Kitarat: soittaminen ›

Kertokaas hyvä kitaristit (tai mielellään muutkin jos sattuvat tätä lukemaan) miten opettelette skaaloja ja niiden soundia.
Esim jos skaalat vaihtuvat monasti biisin mukana, tai siis haluaa vaihtaa esim joka soinnulle. Niin miten muistatte helpoiten sormitukset ja nimenomaan sisäistätte tuon soundin. Jotain ajatuksia, harjoituksia, ideoita yms. "Ajan kanssa se tulee" on turha kertoa, koska sen tiedän jo :)

mulla se tulee ainaki ittestään. mulla on noita pedaaleitakin niin ei siinä tarvi mitään muuta ku mielikuvitusta.

mulla se tulee ainaki ittestään. mulla on noita pedaaleitakin niin ei siinä tarvi mitään muuta ku mielikuvitusta.
 
Tä?

Kertokaas hyvä kitaristit (tai mielellään muutkin jos sattuvat tätä lukemaan) miten opettelette skaaloja ja niiden soundia.
Esim jos skaalat vaihtuvat monasti biisin mukana, tai siis haluaa vaihtaa esim joka soinnulle. Niin miten muistatte helpoiten sormitukset ja nimenomaan sisäistätte tuon soundin. Jotain ajatuksia, harjoituksia, ideoita yms. "Ajan kanssa se tulee" on turha kertoa, koska sen tiedän jo :)
 
Mulla on ainakin helpottanut se kun opetteli E-mollin aikoinaan koko kaulalta hyvin sillon kun tuli soiteltua enempi heviä. Ja sitten vaan siirtelemään tuttuja asteikkoboxeja (esim. 3 nuottia/kieli) eri paikkoihin aina sävellajin mukaan. Esim. Em -> F#m kaks nauhaa kuviot ylös jne. Samaa keinoa voi tietenkin käyttää kaikkiin erinäköisiin ja kuulosiin asteikoihin. Sointuarpeggioillakin saa kartoitettua ja samalla opeteltua kitaran kaulan nuotteja tehokkaasti.
 
Jos on biisi missä asteikko vaihtuu tiuhaan tahtiin eri sointujen mukaan, on varmaan hyvä lähteä aluksi soittamaan sointujen sävelin. Tekee aluksi itelleen vaikka arpeggioetydin biisin soinnuista. Sitten voi vaikka miettiä niitä asteikoita ja millä sävelellä kannattaa siirtyä asteikosta toiseen. Ja jos soinnut vaihtuu aivoille liian tiheään niin pitkittää kunkin soinnun pituutta vaikka puolella lisää.
 
Skaalojen soundia voi vaikka opetella äänittämällä tai laittamalla koskettimista yhden jatkuvan pohjaäänen esim. A:n ja lähteä sen päälle kokeilemaan eri asteikoita ja kuuntelemaan niiden soundia. Ja korostaen asteikoiden "väri" -nuotteja, esim. lyydisessä #4 jne. Ja sitten vaan laulamaan asteikoita ilman kitaraa ja kitaran kanssa. :)

Kertokaas hyvä kitaristit (tai mielellään muutkin jos sattuvat tätä lukemaan) miten opettelette skaaloja ja niiden soundia.
Esim jos skaalat vaihtuvat monasti biisin mukana, tai siis haluaa vaihtaa esim joka soinnulle. Niin miten muistatte helpoiten sormitukset ja nimenomaan sisäistätte tuon soundin. Jotain ajatuksia, harjoituksia, ideoita yms. "Ajan kanssa se tulee" on turha kertoa, koska sen tiedän jo :)
 
Älä opettele soittamaan skaaloja kaavamaisesti sormituksilla, vaan treenaa niitä korvakuulolta ja koko kaulan alueelta. Homma alkaa pikkuhiljaa muuttumaan automaattiseksi, tai jotain...

Kiitos vastanneille.
 
Ideana oli kuitenkin, etten joutuisi vaihtamaan asemaa skaalan vaihdon yhteydessä. Tokihan noinkin pitää soittaa, mutta ei sellaiseen voi perustaa. Luin Levinen Kirjasta Continuous Scale Exercisestä, joka vaikutti aika hyvältä tähän tarkoitukseen. Pystyn kyllä hahmottamaan skaalat esim niin että ajattelen missä on pohjanuotti ja vaikka siitä laskemaan kohtuu nopeasti, mutta haluaisin päästä tuosta eroon. Ehkäpä kannattaisi alkaa miettimään ylennyksiä ja alennuksia, kun osaan C-duurin jo unissanikin. Se tuli joskus aikoinaan treenattua niin hyvin, että melkein haittaa :) Ajatteleekohan kukaan kitaristi soittaessaan jotain asteikkoa, että montako ylennystä siinä on C-duuriin nähden? Tietenkään tuotakaan ei voi kovin nopeasti tehdä, mutta kai se automatisoituu. Onko kenelläkään kokemuksia, esim nuottien liimaamisesta otelautaan, tai erillisen "papru-otelaudan" käyttämisestä tuohon tarkoitukseen?
 
Tosiaan tuo continuous scale.., josta puhuin, oli sellainen, jossa otetaan esim Real Bookista jokin biisi ja soitetaan ensin sointujen mukaisia skaaloja ylös ja vaihtaen seuraavaan aina siitä mihin edelllinen jää. Ja jossain vaiheessa vaihdetaan suuntaa. Ja sitten tähän eri tapoja soittaa asteikot, tersseissä yms mys. Ongelmana on vaan se, että pää on niin laho, että siinä vaiheessa kun saa pähkäiltyä seuraavan asteikon nuotit, on jo unohtanut mitä oli tekemässä :)
 
Nyt siis pitäis nopeaa miettiä, mistä asteikosta mikäkin sointu on otettu ja montako ylennystä/alennusta siinä on. Tämä osoittautuu siis aika hitaaksi. Kertokaa ihmiset kokemuksia vastaavasta, jos teillä sellaisia on.

Täytyy myöntää, ettei tule B-molliskaalaa hinkatessa mieleen, että f ja c on ylennettyjä.
 
-hymiö-

Tosiaan tuo continuous scale.., josta puhuin, oli sellainen, jossa otetaan esim Real Bookista jokin biisi ja soitetaan ensin sointujen mukaisia skaaloja ylös ja vaihtaen seuraavaan aina siitä mihin edelllinen jää. Ja jossain vaiheessa vaihdetaan suuntaa. Ja sitten tähän eri tapoja soittaa asteikot, tersseissä yms mys. Ongelmana on vaan se, että pää on niin laho, että siinä vaiheessa kun saa pähkäiltyä seuraavan asteikon nuotit, on jo unohtanut mitä oli tekemässä.
 
Itse olen tehnyt vastaavaa arpeggioiden kanssa. Tarkoituksena oli oppia soittamaan biisin soinnut mahdollisimman selkeästi "auki" improvisoidessa.
 
Jos haluat oppia improvisoimaan hyvin, kannattaa jossain muodossa tuota harjoitusta tehdä (siis joko arpeggioilla tai asteikoilla). Arpeggioiden suhteen kannattaa alussa kokeilla ihan nelisointuarpeggioilla, ja siitä sitten laajentaa lisäsäveliin (ja 13-soinnun arpeggiossahan sitten tulevat asteikon kaikki sävelet mukaan leikkiin)
 
Arpeggioiden käyttämistä tuossa harjoituksessa suosittelisin siksi, että siinä sekä soinnun että asteikon soundi on ainakin omasta mielestäni helpommin kuultavissa kuin että jos soittaisi asteikkoja vain ylös alas.

Arpeggioiden käyttämistä tuossa harjoituksessa suosittelisin siksi, että siinä sekä soinnun että asteikon soundi on ainakin omasta mielestäni helpommin kuultavissa kuin että jos soittaisi asteikkoja vain ylös alas.
 
Arpeggioiden kanssa olen tuota tehnytkin, mutta niillä on paljon vaikeampi löytää 1/2-askeleen siirrot seuraavaan sointuun. Mutta tuossa se kuulostaa vaan helposti niin kovin imelältä. Ehkäpä mä painotan ne äänet väärin. Tai vastaavaa. Pitänee tutkia asiaa syvemmin ja harjoitella.

Mitä skaaloja käyttätte useimmiten? Mitkä ovat "pakollisia" osata?

Puhutkos siis jatsista?
Jos puhut, niin:
- duuriasteikko
- melodinen molli
- dimiasteikot
 
yllä olevat laskisin sinne "pakolliseen" sarjaan. Näillä selviää suurimmasta osasta sointuja mitä tulee vastaan.
 
- harmoninen molli
- harmoninen duuri
- wholetone
- pentatoniset
 
Näistä löytää mielenkiintoisia soundeja, mutta harvemmin tulee sointu vastaan johon nimenomaisesti vaadittaisiin jotain ym. asteikkoa.
 
Kaikista asteikoista on tietenkin opeteltava kaikki moodit.
 
Toinen tärkeä asia (IMHO) on ymmärtää & kuulla eri sävelten suhde sointuun, jonka päälle ne soitetaan. Eli siis vaikka periaatteessa asteikon sävelet sopivat sointuun, niin jotkut niistä sopivat paremmin ja jotkut huonommin (riippuen tietysti myös siitä mihin pyritään).
 
Mitä skaaloja käyttätte useimmiten? Mitkä ovat "pakollisia" osata?

Nimimerkistä huolimatta tarkoitin ihan rock ja blues tyylistä musiikkia. Olisi todella hieno jos joku voisi tabittaa noita skaaloja...
 
Mitä moodeilla tarkoitetaan?

Nimimerkistä huolimatta tarkoitin ihan rock ja blues tyylistä musiikkia. Olisi todella hieno jos joku voisi tabittaa noita skaaloja...
 
Mitä moodeilla tarkoitetaan?
 
Kirjastosta varmaankin löytyisi kirjoja joissa nämä selitetään. Koita katsoa myös hakua. Moodien selittäminen teksinä on mulle ainakin vähän turhan vaikea homma :) Mutta periaatteessa esim C-duurin moodit saadaan johdettua, aloittamalla kyseinen skaala sen kustakin sävelasteesta. Eli C-C = Jooninen. Maj7(Duuri)
D-D = Doorinen. m7
E-E = Fryyginen. sus4 (?)
F-F = Lyydinen. Maj7#4 (Maj7)
G-G = Mixolyydinen. dom7
A-A = Aeolinen (Molli) m7(6)
B-B = Lokrinen. m7-5
 
Nuo kun teet ja mietit sitten miten sormitukset menee niin voi käyttää niitä jo sointujen päälle. Perässä on jotain sointuja mitä tässä nyt äkkiä muistelin. Älä usko mua, tarkista asia jostakin kirjasta / muualta netistä.

Kertokaas hyvä kitaristit (tai mielellään muutkin jos sattuvat tätä lukemaan) miten opettelette skaaloja ja niiden soundia.
Esim jos skaalat vaihtuvat monasti biisin mukana, tai siis haluaa vaihtaa esim joka soinnulle. Niin miten muistatte helpoiten sormitukset ja nimenomaan sisäistätte tuon soundin. Jotain ajatuksia, harjoituksia, ideoita yms. "Ajan kanssa se tulee" on turha kertoa, koska sen tiedän jo :)
 
Opettele kaikka skaalat: duuri, molli, pentatoniset, harmoniset ym. sellaiset soittamaan sujuvasti ja puhtaasti e ja a kieleltä 2 oktaavin väliltä...

Mitä skaaloja käyttätte useimmiten? Mitkä ovat "pakollisia" osata?
 
Kaikki skaalat ovat pakollisia osata...ainakin omasta mielestäni, se helpottaa kumasti improvisointi vaikka mihin taustaan...

Pieni korjaus. Fryyginen sopii m7 sointujen päälle, ei sus4 sointuihin. Fryygisestä asteikosta muodostuu (E:stä) Em7 sointu (E G B D) jossa on lisäsävelinä F (b9), A (11) ja C (b6). Varsinkin flamenco ym. espanjalaisissa jutuissa käytetään fryygistä paljon, muualla siihen harvemmin törmää. Varsinainen "juttu" fryygisessä on juuri nuo lisäsävelet b9 ja b6, joita painottamalla sen fryygisen soundin voi saada korostetusti esiin.
 

E-E = Fryyginen. sus4 (?)

Pieni korjaus. Fryyginen sopii m7 sointujen päälle, ei sus4 sointuihin. Fryygisestä asteikosta muodostuu (E:stä) Em7 sointu (E G B D) jossa on lisäsävelinä F (b9), A (11) ja C (b6). Varsinkin flamenco ym. espanjalaisissa jutuissa käytetään fryygistä paljon, muualla siihen harvemmin törmää. Varsinainen "juttu" fryygisessä on juuri nuo lisäsävelet b9 ja b6, joita painottamalla sen fryygisen soundin voi saada korostetusti esiin.
 

 
No ainakin monessakin kirjassa mitä itse olen lueskellut kerrotaan juuri, että fryyginen ei sovi (tai sitä ei käytetä) molli7:n päälle, vaikka se onkin tuon kyseisen moodin nelisointu. Tuo b9 mollin päälle on aika pahasti dissonoiva. Mielipide tietenkin, mutta ... Fryyginenhän toki sopii esim duurisoinnun päälle ihan kivasti. Ainakin minusta. Tulee sellainen vähän espanjalainen fiilis.

Moodien perusidea siis on, että soitetaan asteikkoja alkaen ja lopettaen johonkin toiseen säveleen kuin pohjasäveleen. Esim. sen sijaan, että painottaa C-C kulkua, painottaakin D-D kulkua. Jos pysytään samassa sävellajissa ja samassa asteikossa, on moodien tarkoitus lähinnä korostaa tiettyjä säveliä, eli jos tavallisesti soitetaan asteikkoa C:stä C:hen, niin korvaamalla sen D:stä D:hen antaa sille hieman erilaisen sävyn, sillä intervallit eivät noudata perintäistä duuriasteikkoa.
 
Moodit tulevat oikeasti esille kun soveltaa niitä eri sävellajissa. Jos sointukulku on vaikka Em-G-C-D, tulee heti tietenkin mieleen, että sen voisi soittaa käyttäen G-duuriasteikon säveliä. Sen voisi soittaa käyttäen ihan satunnaisia säveliä, painottaen kuitenkin pohjasäveliä E:tä ja G:tä. Mutta jos soittaakin esim. D:tä (D miksolyydinen tässä tapauksessa) vähän enemmän tai hilaa asteikkoa D:stä D:hen, muuttuu sävy. Eli periaatteessa helpoin tapa monipuolistaa perinteistä G-duuriasteikkoa on soittaa Em päälle E aeolista, G:n päälle G joonista, C:n päälle C lyydistä ja D:n päälle D miksolyydistä.
 
Mutta jos haluaa mennä erikoiseksi, voi kokeilla muita sävellajeja. Em:n päälle voisi soittaa vaikka E doorista (D-duuriasteikon sävelet), tai vaikka miksolyydistä (A-duuriasteikon sävelet). G:n päälle kannattaa ehkä pysyä siinä G-joonisessa, mutta sitä voi painottaa esim. G lyydisen sävelillä, eli lisätään tritonus (#4, tässä tapauksessa C#). C:n päälle voi kokeilla joonista, lyydistä, tai miksolyydistä, jne..
 
Kaikki moodit tuovat erilaisia sävyjä, jotkut sopivat paremmin mollien päälle, jotkut paremmin duurien päälle. Tärkeimmät moodit etenkin jazzissa ovat duuriskaalan moodit, harmonisen mollin moodit ja melodisen mollin moodit. Moodien päälle rakentuu myös suuri osa sointuharmoniasta, kuten joku tuolla aikaisemmin hyvin selosti.
 
Terve, Simo
 
EDIT: niin juu ja tuo fryyginen moodi kompastuu tosiaan siihen pieneen nooniin joka on harmoniaopillisesti erittäin dissonoiva intervalli. Helpoiten sen ohittaa tekemällä siitä intervallista soinnun sävelen, eli soittamalla m7b9.

No ainakin monessakin kirjassa mitä itse olen lueskellut kerrotaan juuri, että fryyginen ei sovi (tai sitä ei käytetä) molli7:n päälle, vaikka se onkin tuon kyseisen moodin nelisointu. Tuo b9 mollin päälle on aika pahasti dissonoiva. Mielipide tietenkin, mutta ... Fryyginenhän toki sopii esim duurisoinnun päälle ihan kivasti. Ainakin minusta. Tulee sellainen vähän espanjalainen fiilis.
 
Äh ei tullut mitään järkevää kommenttia, anteeksi tilantuhlaus:)
 
Terve, Simo

No haluatkos heitää referenssiksi joitain niitä kirjoja? Jos nyt jäpitetään tiukasti teorian mukaan, niin fryyginen sopii nimenomaan siihen m7 seiskan päälle johtuen juuri siitä, että siitä muodostuu kyseinen nelisointu. Duurisoinnun päälle se on ongelmallinen sen takia, että siinä on tuo alennettu terssi, mikä tekee siitä molliasteikon.
 
Tuo b9 löytyy myös monesta muusta molliasteikosta, joten sinänsä se ei ole siellä mikään äärimmäinen poikkeus (esim. lokrinen, mel. mollin 2. aste, harm. mollin 2. aste).
Onhan se b9 kyllä dissonoiva, kun yleensä se yhdistetään dom7 sointuihin. Ja jos nyt välttämättä haluaa, niin voihan sen fryygisen ymmärtää eräänlaisena dom7 päälle soitetavana alt. asteikkona josta puuttuu terssi (b3 ymmärretään silloin enemmän #9:ksi). Tämä idea tulee kuitenkin enemmän sieltä suunnalta, että b9, #9 (!) ja b6 löytyvät myös dom7 alt. asteikosta, eikä sinällään ole suoraan johdettavissa puhumastamme teoriasta.
 
Se on kyllä totta, että fryygistä harvemmin käytetään, standardivalinta on enemmän siellä doorisen suunnalla.
 
Niin ja se oma referenssini... esim. Jaffen Jazz harmony & Levinen Jazz theory book + kaikki kirjat mitä olen lukenut diatonisista soinnuista.
 

No ainakin monessakin kirjassa mitä itse olen lueskellut kerrotaan juuri, että fryyginen ei sovi (tai sitä ei käytetä) molli7:n päälle, vaikka se onkin tuon kyseisen moodin nelisointu. Tuo b9 mollin päälle on aika pahasti dissonoiva. Mielipide tietenkin, mutta ... Fryyginenhän toki sopii esim duurisoinnun päälle ihan kivasti. Ainakin minusta. Tulee sellainen vähän espanjalainen fiilis.