Kitarat: soittaminen ›

Yleensä kun opettelen jonkun tällaisen lickin, opettelen sen samalla kaikista "moodeista". Esim. jos ajatellaan alla olevaa Zakk Wylde -tyylistä lickiä A-mollipentatonisessa:
 

e-5-3-5-3-----5-3-5-3----
b---------5-3---------5-3   jne..

 
Kyseisen kuvionhan voi soittaa A-mollipentsissä monestakin eri kohtaa, hieman eri tavalla, esim:
 

e-5-3-5-3-----8-5-8-5-----10-8-10-8------12-10-12-10----
b---------5-3---------8-5-----------10-8-------------13-10  jne..

 
Tällöin tulee tavallaan samalla vaivalla opittua monta hieman toisistaan poikkeavaa kuviota.
 
Kysymys kuuluukin, miten tätä tai mitä tahansa muuta asteikkoihin perustuvaa kuviota kannattaisi treenata tehokkaasti, jos haluaa kehittää nopeutta? Yksi vaihtoehto on treenata jokaista asemaa erikseen, jolloin pystyy käyttämään suurempaa tempoa, koska aseman vaihtaminen hidastaa aina hieman. Toisaalta voi mennä asteikkoa ylösalas kuten jälkimmäisessä esimerkissä. Tämä on vaikeampaa - mutta ehkä samalla jollain tapaa kehittävämpää? Mielipiteitä!

Alkuperäiseen kysymykseen en ihan tältä istumalta osaa sanoa, mulle kun tuo musiikin kilpaurheilupuoli ei ole koskaan oikein auennut, mutta siihen perustuen esitän toisen huomionarvoisen kysymyksen:
 
Miten tätä tai mitä tahansa muuta asteikkoihin perustuvaa kuviota kannattaisi treenata tehokkaasti, jos haluaa kehittää soittonsa musikaalisuutta?
 
Ei liene ainakaan vähempiarvoinen huomio?

Jucciz: Miten tätä tai mitä tahansa muuta asteikkoihin perustuvaa kuviota kannattaisi treenata tehokkaasti, jos haluaa kehittää soittonsa musikaalisuutta?
 
Tekee niillä biisin, joka myy miljuunia. Sitten voi palkata studiomuusikot soittamaan omat sävellykset, kun itse voi keskittyä olennaiseen, eli nussimiseen ja kaljan juomiseen.

cr4b: Yleensä kun opettelen jonkun tällaisen lickin, opettelen sen samalla kaikista "moodeista". Esim. jos ajatellaan alla olevaa Zakk Wylde -tyylistä lickiä A-mollipentatonisessa:
 

e-5-3-5-3-----5-3-5-3----
b---------5-3---------5-3   jne..

 
Kyseisen kuvionhan voi soittaa A-mollipentsissä monestakin eri kohtaa, hieman eri tavalla, esim:
 

e-5-3-5-3-----8-5-8-5-----10-8-10-8------12-10-12-10----
b---------5-3---------8-5-----------10-8-------------13-10  jne..

 
Tällöin tulee tavallaan samalla vaivalla opittua monta hieman toisistaan poikkeavaa kuviota.
 
Kysymys kuuluukin, miten tätä tai mitä tahansa muuta asteikkoihin perustuvaa kuviota kannattaisi treenata tehokkaasti, jos haluaa kehittää nopeutta? Yksi vaihtoehto on treenata jokaista asemaa erikseen, jolloin pystyy käyttämään suurempaa tempoa, koska aseman vaihtaminen hidastaa aina hieman. Toisaalta voi mennä asteikkoa ylösalas kuten jälkimmäisessä esimerkissä. Tämä on vaikeampaa - mutta ehkä samalla jollain tapaa kehittävämpää? Mielipiteitä!
 
Isot pojat ne aina suosittelee sitä metronomia ja riittävän maltillista aloitusnopeutta, jos haluaa Juccizen sanoin kilpaurheilla :) Sitten varmaan kannattais tuo kyseinen kuvio hanskata eri kieliyhdistelmillä ja sitä kautta eri oktaaveista koko kaulan alalta.
 
Itse tekisin kans, just niinku itse ehdotit, tollai asteikkoa edestakas mennen. Ja mielenkiinnon vuoks välillä voi "kromaattisesti" vaihtaa jotain säveliä. Itselleni kaikista mielekkäintä on yrittää soittaa tota sitten jonkin oikean biisin päälle. Aina löytyy joku sopivantempoinen rokkirallatus tai europoppibiisi. Itse asiassa en juuri koskaan treenaa metronomin kans. En vaan jaksa kuunnella sitä nakutusta. Treenaan nopeuden tasolle X ilman metronomia, jonka jälkeen yritän sitä opeteltua juttuja jo soveltaa johonkin humppaan.
 
Varmasti se musikaalisin tapa ois tehdä tosiaan uusi biisi kokonaan ja siihen sitten soveltaa noita kuvioita. Alkaen vaikka lyhkäsistä etydeistä. Vaarana tosin on, että se silti kuulostaa aika puuduttavalta sormitreeniltä :D

Carlsberg: Isot pojat ne aina suosittelee sitä metronomia ja riittävän maltillista aloitusnopeutta, jos haluaa Juccizen sanoin kilpaurheilla :) Sitten varmaan kannattais tuo kyseinen kuvio hanskata eri kieliyhdistelmillä ja sitä kautta eri oktaaveista koko kaulan alalta.
 
Itse tekisin kans, just niinku itse ehdotit, tollai asteikkoa edestakas mennen. Ja mielenkiinnon vuoks välillä voi "kromaattisesti" vaihtaa jotain säveliä. Itselleni kaikista mielekkäintä on yrittää soittaa tota sitten jonkin oikean biisin päälle. Aina löytyy joku sopivantempoinen rokkirallatus tai europoppibiisi. Itse asiassa en juuri koskaan treenaa metronomin kans. En vaan jaksa kuunnella sitä nakutusta. Treenaan nopeuden tasolle X ilman metronomia, jonka jälkeen yritän sitä opeteltua juttuja jo soveltaa johonkin humppaan.
 
Varmasti se musikaalisin tapa ois tehdä tosiaan uusi biisi kokonaan ja siihen sitten soveltaa noita kuvioita. Alkaen vaikka lyhkäsistä etydeistä. Vaarana tosin on, että se silti kuulostaa aika puuduttavalta sormitreeniltä :D
 
Joo, näin olen juuri tehnyt, että olen opetellut saman lickin kaikilta kieliltä ja eri kohdista kaulaa. Pohjalla oleva asteikkokin hahmottuu siten paremmin mieleen. Ja improvisoidessa yritän aina hyödyntää uusia opeteltuja lickejä (vaihtelevalla menestyksellä), etteivät ne jäisi vain sormiharjoitusten asemaan.
 
Mieleen tuli vain, että kun jotkut asemat ovat ergonomisista syistä helpompia soittaa kuin toiset, niin kannattaisiko erityisesti pyrkiä kehittämään nopeutta niissä? Monestihan nopeimmat lickit ovat melko yksinkertaisia juuri siksi, että niitä pystyy kilpaurheilumielessä shreddaamaan tarpeeksi nopeasti.
 
Jucciz: Toki musikaalisuuden kehittäminen on nopeutta tärkeämpää, mutta nyt tämä kysymys liittyi nopeuden tavoitteluun.

cr4b: ...
Mieleen tuli vain, että kun jotkut asemat ovat ergonomisista syistä helpompia soittaa kuin toiset, niin kannattaisiko erityisesti pyrkiä kehittämään nopeutta niissä? Monestihan nopeimmat lickit ovat melko yksinkertaisia juuri siksi, että niitä pystyy kilpaurheilumielessä shreddaamaan tarpeeksi nopeasti....
Siis jos ihan vaan nopeutta haluat saada ylös, niin kyllä joo:) Tokihan optimaalisinta olisi, että se sama juttu lähtis yhtä kovaa (tilanteen vaatimalla nopeudella) myös muualta soitettuna. Mun mielestä myös tietyntyyliset jutut kuullostaa paremmilta eri kielillä soitettuna.
 
Ps. Tulipa mieleen Slashin wah wah -juttu Civil Warissa. Itselleni ainakin on ergonomisempi tapa soittaa se sieltä 12. nauhan tuntumasta. Sen sijaan nauhavälien kasvaessa ja kielten jäykistyessä oktaavia alempaa soitettaessa, se onkin jo paljon vaikeampi soittaa kunnolla, vaikka sitä 12. nauhan versiota ois runkannu paljonkin. Tällä tavalla itselleni ainakin perustelen sen, että kannattais pyrkiä treenaamaan "tasaisesti" sitä nopeutta.