Kitarat: soittaminen ›

Olen treenaillut prima vistaa Leavitt'in "Melodic rhythms for guitar"-kirjan kanssa. Kyseinen opus kului kuitenkin 3/3 tutkintoon valmistautuessa käytössä niin ahkerasti, että suurimman osan harjoituksista alkaa muistaa jo ulkoa. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että treenaaminen tällä ei ole enää varsinaista prima vista-treeniä..
 
"Melodic rhythms for guitar" on ollut siitä ihanteellinen, että harjoitukset on ryhmitelty suhteellisen loogisesti asia-alueittain ja vaikeustason mukaan. Yksi vaihtoehto olisi tietysti soitella real bookkeja tai toivelaulukirjoja läpi, mutta treeni tuntuu jäävän sävellajien ja nuottimateriaalin puolesta suhteellisen suppeaksi ja vaikeustasot heittelevät laidasta toiseen riippuen siitä millainen biisi on kyseessä.
 
Olisikohan kenelläkään hyvää vinkkiä tolppa I -tasolle soveltuvasta prima vista -treenausmateriaalista?

Bob Mintzerin etydi-kirjat (ei tosin se kaikista vaikein) voisivat olla aika sopivaa matskua tuohon tarkoitukseen. Toinen hyvä voisi olla Jim Snideron "Jazz Conseption"-kirja, joka on aika samantyylista kamaa.

Olen treenaillut prima vistaa Leavitt'in "Melodic rhythms for guitar"-kirjan kanssa. Kyseinen opus kului kuitenkin 3/3 tutkintoon valmistautuessa käytössä niin ahkerasti, että suurimman osan harjoituksista alkaa muistaa jo ulkoa. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että treenaaminen tällä ei ole enää varsinaista prima vista-treeniä..
 
"Melodic rhythms for guitar" on ollut siitä ihanteellinen, että harjoitukset on ryhmitelty suhteellisen loogisesti asia-alueittain ja vaikeustason mukaan. Yksi vaihtoehto olisi tietysti soitella real bookkeja tai toivelaulukirjoja läpi, mutta treeni tuntuu jäävän sävellajien ja nuottimateriaalin puolesta suhteellisen suppeaksi ja vaikeustasot heittelevät laidasta toiseen riippuen siitä millainen biisi on kyseessä.
 
Olisikohan kenelläkään hyvää vinkkiä tolppa I -tasolle soveltuvasta prima vista -treenausmateriaalista?
 
Miksei matsku saa olla vaikeampaakin? Jos haluut kehittää itteäs, niin hae klarinettinuotteja, etydejä, sovituksia Bachin kamasta, mitä tahansa - klarinetin rekkarin alin ääni on pieni E ja ylin ääni kolmiviivanen C, noin neljän oktaavin ääniala siis, sopii kuin nakutettu sähkökitaran harjoitusmateriaaliksi. Ja löytyy tiluetydejä loputtomasti:D Sitten lisäksi tosiaan ne Real Bookit ja Charlie Parker -omnibookit soittoon. Ei varmasti pitäis jäädä prima vistasta kiinni. Ja se tason heittely pitää varpaillaan - pointtihan on todellisuudessa kuitenkin siinä, että oppisit lukemaan sujuvasti nuotteja, ei pelkästään siinä että selviytyisit kokeesta, vai kuinka?
 
Kannattaa ylipäänsä soittaa kaikenlaista kamaa, esmes barokkisonaattien soittaminen on helvetin kehittävää puuhaa, purkaukset tarttuvat mainiosti korviin ja saa sanavarastoa. Lisäksi ne ovat usein hyvää musaa.

Kiitoksia hyvistä ehdotuksista!
 
Miksei matsku saa olla vaikeampaakin?
 
Materiaalin vaikeustaso on vähän lähestymistapakysymys. Itselläni on heikoimmat oppimiskokemukset tulleet siitä, kun on kylmiltään laitettu treenaamaan liian vaikeaa asiaa (ei tosin ollut kyse prima vistasta) ajatuksella "jos opit nämä tosi vaikeet jutut ensin niin sen jälkeen helpot asiat on sulle tosi helppoja". Käytännössä en päässyt ollenkaan kiinni asiaan, en oppinut juuri mitään ja motivaatio laski kun tuntui että seinä nousi vastaan. Tästä kokemuksesta viisastuneena pyrin nykyään harjoitellessani vaikeustason nostamiseen asteittain niin, että en haukkaisi liian vaikeaa palaa kerralla.
 
Tiedän että joillekin toimivat erilaiset oppimismetodit ja toisaalta jotkut ovat luonnonlahjakkuuksia jotka vaan ymmärtävät/osaavat lähes kaiken heti tai hyvin vähällä opettelulla. Minä en, ja näin ollen joudun yleensä opettelemaan perustan ensin todella hyvin ennen kuin voin siirtyä vaikeampiin juttuihin. Tämä vaatii orientoitumista siihen, että siirrytään asteittain helpomman kautta vaikeampaan materiaaliin.

Kiitoksia hyvistä ehdotuksista!
 
Materiaalin vaikeustaso on vähän lähestymistapakysymys. Itselläni on heikoimmat oppimiskokemukset tulleet siitä, kun on kylmiltään laitettu treenaamaan liian vaikeaa asiaa (ei tosin ollut kyse prima vistasta) ajatuksella "jos opit nämä tosi vaikeet jutut ensin niin sen jälkeen helpot asiat on sulle tosi helppoja". Käytännössä en päässyt ollenkaan kiinni asiaan, en oppinut juuri mitään ja motivaatio laski kun tuntui että seinä nousi vastaan. Tästä kokemuksesta viisastuneena pyrin nykyään harjoitellessani vaikeustason nostamiseen asteittain niin, että en haukkaisi liian vaikeaa palaa kerralla.
 
Tiedän että joillekin toimivat erilaiset oppimismetodit ja toisaalta jotkut ovat luonnonlahjakkuuksia jotka vaan ymmärtävät/osaavat lähes kaiken heti tai hyvin vähällä opettelulla. Minä en, ja näin ollen joudun yleensä opettelemaan perustan ensin todella hyvin ennen kuin voin siirtyä vaikeampiin juttuihin. Tämä vaatii orientoitumista siihen, että siirrytään asteittain helpomman kautta vaikeampaan materiaaliin.
 
Okra. No, jos sä oot jo kuitenkin kahlannut sitä materiaalia jonnii verran, niin voi sitä ainakin tsekata saisko siitä vaikeemmasta kamasta jotain irti. Nuottienlukutekniikkaan pari vinkkiä - kannattaa tietosesti harjotella siten, että lukee koko ajan nuottia eteenpäin, tahdin pari edellä, silloin tietää mitä tulee vastaan. Käytännössä pitäisi pystyä painamaan "valokuva" parista tahdista mieleensä ja niiden parin tahdin aikana surffata ympäri nuottia ja selvittää mitä edessäpäin odottaa. Sitten taas palata, valokuvata seuraavat pari tahtia jne.
Kannattaa myös yrittää kiinnittää huomiota siihen, lukeeko ääni kerrallaan vai tahti/fraasi kerrallaan soittaessaan. Mitä isompia kokonaisuuksia pystyy hahmottamaan, sen parempi. Esmes kannattaa tietoisesti harjoitella rytmejä siten, että hahmotus ei mene pelkästään yhteenpalkitettujen nuottien mittaisesti, vaan pidempinä kokonaisuuksina. Sama juttu melodioiden kanssa. Helposti ongelmia tulee siitä että kelaa liian pieniä asioita, jolloin ajatus karkaa.
Kun treenaa prima vistaa, kannattaa yrittää pitää itsensä koko ajan liikkeessä, niin että vaikka soittaa vääriä ääniä, ei jää niihin kiinni vaan jatkaa vaan eteenpäin ja yrittää soittaa taas seuraavan jutun oikein. Tällöin ajatus ei katkea, vaikka soitto takkuaisikin. Tähän auttaa se, jos pystyy soittamaan levyn kanssa nuoteista jotain iisejä etydejä tms. Levy ei odota, niin sanotusti.
Siitä vähän pohdittavaa.