Kitarat: soittaminen ›

Olen huomannut, että niin kauan kuin soittaessa katsoo sormia, niin sitä täytyy tehdä jatkossakin. Lisäharjoittelulla voi päästä tilanteeseen, ettei tuo enää ole välttämätöntä.
 
Olisko ideaa sooloja harjoitellessa melko alusta saakka pyrkiä soittamaan katsomatta sormia?

Jos pitää katsoa sormiin niin pitää. Mä en juuri sormiin katso paitsi sillon jos tulee isoja siirtoja. Mutta en sitä ole treenaamalla treenannut, se on tullut itsestään, joten uskon ettei se ole asia mihin pitäisi keskittyä erikseen.

Mitä yllä sanottiin ^
 
Pakko välillä katsoa vaikeissa kohdissa, itselleni. Ja esim. laajat tappinghommat. Toinen käsi menee sokkona ja toista katsoo. Ja uusia juttuja tsekatessa toki. Ja kyllä myös studio-oloissa syynään varmaan sormia aika paljon kun yrittää jotain virheetöntä ottoa saada. Koska miksipä ei

Muutama muusikko on kertonut välillä harjoittelevansa pimeässä tai silmät peitettynä yksi pianisti ja yksi kitaristi. Noihan oppiii harjoituksen. Ja moni huippumuusikkon on sokea ja soittimet soi hienosti.

Kyllähän tuota on pitänyt harjoitella, koska huomasin ongelman lavaolosuhteissa kun pitäisi laulaa samalla stemmoja eikä näe tai pysty katsomaan sitä otelautaa..... ja joskus valaistus ja savukoneet sunmuut perkeleet tekee tämmöiselle puolisokealle keski-ikäiselle tepposet että se kaulan katselu ei vain onnistu. Sitten kun meikäläisen viidenmarkan systeemeillä omaa soittoa ei edes kuule, niin sitä luottaa vain onneensa ja toivoo, että rutiini kantaa ja yrittää päätellä saliäänen takaisin kimpoavan muhjun vaihevirhettä tuijottelemalla laulajan perseen keinumista..... niin silloin hyvästä näppituntumasta olisi hyötyä. Nimittäin tallenteita kuunnellessa kyllä huomaa, että meikälaisen onni ja rutiini ei kanna yhtään mihinkään ja sitä on ihan tyytyväinen ettei meidän keikoilla ole ikinä yleisöä :-D .
 
Itse en pysty kaikkea sokkona soittamaan, mutta komppirämpytyksessä yleensä katson sen lähtöaseman ja sitten menen lihasmuistilla siihen saakka kun asema taas vaihtuu. Kyllä sitä joutuu vähän reenaan, ei meikältä ihan itestään luonnistu. Ihailen suunnattomasti laulavia basisteja ja ihmettelen miten ne pystyy siihen. Basistit on kyllä mainettaan pystyvämpiä :-), mutta nehän on kitaristeja nekin :-D

Basson soittaminen ja laulaminen on kyllä vaikeampaa kuin kitaran ja laulun yhdistäminen. Mutta enemmän se haaste piilee kahden, mahdollisesti hyvinkin erilaisen, rytmin yhdistämisessä. Toki sitten se olisi tosi hankalaa, jos pitäisi vahtia otelautaakin taukoamatta :)
 
Kannattaa opetella soittamaan jonkin verran nuoteista. Silloin joutuu väkisinkin opettelemaan otelaudan näppituntumalle.
 
Joka tapauksessa tämä on niitä asioita, jotka oppii tekemällä. Mitenkään tarkoituksellisesti en muista asiaa koskaan harjoitelleeni.
 
E. Aloittajalle sanon kuitenkin, että ilman muuta kannattaa opetella alusta saakka soittamaan niin, että sormia tarvitsee vahtia mahdollisimman vähän. Ainakin silloin jos tulevaisuudessa on tarkoitus esiintyä muille ihmisille.

faq1: Olen huomannut, että niin kauan kuin soittaessa katsoo sormia, niin sitä täytyy tehdä jatkossakin. Lisäharjoittelulla voi päästä tilanteeseen, ettei tuo enää ole välttämätöntä.
 
Olisko ideaa sooloja harjoitellessa melko alusta saakka pyrkiä soittamaan katsomatta sormia?
 
Ei se oo niin justiinsa. Sooloista viis, mutta jos vertaan esim. Billy Joe Armstrongia ja Dave Grohlia niin aika selkeä ero tuonkin mittakaavan ammattilaisilla. Billy hakkaa powerchordeja kuin robotti, Dave kyttää joka siirron (vähän kärjistetysti).

Riippuu genrestä, esim progessa ja kenkien sijaan voi tuijottaa sormia. Kitaristin lavashöy taas suosinee katseetonta ohjausta.

Miten sitten kun sormet on vaan niin nopeat että ei pysy perässä?

Katon aina välillä mun sormia soittaessa ja joskus peilin kautta, jolloin tunnen itteni rokkistaraks.

Mä en juurikaan seuraa sormia soittaessani, ellen soita koskettimia. Niiden kanssa mun on kyllä katsottava vähän, kuinka pitkälle sormia/käsiä siirtelen koska olen käppäinen pianisti/kiipparisti. Otelaudalla harvemmin tarttee kerralla kolossaalisia hyppyjä tehdä, niin se heti helpottaa. Jos tarttee hypätä pitkä matka, niin silloin kyllä saatan sivusilmällä vilkaista mihin pitikään mennä. Parin nauhan siirtymät tulee kyllä ihan lihasmuistista.