Kitarat: soittaminen ›

eli mitä mieltä ootte. onko mahollista oppia soittamaan hyvin tai jopa tod. hyvin vaikka ei käy musaopistoa? ja toinen kysymys. onko mitään kirjoja tai osotteitta, mistä vois opiskella vähän teoriaa. erityisesti sävellajeja ja miten oudommat soinnut muodostetaan. kiitos.

eli mitä mieltä ootte. onko mahollista oppia soittamaan hyvin tai jopa tod. hyvin vaikka ei käy musaopistoa? ja toinen kysymys. onko mitään kirjoja tai osotteitta, mistä vois opiskella vähän teoriaa. erityisesti sävellajeja ja miten oudommat soinnut muodostetaan. kiitos.
 
Tietysti voi oppia soittamaan todella hyvin ilman musiikkiopistoa. Miksi ei???
Ralph Denyer - Suuri kitarakirja.
Siinä kerrotaan aika hyvin lähes kaikesta mahdollisesta kitaroihin liittyen.

Lue tuota tekniikka & teoria palstaa. Siellä on vastauksia ja mielipiteitä noihin kumpaankin kysymykseesi.
 
Mä oon edelleen samaa mieltä: Ammattia on kouluja käymättömän vaikeampi saada (ei ole suhteita eikä referenssejä yms), mutta hyväksi harrastelijaksi voi toki tulla ilmankin.

Tottakai onnistuu, mutta kyllä hyvä opettaja nopeuttaa oppimista todella paljon, ei tarvitse turhaan hakata päätään seinään, jos ei ymmärrä jotain. Helpomalla pääset kun menet kitaratunneille.

kyllä mä oon käyny kanslaisopistossa tunneilla, mut sitä ei voi verrata musaopistoon. pitää käyä lainaamassa tuo kitarakirja. kiitos

Hyväksi tuleminen riippuu ennemminkin omasta mielenkiinnosta ja innostuksesta kuin siitä missä käyt tunneilla (tämänhän me kaikki jo tiesimme). Tunneille on toki hyvä mennä, pääsee helpommalla kun ei tarvitse oppia kaikkea kantapään kautta.
 
Itseopiskelu ei oikeastaan ole kovin huono vaihtoehto. Tuntilaisille käy joskus niin että oma "vaisto" soittamiseen katoaa ja aletaan vain imitoimaan opettajaa. (riippuu opettajasta) Olen itse ainakin kuullut eräästä (opiston) klassisen opettajasta jonka mielestä klassista ei voi soittaa missään nimessä kuin pitkillä kynsillä. Itse soitan sormenpäillä ja soundiani on kehuttu smoothiksi ja se tuntuu omalta. Jos olisin mennyt opistoon ja sattunut vaikkapa hänen oppilaakseen niin...
 
Näin tiivistettynä; ei sen pitäisi olla ongelma (anti-opistolaisuus), ellet tee siitä itsellesi ongelmaa.

Kitaran soittoa voi melkein verrata autolla ajamiseen; autoa voi ajaa ilman korttia (ts. teoriaa), mutta siitä saa sakot, jos pollari saa tietää, kitaroinnissa ilman teoriaa sen kummemmin hallitsematta ei saa sakkoja/muuta rangaistusta. Korkeintaan musiikkiopistoja käyneiden tolosten halveksunnan. Hoho.

Kitaran soittoa voi melkein verrata autolla ajamiseen; autoa voi ajaa ilman korttia (ts. teoriaa), mutta siitä saa sakot, jos pollari saa tietää, kitaroinnissa ilman teoriaa sen kummemmin hallitsematta ei saa sakkoja/muuta rangaistusta. Korkeintaan musiikkiopistoja käyneiden tolosten halveksunnan. Hoho.
 
Eihän tässä ollut kyse teorian osaamisesta tai ei osaamisesta, vaan opistosta (tai anti-opistosta:). Kyllähän teoriat voi oppia ihan hyvin itsekkin. Ei se ole perusteiltaan jotain yläaste-matikkaa vaikeampaa. Ja sen soveltaminen on joka tapauksessa jokaisen itse harjoiteltava. Tietenkin jos henk.koht opettaja opettais sit soittoa samassa rytmissä kuin mennään teoriassa, niin tuo voisi jo nostaa motivaatiota ja kaikkea muuta sellaista pikkukivaa.

Mä en ole opistojen kannalla. Ihan hyvin voi oppia ilmankin, varsinkin jos ei teoriapuoli ihan 100-prosenttisesti kiinnosta.

onko mahollista oppia soittamaan hyvin tai jopa tod. hyvin vaikka ei käy musaopistoa?
 
Itsekritiikki on tehokas työväline semmoiseen, kunhan muistaa samalla pitää silmät auki ja olla suht realistinen tavoitteiden suhteen.

Eihän se lahjakkuus opistoissa mihinkään kulu. On kai vainparempi, että tietää mitä tekee...