Kitarat: soittaminen ›

Niin, elikkäs kun tässä vähän lueskellu kaiken maailman palstoja ja joo, jengi puhuu siitä että opettelevat biisejä kuuntelemella niitä jostain levyltä suoraa. Kuinka kauan pitää olla soittanu että sellaseenki hienouteen pystyy, ku enhä minä alottelijana voi tietää hevon sitä mistä lähen hakemaan saman kuulosia nuotteja.
 
EDIT: (23:47 15.8) Niin ja mites onko noi tabulatuurit muka niin syntistä opetella sitäkautta soittamaan, tätä palstaa ku lukee ni niitä tuntuu että tabulatuureja ei arvosteta tippaakaan vaan pitäs korvalla soittaa meilummin =/

Se taito paranee jatkuvasti kun soitat. Sitten se tulee silleen ahaa elämyksenä :D

Ja hevissä on ainakin aika paljon 5-sointuja niin on aika helppo hakee...

Toisilla se tulee heti, toisilla vasta soittamisen myötä. Toisille ei sitten millään. Esim. basistimme on loistava esimerkki huonosta sävelkorvasta. Ei millään pahalla sitten. Tosin voi olla, että tää pidempi tauko on tehnyt gütaa hänellekin... hoho.

Itse ainakin aloitin kitaran soiton hakemalla korvakuulolla tuttuja melodioita. Biisien plokkailu levyiltä on vallan hauskaa ja kehittävää puuhaa.

Kyllä tämä levyltä blokkaaminen ja levyjen kanssa soittaminen on erittäin kehittävää ja hyödyllistä. Jos sävelkorvaa löytyy, niin ei muuta kun treenaamaan! Eräs mielestäni hyvistä improilu-jutuista on antaa levyn soida taustalla ja soittaa ite mukana, ei siis "biisejä oikein", vaan sitä mikä ko. biisin taustan kanssa tuntuu hyvältä.

No ei sitä pysty määrittelemään... mä kuuntelen ne jutut levyltä mihin en löydä tabeja netist tai mistään.

Eihän tuossa mitään aikarajaa ole. Ukko Nooaa voi alkaa tapailemaan täysin ummikona ja tuollaisista simppeleistä melodia- ja riffi-pätkistä se juttu yleensä sitten aukeaa. Toisilla se luonnollinen sävelkorva on tosiaan parempi, ja he oppivat sitten yleensä nopeammin, mutta kaikilla on se taito jossain määrin. Vaatii vain paljon paljon harjoittelua.
 
Kopsaa pikkujuttuja ensin, uudestaan ja uudestaan kunnes menee...ja sitten luonnollisesti vaikeusastetta lisää. Niitä soittopaikkoja kannattaa koettaa löytää myös rohkeasti kaikkialta otelaudalla, kunnes löytää itselle sopivat sormitukset ja samalla kasvaa säveltietous otelaudasta.
 
Sitten kun eri skaaloja/asteikkoja ja esim. erilaisia perus-juoksutuksia alkaa olla plakkarissa, myös korvakuulolta soittaminen nopeutuu. Kuulee jo ennen soittamista esim. että "nyt taisi mennä mollipentatonisesta"...sitten hakee vain oikean aseman...tällä tarkoitan ettei jokaisen nuotin paikkaa tarvitse "kalastella" enää erikseen niin suurella vaivalla.
 
Myöskään sointuja ei kannata unohtaa, niin kehittyy melodiapuolen lisäksi myös harmoonisesti. Tokihan esim. raskaammassa musiikissa tulee usein niitä perus-voimasointuja, mutta vaikkapa akustisella soitetut osiot voivat tarjota selkeitä harjoittelupätkiä..introt usein hyvinä esimerkkeinä.
 
Jos omistaa jonkinlaisen pikkunauhurin, tai vaikkapa cd-soittimen jossa voi kelata tai luupata pienen pätkän kerrallaan, voi tahkota helpommin niitä harjoitteita. Yleensäkin kannattaa pätkiä kappaleet osioihin ja harjoittelee yhden kerrallaan kunnes se menee...sitten seuraavan, molemmat yhdessä ja taas eteenpäin jne.
 
Alussa se voi olla tuskallista yksi nuotti kerrallaan edestakaisin tahkoamista, mutta sinnikkyys palkitaan ja se mielessä pysyvien sävelten määräkin kasvaa. Hyvänä tavoitteena on "kuulla" jokainen nuotti mielessään ennen sen soittamista. Toisilla auttaa jos he viheltävät, laulavat, hymisevät tai muuten vain ääneen toistavat sitä haettavaa säveltä kunnes se löytyy otelaudalta.
 
Kaikesta tästähän seuraa ultimaattisesti että kykenee soittamaan sen mitä mielessään kuulee....jos siis myös tekniikka riittää siihen.

Kyllä mä sitä oo jonku verran tehny että otan jotain lemppari biisejäni ja lähen vaan fiilistelemään mukana jotain mikä kuulostaa että sopii sinne väliin. Mutta jos koitan jotain yksinkertastaki riffiä lähtee hakee ni hankalaks vetää, pitääkö mun eka vähän noita perussointuja ja skaaloja sun muita toss soitella ja sit on vähä helpompi tietää mistä päin kitaraa lähtee hakemaan ees saman kuulosta, vaikka ois kuin hyvä sävelkorva ni eihän se auta jos ei tiiä mistä kohti kitaraa lähtee millanenki ääni?
 
EDIT: Elikkäs siis, kyllä yhtä nuottia voi teitenki helposti hakea mutta tollaset kolmen sormen soinnut tuottaa onkelmia

Minä olen ainaskin pystynyt aina soittamaan "suoraan levyltä". Skaalojen opettelu auttaa kummasti siinä hommassa...

Niin ja mites onko noi tabulatuurit muka niin syntistä opetella sitäkautta soittamaan
 
Eivät ne tabit sinällään ole huonoja eivätkä hyviä. Mutta jos pelkästään tabien varassa opettelee soittamaan, on muutama vaarallinen tapa kyllä lähellä.
 
Esim. kuinkas on nuottien luvun laita siinä tabien ohella? Ovathan ne tabit helppoja käyttää, mutta jos mukana ei ole tavallista nuotinnusta, tai ei sellaista ymmärrä vaikka olisikin...niin kuinkas sitten tiedät millaisessa rytmityksessä ja millaisilla kestoilla kunkin sävelen soitat? No okei, kuuntelemalla paljon sitä alkuperäisesitystä samalla kun seuraa sitä tabulatuuria.
 
Joka tapauksessa, vaarana on varsin yksitotinen soittotyyli, jos nojaa pelkästään tabeihin liikaa....kun ei siinä tabulatuurissa ole merkittynä kaikkia noita musiikille elämää ja ilmettä antavia asioita jotka kyllä näkyvät nuotinnuksessa, mutta eivät tabeissa.
 
Toisekseen, ne tabeissa annetut sormitukset/asemat/kielet ovat jonkun muun näkemys siitä mistä kukin sävel tulisi soittaa. Se taas ei ole välttämättä se paras paikka juuri sinulle, eikä hyvin usein myöskään se paikka mistä alkuperäisesittäjä ne sävelet soitti. Eli ne tabit otetaan turhan usein "raamattuna" eikä uskalleta tai viitsitä soveltaa ja siirtää niitä annettuja säveliä itselle parhaimpiin paikkoihin.
 
Korvakuulolta harjoitellessa tätä vaaraa ei ole...se jumalaton edestakaisin sahaus ja sävelten haku tuottaa aika automaattisesti ne juuri omiin käsiin sopivat sormitukset.
 
Kolmanneksi, varsinkin tätänykyä noita tabeja pursuaa joka kolosta, etenkin netin edesauttamana. Ja niitä tabejahan tekevät sitten kaikki jotka kynnelle kykenevät. Virheitä. Hemmetisti virheitä ja vajaita käännöksiä. Niihinkö pitäisi sitten luottaa ja niistä oppia? Tähän jokainen vastaa tietenkin itse kohdallaan, mutta itse uskon että jos luottaa tabiin enemmän kuin esim. omiin korviinsa, saattaa tehdä hallaa omille kyvyilleen.
 
Mutta jos koitan jotain yksinkertastaki riffiä lähtee hakee ni hankalaks vetää, pitääkö mun eka vähän noita perussointuja ja skaaloja sun muita toss soitella ja sit on vähä helpompi tietää mistä päin kitaraa lähtee hakemaan ees saman kuulosta,
 
Ei välttämättä ensimmäiseksi, vaan ihan sulassa sovussa samaan aikaankin...eli ei tarvitse olla "teoreettisesti" valmis alkaakseen harjoittelun korvakuulolta. Juurikin päinvastoin, jos vain yhdellä ainoalla tapaa täytyisi harjoitella, niin sitten ehdottomasti korvakuulolta, ainakin omasta mielestäni. Mutta tokihan ainakin perusjuttujen osaaminen auttaa kuuloltasoitteluakin.
 
vaikka ois kuin hyvä sävelkorva ni eihän se auta jos ei tiiä mistä kohti kitaraa lähtee millanenki ääni?
 
Hyvä sävelkorva ei tarkoita suoranaisesti että kun kuulet sävelen niin sormesi lentää oikealle kohtaa. Tämä seuraa vasta sen jälkeen kun olet tahkonnut niitä säveliä kaikkialta otelaudalla tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Silloin kehittyy se "vaisto", tieto missä minkäkin korkuinen sävel majailee. Sävelkorvasi erottaa ja kertoo sitten että juuri tuo sävel on se oikea.
 
Pistä vaikka cd-soitin luuppaamaan yhtä ainoata säveltä, uudestaan ja uudestaan. Kitara käteen ja soita avoin E-kieli, 1. nauhaväli, 2. nauhaväli, 3. nauhaväli jne. jne. Jossakin vaiheessa löydät sen saman sävelen. Jos näin käy, sävelkorvasi toimii. Jos et löydä sitä samaa säveltä, ymmärrät entistä paremmin että se sävelkorva auttaisi asiaa...
 
Työtä tämä kuulolta harjoittelu vaatii ja kaikki eivät ole valmiita tuohon uhraukseen, otetaan vaan se tabi jostain jossa joku kertoo miltä kieleltä ja mistä nauhavälistä kaikki pitää soittaa. Valitettavasti se saattaa sitten näkyä jossakin vaiheessa esimerkiksi niinkuin ylempänä uumoilin.

Njuu, eilen vähän kotin tota hakemista, kyllähän sitä pystyy hakemaan tollee kokeilemalla kaikke JOS se on sellane yhen kielen tinkutus biisi, mutta sitte ku tulee joku 3 tai 4 kielen sointu vastaan, sittehän mä vasta kusessa olenki, vai lotollako rupeen painelee eri kieliä eri kohdista jos vaikka sama sointu sattuis? ainoot soinnut mitä tunnistan on E A B C G F joitain seiskoja ja femmoja noista

Njuu, eilen vähän kotin tota hakemista, kyllähän sitä pystyy hakemaan tollee kokeilemalla kaikke JOS se on sellane yhen kielen tinkutus biisi, mutta sitte ku tulee joku 3 tai 4 kielen sointu vastaan, sittehän mä vasta kusessa olenki, vai lotollako rupeen painelee eri kieliä eri kohdista jos vaikka sama sointu sattuis? ainoot soinnut mitä tunnistan on E A B C G F joitain seiskoja ja femmoja noista
 
No sointujen kanssa ei mielestäni ole ainakaan yhtään mitään pahaa luntata tabista (koska sillä tavallakin oppii tunnistamaan sointuja että yksinkertaisesti soittaa niitä, olipa ne itse hoksattuja tai luntattuja). Ongelma on tietysti että jos tabissa on soinnut väärin... Mutta tämäkin taito kehittyy yllättävällä tavalla. Kun vaan kokeilee eri vaihtoehtoja niin kyllä ne soinnut rupeaa löytymään ja oppii erottamaan niitä eri ääniä, mitä siellä soinnussa on.

Heh, tuli mieleen. Aikanaan kun ei ollut nettiä, jouduin nauhoittamaan SRV:n scuttle buttin'in riffin koneelle ja hidastamaan sen nopeutta, jotta kuulisin miten se menee.

Juupeli, kunpa olisi itselläkin ollut aikoinaan joku soitin millä olisi voinut hidastaa noita kimuranttisimpiä kohtia. Vaan kun ei ollut niin Walkmannilla tahkosin kasetteja puhki, aina uudestaan ja uudestaan kelaten samoja kohtia.
 
Mutta kyllä se "sävelkorvakin" kehittyy tuollaisen myötä melkolailla. Siinä missä aikonaan erotti lähinnä selkeästi soivat "pitkät" sävelet, vuosien kuluttua alkoi löytymään jo aika "mikroskooppisiakin" nuotteja joistain tujakoistakin repäisyistä.
 
Vielä tuosta sointujen kuuloltaharjoittelusta, niin onhan se tietenkin helpompaa aloittaa yksittäisillä sävelillä. Soinnuissa varsinkin auttaa myös se että osaa ainakin kaikki yleisimmät sointutyypit. Soinnun bassosävel on usein helpoin hakea, joten sitä voi kalastella ensin. Hyvänä tavoitteena olisi kuitenkin löytää soinnusta ainakin yksi "varma" sävel, oli se sitten matalin tai korkein. Tämä sävel "ankkuroi" sitten tuon soinnun ja yksinkertaisesti koettamalla kaikkia tuntemiasi sointusormituksia, niin että tuo ankkuroitu sävel on niissä mukana, voi auttaa löytämään oikealta kuulostavan soinnun.

Winamppiin on joku tommonen ilmanen PaceMaker plugin, millä voi reaaliajassa hidastaa biisiä niin ettei sävelkorkeus muutu. Toimi ihan hyvin kun kerran testasin.
 
Lisäys: http://sky.prohosting.com/oparviai/pacemaker/
 
Heh, tuli mieleen. Aikanaan kun ei ollut nettiä, jouduin nauhoittamaan SRV:n scuttle buttin'in riffin koneelle ja hidastamaan sen nopeutta, jotta kuulisin miten se menee.
 
Mulla taas ei ollu sitä tietokonettakaan, joten pistin korvalappustereoihin semmoset ratastukset, että se hidasti sen verran, että sävelkorkeus laski oktaavilla. Tosin ei sitä tullu paljon käytettyä vaikka olikin ihan toimiva systeemi.

Kannattaa muuten koittaa alussa ihan vaan yrittää soitella korvakuulolta jonkun lastenlaulun(Ukko Nooa, Tuiki Tuiki Tähtönen, Oodi Ilolle(tiedän ettei ole lasten laulu) ja muita vastaavia) melodioita, tällä tavalla saa aika hyvän kuvan siitä mitä on tekemässä.

Mulle on tullu vähän sellanen fiilis, ett kun näitä tabloja ym. on nykyään niin pirun paljon tarjolla, ni sillon helposti hakee niistä kaikki jutut. Oon itse kyllä kuitenki sitä mieltä, ett kun yrittää kuuntelemalla oppia, ni se kehittää sävelkorvaa...ja helpottaa sävelten löytämistä.
 
Monet ikäiseni kaveri, jotka ovat vähemmän harrastaneet tuota korvalla opettelua ovat sitt tosi ihmeissään opetellessaan sellaisiakin biisejä, jotka itse pystyn soittamaan ihan suoralta kädeltä...jos ei ole lappuja.

Monet ikäiseni kaveri, jotka ovat vähemmän harrastaneet tuota korvalla opettelua ovat sitt tosi ihmeissään opetellessaan sellaisiakin biisejä, jotka itse pystyn soittamaan ihan suoralta kädeltä...jos ei ole lappuja.
 
Sama juttu. Kyllähän noi kuuntelemalla menee niin kauan ku tekniikka antaa periks.. Koskaan en oo nuotteja opetellu.

Sama juttu. Kyllähän noi kuuntelemalla menee niin kauan ku tekniikka antaa periks.. Koskaan en oo nuotteja opetellu.
 
Mä osaan nuotit (pianomiehiä), mutta en ole jaksanut opetella lukemaan kitaran otelautaa joten en ole osaamisesta hyötynyt