Kitarat: soittaminen ›

Onko hyviä vinkkejä soolon muodostamiseen? Itselläni olisi tehtävänä muodostaa melko hidas soolo heviballadikappaleeseen d-mollista (Silloinhan diatoniset sävelet ovat: D, E, F, G, A, Bb, C ja D. Olenko oikeassa?)
Onko neuvoja/vinkkejä, miten saisi soolosta hyvä kuuloisen ja sopivan? Vedänkö vain kaulasta noita säveliä, soitanko niitä järjestyksessä vai sekaisin, sweep pickingillä vai alternate pickingilla ym.. ym..?

Sen sanon, että jos soitat asteikon säveliä vain järjestyksessä, kuulostaa siltä, että soitat asteikkoa etkä sooloa.
 
Onko kappaleessa koko soolon aikana muuta kuin D-mollisointua? Kannattaa nimittäin hyödyntää koko sointukiertoa, jos soinnut vaihtuvat, eli poimit vaikkapa kustakin soolon alla soivasta soinnusta olennaisia säveliä ja lisäilet väliin niitä, jotka eivät sointuun varsinaisesti kuulu, sopivassa suhteessa. Näin saat soolosta paremmin sellaisen, että se palvelee musiikkia ja kuulostaa siltä, että siinä soittaja ymmärtää taustalla olevan harmonian - lopputulos on kaikin puolin musikaalisempi kuin jos soitat pelkästään yhtä asteikkoa edestakaisin.
 
Kukaan ei voi kertoa sulle, pitääkö sun soittaa sweep pickingiä, alternatea vai soitatko kenties ruokalusikalla kaikki äänet. Soita siten, että lopputulos miellyttää ja soolo tekee kappaleesta paremman kuin mitä se olisi ilman sooloa. Harmillisen moni soolo on oikeasti "turhaa täytettä", eli biisi toimisi melkeinpä paremmin ilman. Anna soolollesi syy olla olemassa.
 
Luonnollisen molliasteikon sävelet menivät oikein. Eri asia toki on, kannattaako käyttää pelkkää luonnollista molliasteikkoa. Monesti sooloilussa tyylistä riippumatta suositaan myös harmonista mollia, melodista mollia, erilaisia pentatonisia asteikoita, blues-astikkoa, doorista moodia, jazz-mollia, fryygistä yms.

Vedänkö vain kaulasta noita säveliä, soitanko niitä järjestyksessä vai sekaisin, sweep pickingillä vai alternate pickingilla ym.. ym..?
 
No vaikka niin ;-)
 
Alternate ja sweep on vain tekniikoita joilla saadaan musiikilliset idikset toteutettua. Mun mielestä ei kannata miettiä niin päin että "sweeppaan, mutta mitä?". Voihan olla ettet tarvitse alternatea tai sweeppiä, vaan pelkkä alaspäin pikkaaminen toimii. Yritä ensi alkuun kehitellä simppeli melodia. Sointuja kannattaa seurata; asteikon sahaaminen ylös alas - hitaasti TAI nopeasti - harvemmin kuulostaa hyvältä.
 
|-----------|-3-5-6-5-3-|-----------|-1-3-5-3-1-|-----------|-3-5-6-5-3-|
|-3-5-6-5-3-|-----------|-1-3-5-3-1-|-----------|-----------|-----------|
|-----------|-----------|-----------|-----------|-3-5-7-5-3-|-----------|
|-----------|-----------|-----------|-----------|-----------|-----------|
|-----------|-----------|-----------|-----------|-----------|-----------|
|-----------|-----------|-----------|-----------|-----------|-----------|
 
  W
|-5--------|----|
|----------|----|
|----------|----|
|----------|----|
|----------|----|
|----------|----|
 
Sama "kaava" toistuu, alkaen soinnun perussävelestä (Dm-Gm-C-F-Bb-Gm-A). Ei mikään säveltaiteen mestariteos, mutta idea selvinnee. Voit myös seurailla sointujen säveliä, esim. Dm = d, f, a. Jos haluat selkeän kuuloisen soolon, painotat noita säveliä. Jos et, painotat muita säveliä. Esimerkissä vika sointu, elikkäs A/A7, on loistava paikka häröilylle; siitä tyypillisesti palaillaan Dm-sointuun taas...
 

 
Suosittelen perehtymään musiikkiin (rytmi, melodia, harmonia) _yleisellä tasolla_. Aika usein meillä kitaristeilla on tapana lähestyä asioita liiaksi nimen omaan kitaran kautta. Todellisuudessa asteikot on muutakin kuin sormituksia tiluttamista varten, etc :-) Muistan nähneeni jossain semmoisen opuksen kuin Amazing Phrasing, kirjoittaja taisi olla Tom Kolb. Vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Luultavasti ei opeta kuinka saat vedettyä kolmen nuotin swiippitilun nopeammin kuin naapurin Yngwie 2.0, mutta päätellen kysymyksestäsi ("mitä soittaa???") kannattanee treenata muita juttuja ensin.
 

 
Just my two cents.

Onko neuvoja/vinkkejä, miten saisi soolosta hyvä kuuloisen ja sopivan? Vedänkö vain kaulasta noita säveliä, soitanko niitä järjestyksessä vai sekaisin, sweep pickingillä vai alternate pickingilla ym.. ym..?
 
Heh, tän täytyy olla trolli.
 
Jos on korvat päässä, niin soita d-mollissa sellaisia melodioita mitkä kuulostavat omaan korvaasi hyviltä. Jos et tiedä miltä ne kuulostavat, niin ehkä soittaminen ei ole sitten sinun harrastuksesi. Myös toisten levyiltä voi pölliä ideoita sellaisinaan.

Miles Davis sanoi aikoinaan, että yleisimmät muusikoiden virheet ovat
 
1) soittaa liian nopeasti
2) soittaa liian korkealta ja
3) soittaa liian kovaa.

Miles Davis sanoi aikoinaan, että yleisimmät muusikoiden virheet ovat
 
1) soittaa liian nopeasti
2) soittaa liian korkealta ja
3) soittaa liian kovaa.
 
Miles oli viisas mies: osasi ennustaa nykyhevikitaristien pahimmat soitannolliset ongelmakohdat.

Miles oli viisas mies: osasi ennustaa nykyhevikitaristien pahimmat soitannolliset ongelmakohdat.
 
Sitäpä juuri.

Se on totta, soolot soitetaan mun mielestä 98% sooloissa liian korkeelta... pitää muistaa että jos soittaa korkeelta ni se tuntuu siltä niinku siinä musiikissa ois jotain jännitettä joka pitäis jollain vapauttaa... Mut se ja sama nyt tuo oikeestaan on, jotain vinguttelua vaan joka kohtaan ni se on ihan hyvä, ei se niin millinpäälle oo

Onko hyviä vinkkejä soolon muodostamiseen? Itselläni olisi tehtävänä muodostaa melko hidas soolo heviballadikappaleeseen.
 
Lähtisin ehkä hakemaan jotakin ko. biisin laulumelodian pohjalta, edellyttäen tietty, että soolon kohdan sointukierto on sellainen, johon on myös laulettu tai tullaan laulamaan. Tai miksei silloinkin vaikkei olekaan... Aloitus lenseästi melodian pohjalta, siitä kenties loppua kohden hieman kauemmas irtaantuen. Pitäisi kuitenkin kuulla se konteksti, ennen kuin menee naulaamaan mitään kovin tarkkaa.

Mitään hitaita sooloja soitella. Born To Shred II näyttää esimerkin, miten tiluttaa hitaaseen taustaan.
 
Jos jokin soolo pitää tehdä, niin skaala toimii oikeastaan pelkästään juoksutuksiin. Ne kovin usein menee skaalan mukaan, niin ne voi vetää miettimättä sen enempiä. Suuriin linjoihin vois kuvitella vaikka alkuun pyörittelevänsä ideoita päässä ja plokkaavansa niitä. Ei kait sillä skaalalla niin merkitystä silloin ole.
 
E: tulipa kökösti muotoiltua. Koittakaa poimia olennainen.

Miles oli viisas mies: osasi ennustaa nykyhevikitaristien pahimmat soitannolliset ongelmakohdat.
 
Juuri noinhan truu-hevikitaristin pitää soittaa.. :D

Se on totta, soolot soitetaan mun mielestä 98% sooloissa liian korkeelta...
 
Tärkeimmät sävelet on D ja G kielillä näin sooloja ajatellen. Tai no samat sävelethän ne muillakin on, mutta nois on eniten Mojoa.

Tärkeimmät sävelet on D ja G kielillä näin sooloja ajatellen. Tai no samat sävelethän ne muillakin on, mutta nois on eniten Mojoa.
 
Tähän on varmaan olemassa joku oikeasti hyvä selityskin?
 
Mun mielestä tärkeät sävelet löytyy mistä tahansa kohtaa otelaudalta ja koko otelauta on käytettävissä, jos solistin musikaalisuus vaan riittää.

Suuriin linjoihin vois kuvitella vaikka alkuun pyörittelevänsä ideoita päässä ja plokkaavansa niitä
 
"Laita" soolon sointukierto soimaan päässäsi ja kuvittele siihen päälle jotain melodisia ideoita, kuvittele soolo. Mieti, mitä haluaisit itse kuulla ja mikä tukisi biisiä sopivimmalla tavalla. Sitten (pistät sen ylös ja) opettelet sen.
(Vinkki: Nukkumaan mentyä iskee usein parhaat visiot linssiin)

Tärkeimmät sävelet on D ja G kielillä näin sooloja ajatellen.
 
Mitä helvettiä?

Sen sanon, että jos soitat asteikon säveliä vain järjestyksessä, kuulostaa siltä, että soitat asteikkoa etkä sooloa.
 
Onko kappaleessa koko soolon aikana muuta kuin D-mollisointua? Kannattaa nimittäin hyödyntää koko sointukiertoa, jos soinnut vaihtuvat, eli poimit vaikkapa kustakin soolon alla soivasta soinnusta olennaisia säveliä ja lisäilet väliin niitä, jotka eivät sointuun varsinaisesti kuulu, sopivassa suhteessa. Näin saat soolosta paremmin sellaisen, että se palvelee musiikkia ja kuulostaa siltä, että siinä soittaja ymmärtää taustalla olevan harmonian - lopputulos on kaikin puolin musikaalisempi kuin jos soitat pelkästään yhtä asteikkoa edestakaisin.
 
Kukaan ei voi kertoa sulle, pitääkö sun soittaa sweep pickingiä, alternatea vai soitatko kenties ruokalusikalla kaikki äänet. Soita siten, että lopputulos miellyttää ja soolo tekee kappaleesta paremman kuin mitä se olisi ilman sooloa. Harmillisen moni soolo on oikeasti "turhaa täytettä", eli biisi toimisi melkeinpä paremmin ilman. Anna soolollesi syy olla olemassa.
 
Luonnollisen molliasteikon sävelet menivät oikein. Eri asia toki on, kannattaako käyttää pelkkää luonnollista molliasteikkoa. Monesti sooloilussa tyylistä riippumatta suositaan myös harmonista mollia, melodista mollia, erilaisia pentatonisia asteikoita, blues-astikkoa, doorista moodia, jazz-mollia, fryygistä yms.
 
Joo, soolo pitää soittaa. Mikäli improvisoin, niin silloin vaan vedän mitä mieleen tulee....toki sointujen puitteissa....tunne ratkaisee paljon, kun en oo sillai teoreetikko. Tämä ei ole mikään hyökkäys teoriaa hallitsevia kohtaan...kai mullakin suurin osa on sooloskaboissa ollut pelkkää sköndää sellaisten, mielestä jotka hallitsee niin sanotun "ulossoiton" ja muita kakkajatsi kikkoja...emmää tiiä....soitan mitä soitan ja korva yleensä sanoo onko se sinnepäinkään...kiitos ja anteeksi....

Semmonen kirja kuin 'Melody in songwriting' oli musta ihan opettavaista sooloilunkin
suhteen, vaikka käsittelee oikeastaan biisin laulumelodian säveltämistä.
Suosittelen ainakin selailtavaks:
http://books.google.fi/books?id=fX9j8u0WoaEC

Toki skaaloista ja teoriasta on hyötyä, niin kuin aina todetaan. Auttavathan ne paljon hahmottamaan otelautaa, vaikka loppupeleissä on aivan sama miten sen hahmottaa, kunhan hahmottaa ja tietää missä mennään.
Soolon muodostaminen aiheena. Varmaan ikuinen aihe näillä palstoilla sekä paljon viisaita, vähemmän viisaita ja näsäviisaita vastauksia aiheuttava. Pitäisi laittaa heti lukkoon koko setti:) Ei vaan.
 
Soittaa sitä, mitä päässään kuulee. Siitä hyvin yksinkertaisesta lähtökohdasta on hyvä mennä eteenpäin. Steve Vaikin aikanaan sanoi, että mieluummin soittaa sitä, mitä kuulee päässään, kuin "pelehtii" ympäri kaulaa ja skaaloja toivoen, että jotain syntyisi. No eihän mikään kiellettyä ole. Ja kaikkihan sitä "pelehtimistä" harjoittaa.
Gilmour taas sanoo usein laulavansa sooloa ensin, ja siirtävänsä sen sitten kitaralle.

Täällä tuntuu olevan käytössä villisti sekaisin kaksi käsitystä soolon soittamisesta. Kumpikaan ei sinänsä ole väärä tapa puhua mutta sekaannusten välttämiseksi on syytä pitää erillään
 
(a) Soolo improvisoituna. Tämä on vaativin laji, missä luonnollisesti jazzmuusikot ovat omaa luokkaansa. Tällöin sooloja ei rakennella tai laulella etukäteen vaan ne syntyvät soittohetkessä. Tietysti joka muusikolla on takataskussaan omia juttujaan, joita ripottelee improvisoidessaankin sinne tänne mutta samaa sooloa ei soiteta koskaan uudelleen vaan jokainen soolo on ainutkertainen improvisaatio.
 
(b) Soolo siinä merkityksessä, että jollkain on solistinen eli esillä olemisen rooli - joko kirjaimellisesti yksin tai ryhmässä. Sana "soolo" tulee tietenkin latinan adjektiivista solus sola solum, mikä tarkoittaa esimerkiksi 'yksinäistä', 'ainoaa' tai 'pelkkää'. Tässä mielessä mikä tahansa soitin soitettuna yksinään olisi solistisuutta. Jos soitat kotona tuolillasi yksin kitaraa, soitat siinä soolona. Ryhmässä soitettaessa muusikolla voi olla soolo-osuus. Se voi olla valmiiksi kirjoitettu ja harjoiteltu juttu kuten klassisessa musiikissa on.
 
Tämän ketjun aloittaja ilmeisestikin ajattelee kirjoittavansa tai ainakin suunnittelevansa "soolon", ei improvisoivansa sitä.

Täällä tuntuu olevan käytössä villisti sekaisin kaksi käsitystä soolon soittamisesta. Kumpikaan ei sinänsä ole väärä tapa puhua mutta sekaannusten välttämiseksi on syytä pitää erillään
 
Tuo oli hyvä pointti. Itse tein sen oletuksen, että kyse on nimenomaan soolon tekemisestä, säveltämisprosessista. Mutta molemmat näkökulmat tietysti ovat mahdollisia.