Vaikka perinteisesti yksiviivaisen A:n viritystaajuudeksi on määritetty 440 Hz. Jos kitara viritetään tämän mukaan, niin milestäni viritys ja sointi ei kuullosta hyvältä. Sen sijaan, jos taajuutta lasketaan noin -25 centtiä (centti=intervallin sadasosia), sointi ja fiilis minun korvani mukaan paranee. Minua kiinnostaisi miten muut henkilöt kokevat samaisen asian ja millaisella centtiarvoilla koette kitaran soivan parhaiten korvaa eniten miellyttäen.
Arvioinnin voi tehdä esim. Petersonin Strobosoft ohjelmalla (löytyy esim. Androidille). Periaate: Kitara viritetään ilman referenssikorkeutta ja mitataan sen jälkeen StroboSoftilla A:n poikkeama centteinä 440 Hz:stä. |
Uskon, että riippuu taajuusmieltymyksien lisäksi myös kitarasta. Mulla on sellanen tuntuma, että yks mun kitara soi jotenkin paremmin pienessä ylävireessä (tyyliin kymmenisen senttiä tjsp.) ja jotenkin vaikuttaa siltä, että se ei ole pelkästään kielten kiristymisen ansiota, vaan siinä on joku jännä sweet spot. Muilla kitaroilla en ole huomannut samaa.
En ole tosin koskaan tehnyt mitään tieteellisempää testiä, että saattaa olla, että kuvittelen vaan. |
sonicliqueur: Intervallin sadasosa on niin pieni ero, että kielisoittimen yhteydessä sellaiset erot mielestäni saadaan soittotatsilla. Eli säädöt pitäisi tehdä omaa soittotyyliä mukaillen molempiin suuntiin (soittotatsi vaikuttaa millä korkeudella sävel soi ja päinvastoin).
Kirk Hammet osaa tämän sävelkorkeuden vaihtelun soittotatsin avulla hienosti. Sooloissa on modernia mikrotonaalisuutta mukana. Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" |
PeeKoo123
Arkka
Kampela77