Aihe: Juoksutustavat, suositteko äitiä vai tytärtä?
1
ankkiz
16.11.2008 20:40:01 (muokattu 16.11.2008 21:30:20)
 
 
Tämä EI OLE varsinainen gallup, vaan tarkoituksenani on herättää teidät tutkimaan omaa soittoanne ja pohdiskella sitä täällä ääneen.
Mielessäni on siis pyörinnyt vastakkainasettelu:
"Paketointi/asemanvaihdos(A)" -ajattelumalli
VS.
Kokonaisiin tahteihin ja/tai epämääräisiin sävelryhmiin jakaminen(B).
 

 

 
Millä tavalla itse opettelette/opettelemisen jälkeen soitatte juoksutuksia(sormituksia)?
Kumpi tapa loppujenlopuksi tekeekään enempi turhaa, hidastavaa, kättä uuvuttavaa liikettä?
Voiko jompikumpi tapa koitua jossain pisteessä esteeksi (ennen toista tapaa)?
Kun kyseessä ei ole legato, onko aksenttien korostuminen hyvä vai huono asia?
 

 

 

 

 
Selventävä painträvelys:
http://img243.imageshack.us/my.php? … mage=tiluliiasemanvaihtojavakz4.png
 
HUOM!
- Kuvasta poiketen oletetaan, että pililiitiluttelu kestää useita tahteja, jolloin siis tarvittaneen muistisääntöjä korvakuulon ja lihasmuistin tueksi.
- Vastaamista helpottaakseni rajataan muuttujia, laskemalla mukaan vain juoksutukset, joissa sävelten aika-arvot ovat yhtä pitkiä.
- Nämä lähestymistavat ei varmasti ole ainoita, tuo rohkeasti oma poikkeava tapasikin esille!
- A -ajattelumallin ymmärtämisen helpottamiseksi, voit koittaa soittaa jokaisen triolipaketin ensin 4x, ja sitten koko tahdin kuten tabulatuureissa.
 

 

 

 

 
Ne omat ajatukset tavoista:
B tulee minulla luonnostaan, kun jossain tilanteessa tabulatuurit rätkäistään naamani eteen ja käsketään vain soittaa kerran läpi. On kuitenkin hyvin mahdollista että en useankaan läpisoiton jälken välttämättä muista sormitusta tai melodiaa kovinkaan hyvin, jos pyydetään hyräilemään tai soittamaan ulkoa.
 
A vaatii hieman miettimistä fiksuimpien sormituksien löytämiseksi, mutta vastaavasti juoksutukset on helpommin selvitettävissä ollessaan samanmittaisia(sävelten määrä) ja lähes samanmuotoisia(miten ne mielessäni muodostuvat otelaudalle) paketteja.
Tuo "samanmuotoisuus" siis hieman samassa hengessä, kuin tähtikuviot, tai ne lasten "yhdistä numerot toisiinsa viivoilla" -tehtävät.
 

 
PS: Soitto on parhaillaan ydinfysiikkaa, matematiikkaa, tähtitiedettä ja kilpailua. Speed = emotion
EDIT942: Kyllä osaa olla vaikeata esittää tämä kirjallisesti.
Haussa: Sähkörummut ja bassokamat.
John Titor
17.11.2008 11:38:54 (muokattu 17.11.2008 11:47:49)
 
 
Noitten väliltä. Ei noissa kummassakaan oikein ole järkeä yksinään. Sitä paitti ton fraasin sormitus oli aika anaalista.
 
En tosin edelleenkään ihan tajua mitä sä tarkoitat vaihtoehto A:lla. Ensinnäkin, eikö se muka vaikuta mitään siihen millaiset sormitukset (eli nyt varmaan puhutaan tabituksista) valitaan? Jos sä pystyisit jonkun pidemmän pätkän kirjottamaan ulos?
 
EDIT: Joo-o, hetken vielä tarkemmin tutkailtuani, ei tossa A:ssa ole pointtia kuin poikkeustapauksissa. Jokainen asemanvaihto katkaisee asemanvaihtoa edeltävän äänen ja aiheuttaa enemmän hälyä kuin lyhyempi asemanvaihto (esmes ykkös- tai nelossormella liu'uttaessa seuraavaan ääneen. Ts. soitto kuulostaa sotkusemmalta. Lisäksi on hitaampaa soittaa noin, koska isompaan asemanvaihtoon menee enemmän energiaa, jonka voisi pikemminkin säästää soittoon.
Ne, jotka väittävät etteivät kuule ääniä päässään, eivät ole ikinä kuulleet millaista on kun ne ovat vaiti.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)