "mittaria" tai "kaavaa" siitä, mikä on hyvää tai missä on tunnetta? Sanonpahan vaan, että turha vaiva!
 
Voisiko kirjoituksen aloittaja sanoa oman henkilökohtaisen mielipiteensä siitä, onko Laihon soitossa sitten tunnetta? Ei minusta ainakaan kaikki 70-luvun jätkät todallakaan oo sen kovempia...mutta tämäkin on vaan mun mielipide.

Intetään taas :)
 
Totta, mutta tässä oletat että koneella tehty musiikki on täsmällistä ja kuulostaa konemaiselta. Jokuhan saattaa luoda tietokoneella musiikkia joka antaa mielikuvan soittavasta bändistä. Et siis pidä musiikista joka soi "konemaisesti", josta tulee mielikuva koneesta joka toistaa musiikkia osaamatta vaihtaa nyansseja, mutta kyllä koneellakin voi tehdä musiikkia joka saattaa kuulostaa elävältä.
 
En usko että kukaan osaa tehdä elävän kuuloista musiikkia koneella. Enkä sinänsä vihaa kaikkea konemusiikkia, harvoin vaan kuulee mitään kovin taidokkasta tai omaperäistä siltä saralta. Pidän yleensä musiikista jossa on paljon pieniä kokonaisuutta palvelevia nyansseja, konemusiikki on harvoin tällaista.
 
Muusta olen kyllä samaa mieltä:
Pointtini oli siis se että on aivan sama millä itse musiikki on tehty (tätä jaksan hokea vaikka kuinka pitkään :D), ainoa minkä voi tietää on se minkä mielikuvan se antaa. Siis: pelkän ääninäytteen avulla on mahdoton sanoa mitä artisti ajattelee, mitkä hanen tunteensa ovat, ja joissain tapauksissa (varsinkin näinä tietokone-aikoina) jopa kuinka musiikki on luotu.
 
Mutta, ei mua kiinnosta hevonpaskaakaan miltä artistista on tuntunut tuotoksen tekemisen aikana, mua kiinnostaa se miltä ITSESTÄNI tuntuu kun sen kuulen. Se on myös ainoa asia josta mulla on varmasti jotain todellista käsitystä. :)
 
Eikä myöskään juurikaan kiinnosta se mitä muut mahdollisesti samasta jutusta diggaavat (ellei sitten ole kyse omasta tuotoksestani, silloin se kiinnostaa).

En usko että kukaan osaa tehdä elävän kuuloista musiikkia koneella. Enkä sinänsä vihaa kaikkea konemusiikkia, harvoin vaan kuulee mitään kovin taidokkasta tai omaperäistä siltä saralta. Pidän yleensä musiikista jossa on paljon pieniä kokonaisuutta palvelevia nyansseja, konemusiikki on harvoin tällaista.
 
Totta...viulumusiikissa on käsittääkseni miljoonia tapoja, miten esim. jousen asento vaikuttaa lopputulokseen. Rytmipuolla kans ihminen kaipaa sellaista pientä "epätasaisuutta", eikä tuo konemainen absoluuttinen, tasapaksu tarkkuus miellytä kaikkia. Tässä varmasti myös syy, miksi monet ihmiset nauttii svengistä?! Tavallaanhan kone pitäisi opettaa tekemään asiat tietyllä tavalla "väärin"?!
 
Mutta, ei mua kiinnosta hevonpaskaakaan miltä artistista on tuntunut tuotoksen tekemisen aikana, mua kiinnostaa se miltä ITSESTÄNI tuntuu kun sen kuulen. Se on myös ainoa asia josta mulla on varmasti jotain todellista käsitystä. :)
 
Eikä myöskään juurikaan kiinnosta se mitä muut mahdollisesti samasta jutusta diggaavat (ellei sitten ole kyse omasta tuotoksestani, silloin se kiinnostaa).
 
Just näin!

Intetään taas :)
 
En usko että kukaan osaa tehdä elävän kuuloista musiikkia koneella. ...
 
Sonic Implantsin muutama tuhat euroa maksavat soundisämplet on otettu oikeiden soittajien soitosta. Näitä ja vastaavia käytetään paljon mm. elokuvamusiikissa. Konemusan ja oikean soiton eroa ei tavallinen tauno heti välttämättä koskaan edes huomaa.

En usko että kukaan osaa tehdä elävän kuuloista musiikkia koneella.
 
Tähän on pakko mainita eräästä Ruotsissa tehdystä kokeesta, jossa eräs kappale jota en nyt muista (olisiko ollut jokin pianosonaatti) äänitettiin ensin pianisti Juhani Lagerspetzin toimesta, ja sitten notaatio-ohjelman käskemänä. Ohjelma oli siis kytketty MIDI:llä samaan pianoon, joka oli MIDI -laite. Tämän jälkeen muutamia kriitikkoja pyydettiin vertailemaan äänitteitä (tietämättä esittäjiä), ja valitsemaan mielestään parempi esitys. Kriitikot valitsivat koneellisen version, koska sen tulkinta kuulosti jotenkin "lämpimämmältä".
 
Joku muu varmaan muistaa tarkemmin tämän tarinan yksityiskohdat, mutta esimerkki kertonee hyvin siitä kuinka "konemusiikin" ja "elävän" musiikin raja voi olla hyvinkin hämärä. Monien mielestä se on normaalia, kun siirrellään iskujen paikkaa tai käytetään autotuneria Pro Toolsissa, eikä siitä "tunne" mihinkään katoa. Toisaalta, se on jonkun mielestä konemaista jos soittaa muuten vain tarkasti ja hyvässä vireessä.

Sonic Implantsin muutama tuhat euroa maksavat soundisämplet on otettu oikeiden soittajien soitosta. Näitä ja vastaavia käytetään paljon mm. elokuvamusiikissa. Konemusan ja oikean soiton eroa ei tavallinen tauno heti välttämättä koskaan edes huomaa.
 
No, koskapa en ole muutenkaan kovin uskovainen niin mun usko syntyy näkemisestä :P (tai tässä tapauksessa kuulemisesta).
 
..kuinka "konemusiikin" ja "elävän" musiikin raja voi olla hyvinkin hämärä.
 
Uskon toki että tuollainen on mahdollista. En vain ole tuollaista kuullut (tai jos olen esim. jossain elokuvassa en ole huomannut kuulleeni, enpä elokuvissa kyllä yleensä muutenkaan kiinnitä _niin_ paljoa huomiota musiikkiin - jos joku musiikki palvelee kohtausta niin se on hyvää, oli se sitten vaikka kännykän midipiipitystä).
 
Edelleen, minussa "herätetty" tunne ratkaisee. Tietokonemusiikki (tarpeeksi taidolla tehty) voi _teoriassa_ olla aivan yhtä hyvää. Käytännössä en ole järin hyvää konemusiikkia vielä "kohdannut", löytyykö siis vinkkejä?

Pidetään keskustelu asiallisena ja vältetään turhia kommentointeja niin ehkä saadaan asiaan joku selvyys.
 
Jos ei sitä joku tiedä, niin ei sitä voi sellaiselle ihmiselle selittääkään. Jeah, fiilis.
 
Se vain on.

Tunne on fiilistä!
 
Pitäskö koittaa myydä eräälle ex-urheilijalle ja nykyiselle muusikolle tuo lausahdus.. =)
 
EDIT: prkl kun olen nopia.. asia meinas jäädä kirjottamatta..
 
Tunne on minulle lähinnä yhtä kuin tatsi. Jos kaks kaveria soittaa saman asian. Toinen pilkulleen oikein, toinen sieltä täältä himmaillen ja fleedaten tai kiriten niin se voi olla parempi. Riippuen toki biisistä.
En nyt siis tarkoita, että epätaimi olisi fiiwistä. Dynamiikka ja Fraseeraus on asian ydin.

Tuossa keskustelussa on lienee tarkoitus, että sanotaan oma subjektiivinen mielipide tästä asiasta...eikö vaan?
 
No mutta kun tuo ei ole mielipidekysymys. Miten kukaan täällä Mnetissä voi sanoa että kuinka tunteella Laiho tai kuka vaan soittaa? Eiköhän hemmo itse ole ainoa joka sen tietää. Eri asia sitten että tykkääkö Laihon soitosta, tai saako siitä itse kiksejä, mutta sillä nyt ei ole taas tekemistä sen kanssa että soittaako Laiho tunteella.

Joidenkin mielestä tilutus ja fiilis/tunne ei kulje käsi kädessä, mutta kuunnellaanpa esim. For the love of god. Siinä on yhtäaikaa tunnetta ja tilutusta, eikä sitä tilutusta ole liika, vaan se on sopivana mausteena. Ja niinkuin monesti on mainittu niin yleensä se tunne on kuulian korvassa, kuunteliko sitten bluussia, jatsia, klasaria, tilua, dettiä, trässiä tai vaikka humppaa. Toisen mielestä on tunteikasta soittaa 32-osia kaikenmaailman kompressorien, wahien, dileitten ja buusterien läpi, toisen mielestä tavallinen leirinuotiokomppaus on täynnä tunnetta. Makuasioista ei voi kiistellä.
 
Ja inhoan tilutus-sanaa.

Mutta, ei mua kiinnosta hevonpaskaakaan miltä artistista on tuntunut tuotoksen tekemisen aikana, mua kiinnostaa se miltä ITSESTÄNI tuntuu kun sen kuulen. Se on myös ainoa asia josta mulla on varmasti jotain todellista käsitystä. :)
 
Eikä myöskään juurikaan kiinnosta se mitä muut mahdollisesti samasta jutusta diggaavat (ellei sitten ole kyse omasta tuotoksestani, silloin se kiinnostaa).
 
Näköjään intämme tasan samaa idea. Tätä mä olen vimeiten postausten aikana yrittänyt pukea sanoiksi :D

No mutta kun tuo ei ole mielipidekysymys. Miten kukaan täällä Mnetissä voi sanoa että kuinka tunteella Laiho tai kuka vaan soittaa?
 
Ei tässä nyt kyse ole siitä, vaan siitä välittyykö tuon ihmisen soitosta tunne kuulijoille!? Siitähän kaikessa on kysymys. Siis, että miten ihmiset suhtautuvat hänen soittoonsa tai millaisia tuntemuksia se heissä aiheuttaa?

Ei tässä nyt kyse ole siitä, vaan siitä välittyykö tuon ihmisen soitosta tunne kuulijoille!?
 
No mielestäni siinä alkuperäisessä viestissä oli nimenomaan kyse siitä, että ONKO Laihon soitossa tunnetta vai ei, eikä siitä että löytääkö kirjoittaja sitä siitä / välittyykö se siitä hänelle. On alkanut vain ärsyttämään kun nämä puristipetterit kertovat aina suoraan kunkin ihmisen soitosta, että kuinka fiiliksellä he soittavat, vaikka he eivät oikeasti asiasta tietäisi hevonpaskaakaan.

Miten kukaan täällä Mnetissä voi sanoa että kuinka tunteella Laiho tai kuka vaan soittaa?
 
Totta, pelkkää arvailuahan tuommoinen on.
 
Sen sijaan tulkinnan vahvuutta ja luonnetta voi kyllä arvioida - ja jopa arvottaa. Esimerkiksi taannoista Sibelius-viulukilpailua seuranneet kuulivat erilaisia tapoja tulkita (tai olla tulkinnallisesti mielenkiinnoton, pelkkä tekninen suorittaja), ja asiantuntevaa kommentointia aiheesta.
 
Tietyllä tavalla kyse on toki makuasiastakin. Mä esmes tykästyin paljon enemmän em. kisassa toiseksi sijoittuneen kuin voittajan soittoon; se tuntui musta paljon spontaanimmalta ja välittömämmältä. Mutta siltikin - oli varsin selvää keiden tuli olla kärjessä.