Kitarat: soittaminen ›

Kuuntelin äänikirjaa tunnetuista suomalaisista sähkökitaristeista. Joku kirjassa mainitsi Kauko Röyhkän käyttävän peukaloplektraa. Sellaista itsekin tullut käytettyä jo kohta 10 vuotta. Olen jopa oppinut tekemään vapaaksi jääneellä etusormella jotain pieniä melodisia juttuja, jotka varmasti olisivat muuten jääneet haaveeksi. Tatsikin on kevyempi kuin kahdella sormella. Ei paluuta perinteiseen muovinpalaan.
 
Miksi siis peukkuplekut ovat edelleen marginaalikamaa?

chinaski79: Kuuntelin äänikirjaa tunnetuista suomalaisista sähkökitaristeista. Joku kirjassa mainitsi Kauko Röyhkän käyttävän peukaloplektraa. Sellaista itsekin tullut käytettyä jo kohta 10 vuotta. Olen jopa oppinut tekemään vapaaksi jääneellä etusormella jotain pieniä melodisia juttuja, jotka varmasti olisivat muuten jääneet haaveeksi. Tatsikin on kevyempi kuin kahdella sormella. Ei paluuta perinteiseen muovinpalaan.
 
Miksi siis peukkuplekut ovat edelleen marginaalikamaa?
 
Hyvä kysymys, itsellä on peukkuplekuja muutama ja sormiplekuja muihinkin nakkeihin mutta ei ole tullu käytettyä kuin harvoin.
 
En ole päässyt sinuiksi niiden kanssa ja ne tuntuvat itselle jotenkin luonnottomilta jatkeilta ja osin ainakin minulla vaikuttavat tuntumaan kun ne vähän "liikkuu".
 
Mutta omalla kohdallani voi varmaan puhua, että en vaan osaa niitä ehkä käyttää oikein.
Lähinnä noiden käytössä homma toimii jotenkuten kun käytän pelkkää peukkuplektraa ja muuten sitten omilla nakeilla muut.
 
Nylonkielistä akkariakin soitan sormenpäillä ja samoin teräskielistä, soundi on vähän pehmeämpää tuon takia (tämä siis näppäilyssä yleensä).
 
Sitten kyllä harrastan kitaroiden soiton suhteen niin sähkäreissä kuin akkareissakin myös sitä, että normiplekulla soitettaessa käytän myös muita sormia tarvittaessa (esim. chicken picken).
 
Mutta hyvä kysymys sulla ja odotellaan mielenkiinnolla mitä porukat vastaa.

Akustisen kanssa olen käyttänyt peukkuplekua, vaihtobassoa varten. Sähkökitaran kanssa en ole käyttänyt enkä oikein keksi miksi käyttäisin. Sormin tulee joskus soitettua sähkistäkin, mutten ole kaivannut siihen mitään erillistä bassolinjaa. Varmasti peukkuplekun kanssa pystyy soittamaan sähkiksellä moniakin juttuja, mutta optimaalinen valinta se tuskin on. Persoonallisen soundin se voi varmaan antaa kun tarpeeksi veivaa.

chinaski79:
 
Miksi siis peukkuplekut ovat edelleen marginaalikamaa?
 
On se akustisten soittajien keskuudessa ei-marginaalinen. Sähkiksellä sillä ei tee mitään, paitsi jos on Johnny Winter.
 
Olen joskus kokeillut peukkulepraa. Se on painava, kömpelö ja puristaa. Ei hyvä. Helpompi soittaa tavallisella lepralla. Eikä siitä ole mitään hyötyä. Ainakaan sähkärillä. Joskus kun soitin klassista kitaraa, niin kynsien puutteessa yritin käyttää peukkulepraa. Vaan ei se toiminut, edellä mainituista syistä.

Why I play fingerstyle guitar https://www.youtube.com/watch?v=Fm-AxQvHdn0

Pari kuukautta olen nyt soittanut lähes ainoastaan peukkuplekulla (kitaraa olen soittanut noin 40 vuotta) ja nyt on vähän sellainen olo että miksi p...ssa en aikaisemmin alkanut käyttämään sitä.
 
Tavallista plekua käytettäessä käsi on väistämättä ainakin minimaalisesti "krampissa" koska plekua täytyy tietoisesti pitää ja vähän puristaa peukalon ja jonkun muun sormen (yleensä etusormen) välissä. Sen sijaan peukkuplekua käytettäessä kättä voi oikeasti pitää rentona.
 
Avainasia on löytää itselle sopiva peukkupleku koska muuten käy kuten pappasfin:llä eli pleku liikkuu tai kuten sabbathologist:lla (puristaa). Löysin itselleni täydellisesti sopivan peukkuplekun tutusta soitinkaupasta mutta en sano mistä ;).
 
Perinteiseen plektratekniikkaan verrattuna etuna on etusormen vapautuminen soittamiseen niin että silläkin voi näppäillä.
 
Verrattuna klassisen kitaran soittotekniikkaan (PIMA) etuna on se että peukkuplekulla voi tehdän "selkeitä" upstrokeja pienen harjoittelun jälkeen. Myös bassokielten voluumi on ihan eri tasoa kuin pelkkää peukaloa käytetettäessä.
 
Ehkä haittapuolena on se että peukkupleku jonkin verran rajoittaa plektran mobiliteettia perinteiseen plekuun verrattuna.
 
Hiukan samalta tuntuu nyt kuin OP:lla että ei ole paluuta perinteiseen plekuun. Tosin muistan lukeneeni jostain Chet Atkinsin haastattelun jossa hän mainitsi että jättäisi pois peukkuplekun jos tekisi jotain toisin soittamisen alkutaipaleella.

Enpä ole koskaan oppinut moisia käyttämään. Sormien ja kynsien yhteispeli tuntuu paljon luontevammalta ja ääntä lähtee kyllä ihan tarpeeksi imo.

Enemmän kaipaisin sormiplekuja kun muiden harrastusten vuoksi kynnet on pidettävä aika lyhyinä. Mutta eipä ole näkynyt sellaisia, jotka olisi aina just siinä kuin pitää ja tuntuma kuin omien kynsien jatkeena. Välillä on vaan tosi ankee soitella akustista kun sormenpäät ei ole läheskään yhtä tarkat kuin kynnet ja sointikin satunnaisempaa.