Kitarat: soittaminen ›

Koetko olevasi tarpeeksi hyvä soittaja suhteutettuna siihen miten kauan olet kitaraa soitellut? Minä en. Aloitus joskus koulun bändissä 90 luvulla mutta sitten ihan oikeasti aloin treenaamaan vuosituhannen vaihteessa. Nyt taidot on.. käytettyyn aikaa nähden aika keskinkertaiset, sellainen perussoittelu menee. Mutta eipä tässä tarvitse parempi ollakkaan. Vai tarvitseeko? Ensimmäiset parikytä vuotta keskitasoa, kattoos mihin matka kulkee.

Mä aloitin yli 15v sitten, ja siihen verrattuna olen kyllä uskomattoman köppäinen soittaja kitaralla.
 
Toisaalta, jos reenituntien määrään vertaa, niin se on sitten toinen juttu.

En ole. Jos olisin siitä asti harjoitellut kovasti kun kitarasta kiinnostuin olisin aika paljon parempi soittaja mitä nyt. Kitarasta olen yhä yhtä kiinnostunut, mutta harjoittelusta en :)

44802h
 
Täytettyäni 16v aloin pitämään soittopäiväkirjaa, ns. 'zibaldone' = läjä asioita (italia)
Ekat oppitunnit sain 4v, sähkistä 10v, tosissaan tuo 16v.
Ahkerimmillaan käytin zibaldonea 2008-2011 jolloin merkitsin ylös kaiken harjoittelemani.
 
V: Ehkäpä niin on päässyt käymään.

En ole. Teknisesti olen mennyt myös taaksepäin aika tavalla monessa suhteessa. Hyvällä säkällä taannun sille tasolle, että voin unohtaa alunperin opitut väärät soittotekniikat.

Ottaen huomioon pitkät tauot, kausittainen aktiivisuus ja treenaus niin kyllä. Aktiivista treenausta ja taitojen johdonmukaista kehittämistä on kuitenkin aika pieni osa.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen kysymys. Mitä tarkoittaa, että on hyvä kitaristi? Teknisesti olen aivan toivoton siihen nähden, kuinka paljon olen kitaraa soittanut. Tähän varmasti vaikuttaa, että ensimmäisen kerran kävin tunnilla 40v. ja en ole opetellut käytännössä mitään muiden juttuja ennen 43v. ikää. Olen koko ikäni viime vuosia lukuun ottamatta ollut bändeissä, joissa soitetaan joko omia ralleja tai täysin omia versioita muiden ralleista.
 
Muusikkona sen sijaan pidän itseäni osaavana amatöörinä.

Haeroe: Tämä on erittäin mielenkiintoinen kysymys. Mitä tarkoittaa, että on hyvä kitaristi? Teknisesti olen aivan toivoton siihen nähden, kuinka paljon olen kitaraa soittanut. Tähän varmasti vaikuttaa, että ensimmäisen kerran kävin tunnilla 40v. ja en ole opetellut käytännössä mitään muiden juttuja ennen 43v. ikää. Olen koko ikäni viime vuosia lukuun ottamatta ollut bändeissä, joissa soitetaan joko omia ralleja tai täysin omia versioita muiden ralleista.
 
Muusikkona sen sijaan pidän itseäni osaavana amatöörinä.
 
Toinen hyvä kysymys: mitä tarkoittaa teknisesti hyvä? Riittääkö, että osaa yhden/asiaankuuluvan tekniikan hyvin vai pitääkö osata kaikki? Entä riittääkö tekniikan osaaminen käytännön tasolla vai tuleeko osata myös teoria sen taustalla?

Tjaa. Ei hyvältä näytä. Niin sanottu sorminäppäryys ja -nopeus on mennyt melko nollaan, ihan taantuma tullut tässä. Mutta toisaalta sieltä soittimesta tulee kyllä päivä päivältä enemmän hyvän kuuloisia nuotteja. Suunta on toivottu.

McLeach: Toinen hyvä kysymys: mitä tarkoittaa teknisesti hyvä? Riittääkö, että osaa yhden/asiaankuuluvan tekniikan hyvin vai pitääkö osata kaikki? Entä riittääkö tekniikan osaaminen käytännön tasolla vai tuleeko osata myös teoria sen taustalla?
 
Kyllä, tuo on myös erittäin hyvä kysymys. Olen insinööri, joten olisiko tällainen määritelmä ainakin yksi:
- Otetaan kaikki muut maailmassa kitaraa soittavat henkilöt. Mitä suuremman osan noiden henkilöiden soittamista asioista pystyt teknisesti toistamaan, sitä parempi tekniikka on.
-> tuotahan ei mitenkään pysty mittaamaan, mutta ajatuksen tasolla tuota pystyy fundeeraamaan. Vaikka musiikki ei ole kilpailua, yksittäisen soittajan tekniikkaa on verrattava muihin.
 
Jos viittaat teoriaosaamisella yleiseen musiikin teoriaan, sanoisin että se ei ole tekniikka-asiaa. Jos sen sijaan viittaat siihen, että osaako soittaja selittää, mitä kädet tekevät jossain jutussa, on harmaalla alueella.

En (noin 30 v). Motoriikka ei taivu mihinkään eikä välttämättä aivotkaan. Mutta hauskaa on ja melkein enemmän touhuan ihan tekniikan ja soundin ympärillä kuin soittotaidon. Eipä toki ole nekään huikeita.
 
Paljon vaikuttaa se, ettei vanhempana ole enää juuri aikaa mihinkään. Nuorena taas ei ollut rahaa ja mahdollisuuksia mutta tuli kyllä tahkottua kohtuudella niitä vähiä juttuja mitä oli saatavilla.

Luoja minua varjelkoon siltä päivältä, kun luulen olevani riittävän hyvä ja tyytyväinen soittooni. Tottakai pitää saada palkintoja niitä yksittäisiä onnistumisia kun tulee se hetkellinen fiilis, että "hemmetti, nyt kulkee. Onpa hienoa olla lahjakas kielisoitin taiteilija...." . Tämmöisessä itsetyytyväisessä onanoinnissa saattaa vierähtää kokonainen iltapäiväkin, mutta olen kehittänyt konstin tiputtaa itseni maanpinnalle. Nauhoitan soittoani ja kuuntelen sitä jälkeenpäin jolloin kuulee totuuden, sen minkä muutkin ja se on kuulkaas karua kuunneltavaa ja vastaa kokemuksena ehkä sitä, että työntäisi päänsä täynnä kylmää hyeenan oksennusta olevaan ämpäriin. Nimittäin itsetyytyväisyyden hetket liittyvät siihen, mitä aivot kuvittelevat että soitan ja ohittavat korvien dokumentaation, koska päämäärä siloittaa lopputuloksen. Kun kuulee omaa soittoaan nauhalta sitten kun se pään sisällä asuva idioottimainen kitarasankari on sammunut humalluttuaan omasta erinomaisuudestaan, voi kuulla todemmin missä mennään ja ehkä hiukan analyyttisemmin miettiä missä seikoissa olisi korjattavaa :-)

Haeroe: Jos viittaat teoriaosaamisella yleiseen musiikin teoriaan, sanoisin että se ei ole tekniikka-asiaa. Jos sen sijaan viittaat siihen, että osaako soittaja selittää, mitä kädet tekevät jossain jutussa, on harmaalla alueella.
 
Jälkimmäiseen varmaan viittasin, voi olla etten tiedä itsekään...
 
Mutta yleisellä tasolla pohdittuna, kyllähän suurin osa parhaista kitaristeista (nämä laajasti tunnustetut maailmantähdet) ovat tietyn bändin ja genren edustajia. Ei siis mitään tuomaswäinölöitä tai timpiercejä. Voisi siis olettaa, ettei kaikkea tarvitse osata, ollakseen suhteellisesti helvetin hyvä. Tai paras.

McLeach: Jälkimmäiseen varmaan viittasin, voi olla etten tiedä itsekään...
 
Mutta yleisellä tasolla pohdittuna, kyllähän suurin osa parhaista kitaristeista (nämä laajasti tunnustetut maailmantähdet) ovat tietyn bändin ja genren edustajia. Ei siis mitään tuomaswäinölöitä tai timpiercejä. Voisi siis olettaa, ettei kaikkea tarvitse osata, ollakseen suhteellisesti helvetin hyvä. Tai paras.
 
Näin on. Nämä ovat täysin määrittelykysymyksiä, mitä kukakin pitää sellaisena taitona, joka määrittää kitaristin hyvyyden. Alunperin vastasin kysymykseen omasta osaamisesta sillä kulmalla, että jos olisin harjoitellut oikeita asioita bändeissä soittelun sijaan, olisin omasta mielestäni omilla mittareillani paljon parempi teknisesti.
 
"Popeda soittaa maailman parhaiten Popedaa" - Pate Mustajärvi. Jos jonkun mielestä Popedan soittaminen on kitaristin tärkein mitta, Costello lienee hänen mielestään maailman kovin kitaristi. Tuo on ihan yhtä oikein kuin, että jonkun mielestä Guthrie Govan on maailman kovin, koska hän on todennäköisesti vähiten teknisesti rajoittunut kitaristi maailmassa, vaikka ei ehkä ole missään tyylissä se absoluuttisesti maailman paras.

Haeroe: Näin on. Nämä ovat täysin määrittelykysymyksiä, mitä kukakin pitää sellaisena taitona, joka määrittää kitaristin hyvyyden.
 
En ole samaa mieltä. Soittamisen hyvyys on kuuntelijan korvassa ja on siten puhtaasti subjektiivinen asia.
Mitä itseeni tulee niin yritin jäsenkuvaukseeni määritellä kehityskaareni.
 
Itsehän aloittelin aikana ennen internetsiä ja vapaasti jaeltavia tabloja sekä nuotinlukutaidottomana. Menetelmä oli siis: perse edellä puuhun ja korvia käyttäen. Ei ole helppoa se (mielikuvitelkaa sellainen suoritus).
 
Kuitenkin jotain siinäkin oppi ja mitä enemmän vuosia on kertynyt on myös kiinnostus herännyt useamman tyylisuunnan hanskaamiseen (edes jokseenkin siedettävällä tasolla). Koska bänditouhuissa on ollut katkoja on myös tullut harjoiteltua sormilla soittoa ja siten että kykenee yksin soittamaan biisin että kuulostaa ns täydeltä.
 
Oli aika jolloin piti harjoitella nopeutta, nykyään olen enemmän kiinnostunut mitä säveliä improvisaatio voisikaan sisältää ja millainen fiilis,siitä välittyy - on alkanut kiinnostaa sointuteoria ja yleensä jazzmaisempi ote.

Mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee niin vastaus on ei, mutta musiikki ja soittaminen on elinikäinen oppipolku josta voi aina löytää uusia kulmia. Huonomminkin olisi voinut ne soittamiseen käytetyt tunnit käyttää

Haeroe: Näin on. Nämä ovat täysin määrittelykysymyksiä, mitä kukakin pitää sellaisena taitona, joka määrittää kitaristin hyvyyden. Alunperin vastasin kysymykseen omasta osaamisesta sillä kulmalla, että jos olisin harjoitellut oikeita asioita bändeissä soittelun sijaan, olisin omasta mielestäni omilla mittareillani paljon parempi teknisesti.
 
"Popeda soittaa maailman parhaiten Popedaa" - Pate Mustajärvi. Jos jonkun mielestä Popedan soittaminen on kitaristin tärkein mitta, Costello lienee hänen mielestään maailman kovin kitaristi. Tuo on ihan yhtä oikein kuin, että jonkun mielestä Guthrie Govan on maailman kovin, koska hän on todennäköisesti vähiten teknisesti rajoittunut kitaristi maailmassa, vaikka ei ehkä ole missään tyylissä se absoluuttisesti maailman paras.
 
Vertailusi sakkaa pahasti, koska "Popedan soittaminen maailman parhaiten" ei ole millään objektiivisella mittakaavalla samassa universumissa kuin olla vähiten teknisesti rajoittunein.

antnis: Vertailusi sakkaa pahasti, koska "Popedan soittaminen maailman parhaiten" ei ole millään objektiivisella mittakaavalla samassa universumissa kuin olla vähiten teknisesti rajoittunein.
 
Omenoita ja appelsiineja ei tarvitse pystyä vertailemaan. Sitä yritin tuoda tuossa esiin. Popeda tai soittotekniikka ovat molemmat täysin valideja tapoja arvioida kitaristin osaamista.

Jos mietin kaikkia soittajia, joita itse pidän erityisen hyvinä, niin heillä kaikilla on oma tunnistettava soittotyyli. Olipa instrumentti ja musatyyli sitten mikä tahansa.
Jos oma tunnistettava tatsi on löytynyt, niin eipä silloin ole toisaalta paljoa väliä, paljonko on soittoa/treenaamista takana.
Toinen hyvän soittajan merkki on yleensä se, että sitä materiaalia tulee tasaisesti, eikä uusia kappaleita/musiikkia tarvitse odottaa vuosia tai vuosikymmeniä.
 
Varsinaiseen aiheeseen on vastaus ei.
 
Kuinka moni voi kertoa olevansa parempi kuin mitä on treenaamiseen laittanut aikaa?

mpekkanen:
Kuinka moni voi kertoa olevansa parempi kuin mitä on treenaamiseen laittanut aikaa?
 
Onhan tuo täysin mahdollista, kun suhteutetaan ihmisten osaamisia. Toiset ovat lahjakkaampia ja/tai reenaavat oikeita asioita. Toiselle lähtökohdat voivat olla erilaiset. Voisi kuvitella, että musiikin teorian suvereenisti hallitsevan jazz-pianistin olisi helpompaa oppia soittamaan kitaraa kuin sellaisen henkilön, joka ei ymmärrä musiikin teoriasta mitään.

Aloitin 2007.. mitäs nyt on 2021?
 
Hyvä en ole, mutta odotuksiin nähden suorastaan loistava. Harvaa harrastusta olen jaksanut näin pitkään.
 
En ole harjoittelemalla harjoitellut soittamista tai tekniikoita. No jotain sweeppejä silloin tällöin. Kerran yritin harjoitella ulkoa erään soolon, eihän siitä tullut mitään, mielenkiinto hiipui touhuun ja muutenkin rupesi vituttamaan. Jos se joskus onnistuu niin se tapahtuu itsestään. Minulle asiat pakkaavat tapahtumaan juurikin näin.
 
En olisi voinut tehdä mitään toisin. Olen juuri niin hyvä kuin minun on mahdollista olla, myös suhteutettuna aikaan.