Kitarat: soittaminen ›

Dave Matthews on kitaristi, joka sai minut lopulta innostumaan kitaransoitosta. Suomessa kuitenkin vastaanotto on tuntunut aika nihkeältä, niinpä haluisinkin kuulla mitä mieltä te olette kyseisestä herrasta?
 
Innostuin tänään kirjoittelemaan vähän enemmänkin hänen soittamisestaan: http://harmaakatu.wordpress.com/2007/01/06/dave-matthews-kitaristina/
 
Onhan Dave Matthews Band hurjan tuntematon Suomessa ja muuallakin Euroopassa, ja suurin syy siihen varmasti on ettei bändi ole keikkaillut Euroopassa juuri ollenkaan. Kysessä on kuitenkin yksi USA:n suosituimmista livebändeistä mutta ehkäpä sitten täällä päin tuontyylinen musiikki ei niin uppoa.
 
Mutta niin, muiden kitaristien mietteitä olisi asian tiimoilta kiva kuulla.

Hienon sivuston olet saanut aikaan, paljon mielenkiintoista asiaa.
 
Loistava kitaristihan se on, aika omalaatuista soittoa. Bändi tosiaan aika tuntematon näillä seuduilla. Itse aloin diggaamaan nähtyäni livenä Neil Youngin vuosittaisessa Bridge School Benefit tapahtumassa vuonna 2001. Sitä ennen en oikeastaan voinut sietää (tosin tämä menee lähinnä vain tietämättömyyden piikkiin, muutama kuulemani hittibiisi ei ollut vakuuttanut)
 
Parin kuukauden päästä pitäisi lähteä tsekkaamaan soolokeikkaa Amsterdamiin. Toukokuun bändikeikatkin kiinnostaisivat, mutta kun tuli nyt jo tuo reissu varattua niin täyty vielä harkita.

Jossain lontoonkielisellä keskustelukinkereillä tuli vastaan (suurinpiirtein) seuraavan kaltainen ajatusten vaihto:
 
"Hey! John Mayer stole Dave Matthews' style!"
 
"I didn't know you could steal suck."
 
:-)
 
Saattaa olla taitava kitaristi, mutta kun musa ei puhuttele pätkääkään, niin ei sillä taitavuudella mulle ole mitään väliä. Ei vaikka Warren Haynes, yksi mielikkikitaristeistani, tuntuu viihtyvän DMB'n porukoissa suhteellisen hyvin.
 
Vetten takana tuntuu olevan ihan oma tyylilajinsa näitä DMB'n ja jonkun Hootie & the Blowfish'in tyylisiä bändejä, jotka myyvät miljoonia, mutta eivät ikinä oikeastaan missään muualla kuin kotonansa. Onko se sitä amerikkalaisia puhuttelevaa americanaa sitten? Kaikki ainakin minusta kuulostavat about samalta ja yhtä tylsältä.

Vetten takana tuntuu olevan ihan oma tyylilajinsa näitä DMB'n ja jonkun Hootie & the Blowfish'in tyylisiä bändejä, jotka myyvät miljoonia, mutta eivät ikinä oikeastaan missään muualla kuin kotonansa. Onko se sitä amerikkalaisia puhuttelevaa americanaa sitten? Kaikki ainakin minusta kuulostavat about samalta ja yhtä tylsältä.
 
Kyllä minullakin otti aika lailla kuuntelua ennen kuin alkoi kunnolla uppoomaan. Ahkera live-esiintyminen on varmasti suurin syy DMB:n suosioon. Keikat on energisiä, yleisö on hyvin mukana, soittajia on paljon ja niille annetaan paljon aikaa soittaa sooloja.
 
Luulenpa, että kitaristina Dave Matthews on tullut suosituksi paljolti bändin suosion vaikutuksesta.

Itse luin, olisiko ollut vuonna 98, NYT-liitteestä DMB:stä jutun. Euroopan valloitusta yritettiin jo silloin... Seuraavana päivänä satuin näkemään lehdessäkin mainitun Before these crowded streets lätyn kaupan hyllyllä. Ostin, kuuntelin ja tykästyin.
 
Rumpalismiehenä täytyy tunnustaa, että tykästyin eniten Carteriin. Kova jätkä! Se kaikki muu siinä rummuttelun ympärillä koki sellaisen merkillisen inflaation muutaman vuoden tehopesussa. Ei niin ettenkö DMB:stä edelleenkin diggaisi mutta siinä vaiheessa kun sitä huomaa ettei levy ole käynyt soittimessa pariin vuoteen, niin jotainhan siitä on pääteltävissä.
 
En kovinkaan usein syty kantri jutuille, mutta DMB:n pojat osaavat mielestäni käyttää kantria hienolla tavalla, kaiken sen popin, funkyn ja välillä melkein RnB:nkin seassa.

"Onko se sitä amerikkalaisia puhuttelevaa americanaa sitten?"
 
Ei ole. Kyllä se on se tietämättömyys ja yhtyeen keikkailemattomuus, niin kuin tuossa yllä jo mainittiinkin.
 
Täälläkin päin maailmaa taitaa kuitenkin kyteä jonkinlaista kiinnostusta (kiitos internetin?). Amsterdamin keikka myytiin 10 min. loppuun. Nopea olet mrk ollut. Ja Köpiksen 1500 lippua meni neljässä minuutissa. Kyseessä siis soolokeikka. Mitenköhän täällä meillä olisi esim. Tavastia täyttynyt?
 
En tiedä saako tänne linkkejä laittaa, mutta tässä kuitenkin 2002 Farm Aidilta Watchtower soolona http://www.youtube.com/watch?v=fDdAu9VBCsY
Tuohon kun lisää vielä koko bändin... :)

Tuohon kun lisää vielä koko bändin... :)
 
http://www.youtube.com/watch?v=ypaH1Gj6VIs
 
(Aika fanitus-koomassa saa muuten olla, että viitsii lusia ton koko intron...)

(Aika fanitus-koomassa saa muuten olla, että viitsii lusia ton koko intron...)
 
Hah! Totta toriset. :)
 
(Tietysti paikka ja aikakin saattaa jotain vaikuttaa) ;)

(Aika fanitus-koomassa saa muuten olla, että viitsii lusia ton koko intron...)
 
On toi Dave kyllä sellanen, että vois hyvinkin soittaa samaa riffiä hurjan pitkään kyllästymättä yhtään. Eipä siinä tietty mitään pahaa ole, paitsi että kuuntelijat kyllästyy helposti. :) Muistan itsekin miten joku vuosi sitten odotin aina kärsimättömästi laulamisen alkua mutta nytten enää harvemmin. Tiedä sitten kummasta johtuu enemmän, faniutumisesta vai musiikillisen ymmärryksen kasvusta.
 
Watchtower ei ole ehkä mikään maailman paras esimerkki Daven soitannasta. Ja kaikki on kummiskin lopulta sitä mieltä että Dylanin tai Hendrixin versio on parempi. :) Tässä mielestäni paljon "Davemaisempaa" soitantaa:
 
http://youtube.com/watch?v=ioyRCHV3qSs