Kitarat: soittaminen ›

Heip, mitä mieltä tästä kirjasarjasta? Aloitin kitaran elokuun lopulla. Viimeiset 3kk olen opetellut soittamaan opiskelemalla Leavittin kirjat sivu sivulta, opettajan avulla.
 
Tämä tuntuu sopivan minulle. Olen liian vanha (37v) musiikkiopistoon, joten tämän kirjan opiskelu tuntuu vievän minut mahd. lähelle saman kaltaista soittimen opiskelua. Haluan osata nuotteja, en tabeja. Haluan myös hallita kaikki sävellajit ja teorian. Pianotaustan ansiosta teoria taittuukin hyvin.
 
Tällä tavalla olen nyt päässyt ensimmäisen kirjan puoleen väliin. Soittelen päivittäin mitä ikinä sivut vaatiikin. Käytän metronomia aina. Aika tylsiä nuo duetit ja etydit, mutta sitä se välillä on. Ei ole suurempaa ongelmaa niiden harjoittelemisessa, jos se on nopein keino oppia tätä hienoa soitinta.

Otan mielelläni neuvoja sekä muita kirjavinkkejä vastaan!

Hei,
 
itselläni sama kirja työn alla. Tuli kuukausi sitten ostettua. Olen kirjassa vasta aivan alkupuolella, joten vaikea vielä arvioida. Tarkoituksenani on kirjan avulla opetella lukemaan nuotteja paremmin. Samalla tietenkin oppii otelautaa paremmin. Käsittääkseni kirja on ollut erittäin suosittu ja kova juttu aikoinaan.
 
Tähän asti ainakin olen ollut tyytyväinen. Nuottien vieressä ei ole reaalisointumerkintöjä niin sekin pakottaa lukemaan nuotteja huolella.
 
Itselläni kirja on yhtenä osana päivittäistä harjoittelua. Kirjassa meneillään olevan harjoituksen kanssa vietän noin 20 minuuttia ja sitten noin tunti muita harjoitteita ja kappaleita.

Itse soitin 2018 alkaen opettajan johdolla kirjat 1 ja 2. Työlästä, mutta opettavaa. 1. kirjaa soitin jo 70-luvulla Oulunkylän Pop&Jazz opistossa. Taukoa soitossa oli lähes 40 vuotta...
 
Rinnalla (kakkoskirjan aikana) soitimme myös Leavitin Melodic Rhythms for Guitar. Hyvä kirja rytmiikan ja sointujen opiskeluun. Täältä löytyy taustat melodioiden soiton tueksi https://www.youtube.com/@IvanSuarezGuitar/videos

En ole törmännyt tuohon itse aiemmin, mutta katsoin läpi tuon teoksen, miten perusasiat on esitetty ja missä järjestyksessä ja mitä se ylipäätään sisältää, ja katsoin noista teoksen kirjoittajan kirjoittamista harjoituspaloista tuon osalta, mitä bassolinjan säveliä samaan aikaan siinä on kirjoitettuna melodian osalta.
 
Nyt pisti ensinnäkin silmään, että aika harvinaiselta vaikuttaa, että kitaran alkeisopas aloitetaan C-duuri-asteikolta käymään läpi. Ainakin mitä itse silloin 14-15 vuoiaana mitä oli itselläni se sarja, mitä käytiin opettajani johdolla ja sitten mitä olen selannut niitä, niin käytännössä olen ainoastaan nähnyt, että käytännössä ne etydiharjoitukset on E / G -mitä sen jälkeen, kun on käytynä 1-6 järjestyksessä kolme/neljä otelaudan säveltä läpi ja niitä soitettu sujuvasti, että ymmärtää sen otelaudalla sen 1 sävelaskeleen päässä oleva seuraava sävel on kahden välin päässä ja sitten E-F ja B-C on puolen sävelaskeleen päässä seuraava väli heti.
 
Siinä määrin ihan asianmukainen, mitä monessa noissa tämän teoksen harjoituspaloissa on sillä tavalla ne bassolinjan/melodian sävelet, että siinä saa harjoitettua korvaa alusta lähtien sillä tavalla oikealla tavalla hyvin, että kaikki ne kuitenkaan ne sävelet sitten ole tyyliin, jos 4.kieleltä soitetaan bassolinjalla E - äveltä, että siinä tulisi sitten kakkoskieleltä C ensimmäisestä välistä, tms. sillä tavalla se on järkevää, että en nyt ihan sillä tavalla ole tylsiä.
 
Sillä on merktystä paljonkin, mitä ajan mittaan kun ymmärtää lähinnä kun itsellänikin kehittyi korva kuulolta se sävelkulkujen kun ymmärtää noiden asteikoiden päälle sillä tavalla, niin vaihtoehtoisia bvassolinjakulkuja joihinkin kappaleisiin tykkään välillä, ja muunnelmia sillä tavalla mitä ainoastaan soitan omaksi iloksi lähinnä omaehtoisena musiikkiterapiana, niin mielenkiintoisempaa kuuneltavaa ja nautinnollisuus lisääntyy, kun itselleni ainoastaan soitan.
 
Jotenkin ihme, että muistaakseni tuosta oppasta oli jäänyt pois synkoopin se teoriaosuus ja käytännön harjoitukset sitä myöden, mutta varmaan se toisessa osassa sitten jo on?
 
Onko tästä jollakulla kenties jotain vastaavaa havaintoja ollut, jollakulla ketä kenties käynyt tämän teoksen kautta läpi alkeet?

Lisään vielä omakohtaisen kokemukseni niiltä ajoilta, jolloin olin se 14/15 -vuotias tiennyt aluksi mitään kitaran soitosta, mitä tulee jonkun koulutetun yksityisopettajan tai johonkin noista oppikirjojen laatijoista siihen pedagogiikkaan liittyen, mihin joku kyseinen ammattilainen opettajana lopulta pohjaa sen esityksensä.
 
Mitä noiden alkeisoppaiden jälkeen, se opettajani pohjasi lopulta sitä klassisen kitaran tajua iskostamaan minuun pohjaten Carullin kitarapedagogiikkaan, ja silloin se tuntui järkyttävältä prässiltä, mitä ne fyysiset kirjat ne oli italian kielellä, ja en osannut silloin sanaakaan italiaa ja opettajani kehotitti kun kysyin, "Se vaan kun tämä teoriatekstipuoli italiaksi, kun en ymmärrä sanaakaan kirjoitettua italiaa", niin tämä rohkaisi, no pitää sitä kitaristin sen verran italiaa hallita, että nyt on hyvä sauma alkaa opettelemaan.
 
Saman kotikuntani saman yksityisopettajan luona kitaratunneilla 6-vuotiaasta käynyt koulukaverini oli samaa mieltä, että tämänki nmielestä se Carulli-jakso oli järkyttävää, että se oli helpotus kun siitä pääsi yli.
 
Mitä nyt jälkeenpäin olen miettinyt, kun muutoinkin aikuisempana ymmärrys laajentunut kauttaaltaan ja ymmärtää mitä olen selvitellyt keskeisimpiä noita kitarapedagogian oman aikansa eläneiden mitä nyt lähinnä netistä löytää niistä, niin se Carullin läpikäynti on lopulta ollut vaikka se oli rankin koulu, mutta se lienee silti merkityksellisin tähän päivään saakka kaikista muista oppaista ja kurssivihkoista lukien sen suhteen, miten korvani on kehittynyt sävelkulkujen kuulemisessa, ja mitä itse olen kasvanut sillä tavalla täysin sellaiseen pisteeseen, että ymmärtää kuunella jotain musiikkia, vaikka nyt kuuntelee klassistakin musiiikkia tai mitä tahans atyylilajia, niin tajuaa sillä tavalla "hyvällä" tai "oikealla" tavalla tajuaa eron jonkun soittajan kohdalla tai ylipäätään, mikä nyt päällisin puolin saattaa selviytyä lopulta sen musiikin avuin siitä hommasta.

Kyllä synkoopit käydään 1. kirjan kohtuu alussa läpi ihan harjoituksen myötä. Pitääpä tsekkailla toi Leavittin toinenkin kirja kunhan ennättää.. laskeskelin että tohon ekaan kirjaan tulee aikaa menemään reilu puoli vuotta vähintään

On se kaikissa alkeisoppaissa, selasin läpi nopeaan tahtiin pdf-tiedoston, joka tuosta hakukoneelta löyyi, niin en sillä tavalla ihan kaikkea teoriatekstiä lukenut saati katsonut mitä nuottiviivastoille oltiin kirjoitettu, sellainen päällisin puolin yleissilmäys.
 
Kyllä tuo nyt ihan pätevältä vaikutti, erityisesti jos kirjottaisin arvostelun omakohtaisen kokemukseni mukaan noista alkeisoppaista, niin erityistä positiivista huomiota noista harjoitusetydeistä -ja -paloista, mitä tuossa on, mitä siinä saatetekstissäkin kirjoittaja kirjoittaa, että on tarkoituksella jättänyt tunnetut ne 1/3 -tason etydit yms. väliin, mitä varmaan 90% noista alkeisoppaista löytyy jotakuinkin samat tai jonkinlainen variaatio sovituksen osalta.
 
Tsemppiä kitaraharrastukseen! Ole tinkimätön äläkä jätä kompromissille varaa alkuvaiheessa.

Rokkipeikko: Nyt pisti ensinnäkin silmään, että aika harvinaiselta vaikuttaa, että kitaran alkeisopas aloitetaan C-duuri-asteikolta käymään läpi.
 
Epäilen että ihan tuon nuotinluvun opettelemisen kannalta selkeämpi lähteä liikkeelle sävellajeilla jossa ei ole korotettuja tai alenettuja säveliä.

Olen käynyt aika perusteellisesti omissa ajatuksissani tuon kysymyksen läpi sen jälkeen, mitä olen jokseenkin sillä tavalla laajalla perspektiivillä makrotasolla käsittänyt ja tajunnut noiden kitaraoppaiden sen pääsisällön taustoja, yms. mitä niissä on pohjalla jokaisella soitonopettajalla tai kouluttajalla, mitä nuo oppatkin sitten on jonkin kouluttajan periaattessa sitä materiaalia.
 
Olen päätynyt siihen, että lähtökohtaisesti kuitenkin lienee paras vaihtoehto lähteä siitä sävellajisita, tai -alasta tai -asteikosta alusta pitäen aivan aluksi liikenteeseen, mikä on kyseisen instrumentin luontainen sävellaji tai -asteikko/sävelala.
 
En tiedä aivan kaikkien instrumenttien osalta, mutta piano nyt esimerkiksi niissähän oppaissa on C-duurista pääosin kaikissa oppaissa, mitä C-duuri nyt sillä tavalla järkeen käypin koskettimille, vaikka oikean käden se melodia-osuus ylin rivi nuottidokumentaatiossa on G-avain, mitä se oikeaoppisesti lähdetään piirtämään kun kynä/paperi -menetelmällä se piirretään niin se lähtee liikenteeseen toisen viivan alhaalta päin siitä G-sävelen kohdalta se piirtäminen liikkeelle, mistä myös juontuu tuon G-avain -nimi.
 
Pianossa sitten on ja F-avain missä määritellään seuraavalla rivillä vasemman käden nuotit, mitä basisteille ja kielisoittimissa F-avain lienee merkittävin, siinähän sitten on aivan eri sävelet identtisten merkintöjen kanssa suhteessa esim. G-avaimella avattuun ylempään riviin.
 
Kitarassa sitten on E -sävel jokseenkin luonnollisin se lähtötaso siinä.
 
Jos nyt ajatellaan jotain klassista kitaraa, ja mitä siihen nuotinnukseen tulee, niin vaikka G-avain siellä on, mutta silti pääasiassa E-pohjalla siellä on merkittävin kuitenkin kitaralla, mitä esim. klassisessa musiikissa 6 kieleltä vapaana soitettava E, mikä on alin sävel, mitä perinteisellä espanjalaisella virityksellä kitarasta saa ulos, mikä on kuitenkin se viritys, mikä siinä perusteiltaan aivan aluksi kannattaa olla ja sitä käyttää. Mitä siinä on kaksi ala-apuviivaa ja kolmas sitten siinä varinaisen tyyliin B-D-G tyyliin varsinaisen merkinnän päällä kiinni se kolmas apuviiva.
 
Eli yhteenveton oma lopputulemani on se, mitä olen käynyt tämän asian jokseenkin läpi, niin lopulta on paras, että alusta lähtien sille oman instrumentin luontaiselle sävellajille alkaa se ymmärrys rakentumaan. Kitara E esim. ja jokin piano/koskettimet varmaan C, ja muista instrumenteista en sitten tiedä oikein, mitä niissä on ne luontaiset sävellajit, basso nyt on F-avain se oleellisin, mutta sielläkin varmaan E:stä sitten lähdetään, vaikka F-avaimen osalta sitten se E on sama, mitä G-avaimella nuoteissa kirjoitettuna C-sävelenä.