Kitarat: soittaminen ›

Tämähän olisi voinut olla gallupeissakin, tai kitarakamapalstalla mutta menköön..
 
Eli lyhyesti: Kuinka merkitykselliseksi koet kitarasoundin osana soittoasi? Häiritseekö, jos soundi mättää vai pystytkö vetämään homman läpi ilman ylimääräistä ahistusta? Ja jos hommaa jatkaa, onko sinulla kitaransoitollisten (vittu, tosi hieno sana) esikuvien lisäksi myös soundillisia esikuvia? Kulutatko yleensäkin paljon aikaa/rahaa/energiaa/soittokaveriesi hermoja metsästäessäsi täydellistä soundia?
 
Henkilökohtaisesti taidan jopa liioitella soundin merkitystä. Jos siinä on mielestäni vikaa, menen täysin lukkoon ja homma alkaa maistua puulta. Vahvistinta on ruuvattu hiki päässä ja itku kurkussa, ja monella keikalla on mennyt fiilinki pilalle muka-huonon soundin takia. Sitä on sitten harmiteltu päiväkausia ja jopa viikkoja jälkeenpäin.
 
Soundillisia esikuvia on, esimerkkinä vaikka Esa Pulliainen. Myös Tony Iommilla on persoonallinen ja helposti tunnistettava soundi, mikä on mielestäni tärkeää, joskin nykyisen mallinnuksen, digitaalitekniikan, kompressoinnin yms. latistuksen vuoksi ikävän aliarvostettua. En mielelläni kuuntele sellaista laulajaakaan, jonka ääni on mielestäni persoonaton tai yksinkertaisesti huono. Toisaalta en enää nykyisin yritä kuulostaa keneltäkään, sillä pelkkä samanlainen kitara ja vahvistin eivät riitä siinä hommassa. Meikäläisen olisi aika turha ruveta yrittämäänkään kuulostaa samalta kuin vaikka Johnny Winter. Nykyisellään olen musiikkimaun muuttumisen myötä yrittänyt laajentaa skaalaa erityyppisiin kitaroihin kuin ennen ja etsiä sitä kautta uusia juttuja.
 
Soundilla on väliä!

Tämähän olisi voinut olla gallupeissakin, tai kitarakamapalstalla mutta menköön..
 
Eli lyhyesti: Kuinka merkitykselliseksi koet kitarasoundin osana soittoasi? Häiritseekö, jos soundi mättää vai pystytkö vetämään homman läpi ilman ylimääräistä ahistusta? Ja jos hommaa jatkaa, onko sinulla kitaransoitollisten (vittu, tosi hieno sana) esikuvien lisäksi myös soundillisia esikuvia? Kulutatko yleensäkin paljon aikaa/rahaa/energiaa/soittokaveriesi hermoja metsästäessäsi täydellistä soundia?
 
Henkilökohtaisesti taidan jopa liioitella soundin merkitystä. Jos siinä on mielestäni vikaa, menen täysin lukkoon ja homma alkaa maistua puulta. Vahvistinta on ruuvattu hiki päässä ja itku kurkussa, ja monella keikalla on mennyt fiilinki pilalle muka-huonon soundin takia. Sitä on sitten harmiteltu päiväkausia ja jopa viikkoja jälkeenpäin.
 
Soundillisia esikuvia on, esimerkkinä vaikka Esa Pulliainen. Myös Tony Iommilla on persoonallinen ja helposti tunnistettava soundi, mikä on mielestäni tärkeää, joskin nykyisen mallinnuksen, digitaalitekniikan, kompressoinnin yms. latistuksen vuoksi ikävän aliarvostettua. En mielelläni kuuntele sellaista laulajaakaan, jonka ääni on mielestäni persoonaton tai yksinkertaisesti huono. Toisaalta en enää nykyisin yritä kuulostaa keneltäkään, sillä pelkkä samanlainen kitara ja vahvistin eivät riitä siinä hommassa. Meikäläisen olisi aika turha ruveta yrittämäänkään kuulostaa samalta kuin vaikka Johnny Winter. Nykyisellään olen musiikkimaun muuttumisen myötä yrittänyt laajentaa skaalaa erityyppisiin kitaroihin kuin ennen ja etsiä sitä kautta uusia juttuja.
 
Soundilla on väliä!
 
kyllä sillä on väliä ,mutta gashiä kun vaan jostain sais.Toi gas on varmaan se yleisin ongelma.

Vituu ku tällä osaa jengi lainata tota tekstiä tosi hyvin..
 
Kyllä soundi on merkittävä asia soitossa kuin soitossa.

Hyvällä soundilla kulkee soitto paremmin. Joskus se huono soundi tosin on vaan soittajan korvien välissä..ei ole yksinkertaisesti sopivassa mielentilassa, jotta saisi otettua kaiken itsestään irti.
 
Oman kitarasoundin hiomiseen on kyllä tullut tuhlattua penni poikineen, onneksi tähän asti ilman pahoja rahallisia menetyksiä. Ostakaa multa Kramer pois, jotta pääsen hiomaan sitä soundia lisää Marshallin putkinupin muodossa. :D

Onhan se soundi itselle tärkeä ja yllättäen varsinkin kotisoitossa. Muta jos (rokki)keikalla ollaan niin sehän vedetään samalla meiningillä läpi sekä Valvestatella että Mesalla. Joskus kyllä esim. hevikeikalla vähän pienempisäröinen vahvistin ei oikein sopinut soittotapaan, mutta äkkiäpä se unohtui kun mätti.

Kyllä se kitarasaundi on oleellinen osa ainaki mun tyyliä, vaikka se saundi onkin sellanen I wanna be Mark Knopfler clean kuulas strato saudi tai sit sellanen billy corganistinen säröytynyt alternatiivi surina meets good old blues särö niin silti.

Mulla soundin merkitys on vuosien varrella ehkä jopa vähentynyt. En ole sillätavalla enää edes kiinnostunut siitä, ett pitäs olla jotkut tietynlaiset laitteet. Huonona päivänä ei soitto kuulosta hyvälle vaikka ois miten monenkymmenen tuhannen laitteet. Toisaalta hyvänä päivänä soitto kuulostaa hyvältä vaikka millä patteri styrkkarilla.
Kyllähän tietysti tärkee juttu, ett on sellainen kitara, ett se on itselleen sopiva...ja sellainen millä on tottunut soittamaan.
En siis väitä, että ois aivan sama, millaiset vehkeet on, mutt en ole samanlainen "välineurheilija", kun nuorempana.

Kuinka merkitykselliseksi koet kitarasoundin osana soittoasi? Häiritseekö, jos soundi mättää vai pystytkö vetämään homman läpi ilman ylimääräistä ahistusta?
 
Kyllä se soundi minunkin soittooni vaikuttaa, turha kieltää! Hyvällä soundilla saa aikaan paremman fiiliksen ja sitä kautta paremman tatsin soittoon. Kun soundin huomaa olevan metsässä, alkaa sitä äkkiä murehtimaan vähän liikaakin ja keskittyy enemmän siihen kuin soittamiseen ja lopputulos on sitten vielä kauheampaa.
 
Ja jos hommaa jatkaa, onko sinulla kitaransoitollisten (vittu, tosi hieno sana) esikuvien lisäksi myös soundillisia esikuvia?
 
Mulla soitannolliset ja soundilliset esikuvat ovat aika lailla samoja. Joitain yksittäisiä soittajia saattaa olla, joiden tyylistä tykkään mutta en niinkään soundista tai päin vastoin, mutta enimmäkseen nuo asiat kulkevat käsi kädessä.
 
Kulutatko yleensäkin paljon aikaa/rahaa/energiaa/soittokaveriesi hermoja metsästäessäsi täydellistä soundia?
 
Kyllä.

Kyllä sillä on todella paljon merkitystä... jossain tapauksissa
aivan liikaakin... pakko myöntää =(
varsinkin ennen kun "joutui" soittamaan trankkucomboilla +
marsun JCM900... oli se tuskaa kun ei sitä "oikeaa" soundia
löytynyt vaikka kuika etsi... mutta nyt kun sai tuon 5150
nupin hankittua vuosi sitten niin on vähän helpottanut...
siitä löydän melkei joka kerta hyvät soundit.. ei ongelmaa :)

Joo-o, pakko tunnustautua kadonneen soundin metsästäjäksi. Soundimieltymykset ovat tosin muuttuneet vuosien kuluessa. Tänä päivänä hyllyllä lojuu joutilaina mm. tone-bender fuzz, renometer-eq-boosteri, Colorsoundin wah yms. Jostain syystä koen nykyisin haastavammaksi yrittää saada hyvä ja luonnollinen sointi ilman lisävärkkejä. Kylkiäisenä tulee sekin etu, että se oma soundi löytyy suht' helposti paikasta riippumatta eikä homma luisu viheliäiseksi säätämiseksi. Kyseessä ei omalla kohdalla ole itsetarkoituksellinen purismi, asketismi tai periaate vaan tietoinen pyrkimys siirtää huomiota pois laitteista; itse soittamiseen ja edes jonkinlaiseen musiikilliseen sisältöön.
 
Hyvä ja mieleinen soundi kyllä kieltämättä inspiroi mutta ei saisi muodostua itsetarkoitukseksi jolloin itse musan juoni saattaa hämärtyä.
 
EDIT: Oho! Nyt unohtui multa jutun kysymykset :)
 
Hieman häiritsee jos soundi mättää mutta kyllä köppäiselläkin soinnilla pärjäillään.
 
Soitannollisilla "esikuvilla" on yleensä myös meikäläistä miellyttävä soundi. Larry Carlton, Robben Ford, Clapton, Knopfler, Santana, G.Moore, Peter Green yms.
 
Ylläolevasta taitaakin jo ilmetä, että en rassaa soittokaverien närviä soundin ruuvaamisella. Rahaa ei enää kulu paljoakaan soundin vuoksi. Jaa, no tosin pari viikkoa sitten meni Wahvarikellariin 100 €. Pikkusumma erinomaisesta työstä ja palvelusta.

KYLLÄ!
Saundilla on minulle todella suuri merkitys!
Ja yleesä se saundin metsästäminen tuottaa vain harmaita hiuksia...monesti on mennyt kitaratreeni pelkäksi nappien vääntelyksi. Ja raha ei tunnu millään riittävän...
Mutta ah kyllä se palkitsee kun pystyy silloin tällöin löytämään tilanteeseen sopivan saundin!
 
Ja kyllä minua häiritsee huonolla saundilla soittaminen ja treenaaminen. En vaan osaa nauttia siitä, jos jokin saundissa mättää! Improvisointiin paneutuminen ei onnistu jos saundi vihloo korvia tai honottaa tai pörisee "väärällä tavalla" tai on munaton tai ylidynaaminen jne jne...
 
Tämä ei tarkoita sitä että metsästäisin vain sitä yhtä "kadonnutta saundia" tykkään monenlaisista saundeista ihan bluespörinästä heavyrock saundeihin, kunhan ne on tyylikkäitä ja tilanteeseen sopivia!
 
Pakko vielä ottaa kantaa siihen että saundi ei ole pelkästään oikeita laitteita peräkkäin vaan kyllä se saundi siellä sormissa(kin) lymyilee...ja plekussa. Viimeaikoina vasta tuokin on alkanut minulle valjeta (naureskelin ennen tuolle fraasille) mutta totta se on!
Ja sieltä juuri mielestäni se oma saundi kumpuaa ihan puhtaimmillaan. Synamiikka, tatsi, herkkyys/raivo ja se tietty oma tyyli joka antaa sen "oman jutun" joka kitaristille.
Aika unohdettu juttu on myös kitaran omien säätimien käyttäminen, tone -ja volume potikoilla voi tehdä ihmeitä jos kitarassa on hyvät mikit, eikä saundi ole ylikompressoitu.
 
Mutta blah, taitaa riittää selittäminen nyt...
"Seek for the sound!"

Samaa mieltä tuosta kitaroiden potikkajutusta, niiden käyttö on oma taiteenlajinsa. Yksinkertaisesta yksikanavaisestakin combosta saa helposti monenlaisia vivahteita kun peuhaa kitaran säätimien kanssa.

Kyllä mua henkilökohtaisesti haittaa jos soundi on kädellään. Ei se minua lohduta että tiedän soittavani oikein jotain hienoa melodista sooloa, jos soundi kuitenkin kuulostaa korvaani huonolta. Huonolla soundilla soittaessa tulee jotenkin semmonen fiilis että soitto ei vain irtoa, eli soundilla on ainakin minulle tosi suuri merkitys, vaikken täydellisen soundin ettimiseen mitään mahdottomia rahasummia laita. Jotenkin ristiriitaista on, että en ole kovin nirso hyvän soundin suhteen, mutta jos soundin koen huonoksi, teen niin koko sydämestäni :P

Pakko vielä ottaa kantaa siihen että saundi ei ole pelkästään oikeita laitteita peräkkäin vaan kyllä se saundi siellä sormissa(kin) lymyilee...ja plekussa. Viimeaikoina vasta tuokin on alkanut minulle valjeta (naureskelin ennen tuolle fraasille) mutta totta se on!
Ja sieltä juuri mielestäni se oma saundi kumpuaa ihan puhtaimmillaan. Synamiikka, tatsi, herkkyys/raivo ja se tietty oma tyyli joka antaa sen "oman jutun" joka kitaristille.
Aika unohdettu juttu on myös kitaran omien säätimien käyttäminen, tone -ja volume potikoilla voi tehdä ihmeitä jos kitarassa on hyvät mikit, eikä saundi ole ylikompressoitu.
 
Joo...mä oon huomannu iha samat jutut. Ei sitä sillain tietysti huomaa, jos käyttää jotain kompressoitua tosi säröistä soundia.
Itse oon nykyään innostunu enempi just tollasesta, ett on hieman(tai hieman enemmänkin)yliohjattu soundi, mistä voi sitt hakee kitaran sävysäädöillä halutut sävyt ilman mitään polkemisia. Vauhganin ja Henkan kuuntelu on just innostanu moiseen. Esim. strato on just mielenkiintoinen kitara tällasessa soitossa. Siitä saa ihan mielettömästi hyviä sävyjä irti koskematta edes styrkkariin. Vauhganin soitossa just viehätti se, miten se välillä soitti höyhenen kevyesti pienellä volumella, rauhallisia osia kappaleesta...ja sitt yhtäkkiä vetäs volumet täysille ja painoi nii, ett päässä verisuonet melkein katkes...ja taas menitii;)

Hyvä soundi ei pelasta kitaristia, jos itse soittotaito on puutteellinen. Toisaalta hyvä kitaristi myös pystyy soittamaan ja kuulostamaan hyvältä millä soundilla vaan. Ihannetapauksissa sekä soundi että soittotaito ovat kuitenkin huippuluokkaa.

On tullut huomattua että kun yksin kepittelee niin hakee tietyn "hyvän" ikäänkuin valmistellakseen sitä bändi-treenejä varten. Sitten kun vihdoin alkaa soittamaan bändin kanssa niin johan alkaa taas hanikat liikkumaan ja hakee taas jotain aivan muuta. Eli bändisoitossa se loppulinen soundi hioutuu ainakin itseni kohdalla vaikka sitä itse aina kaikkea tulee kokeiltua.

on niin paska vahvistin mulla että ehken sano mitään...

Hyvä soundi ei pelasta kitaristia, jos itse soittotaito on puutteellinen. Toisaalta hyvä kitaristi myös pystyy soittamaan ja kuulostamaan hyvältä millä soundilla vaan.
 
Joo...tää on just se juttu! Tähän pyrin itsekkin, ett en tuijota enää millaset vehkeet pitää olla ym. vaan, että kuulostaisin hyvälle millä tahansa vehkeellä.