Kitarat: soittaminen ›

Kitaraa soittaessa näinhän tulee ajan kuluessa käymään. Mutta miten ihmeessä sitten otelauta käden sormista kuoriutuu ihoa jattkuvasti pois. Tällöinhän tilalle tulee uutta ihoa. Miten sormenpäät voivat sillon kovettua.

Kovettuvat vain.. yksinkertaisesti. Se uusii sitä ihoa ja nahka sormen päistä paksuuntuu. Jotenkin näin. Treeniä, treeniä, soittoa myös siinä lomassa.

Ihon (sen uusiutuvan) allahan on kudosta, joka ei "tipu" pois, vaan kovettuu ajan myötä.
 
Mitä se on muuten? Lihaa vai lihasta?!

Biologista näkemystä: elikkä kun sitä sormenpäiden ihoa rääkätään tietyn aikaa, siihen rupeaa sitä pinta-(epiteeli-)solukkoa muodostumaan useampaan kerrokseen. Nyt kun iho on varsin lyhytikäistä, se pintakerros varsinkin kosteudenvaihtelun myötä hilseilee aika pian pois, kun taas sieltä alta puskee uutta solukkoa tilalle. Eli lyhyesti: treenaat ja treenaat lisää, niin iho on puolen vuoden päästä jo redi tu rokkenroul. Lopetat treenaamisen vaikka puoleksi vuodeksi, iho on jo melko ohutta.

Basso on hemmetin hyvä laite sormenpäiden kovettamiseen. Jos soittaa kovaa, siis ei kovalla volumella vaan kovalla tatsilla niin sormet tottuu tosi kovaan rääkkiin, minkä jälkeen kitara ei tunnu missään. Alku on tietysti melko tuskallista, mutta kuten kaikessa, alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.

Basso on hemmetin hyvä laite sormenpäiden kovettamiseen. Jos soittaa kovaa, siis ei kovalla volumella vaan kovalla tatsilla niin sormet tottuu tosi kovaan rääkkiin, minkä jälkeen kitara ei tunnu missään.
 
Jep. Ja homma toimii niinkin päin, että soitettuaan kauan kitaraa basson soittokaan ei tunnu enää sormissa, vaikka sitä ei aktiivisesti olisi koskaan soittanutkaan. Itse vasta äskettäin olen alkanut basson kanssa riehumaan (kitaraa takana jo kymmenvuotiaasta asti) ja ei missään vaiheessa ole sormiin koskenut. Tosin soitan plekulla eli ainoastaan otelautakäden sormet rasittuvat.

Basso on hemmetin hyvä laite sormenpäiden kovettamiseen...
 
No ninhän se on. Sitten vain varoituksena että vedessä ei passaa lotrata jos on hyvä callus. Nimittäin pehmenee ja saattaa jopa mennä rikki jos siitä tiskialtaalta heti lähtee vetään pari settiä. Toinen huono aine on partavaahto. Se pehmittää jopa kynnet. Tällainen kitara virtuosi kun Julian Bream (klassinen kitara) sanoi eräässä haastattelussa että hän ei koskaan käytä partavaahtoa tämän takia.

Eivät muuten sairaalassa saaneet veriarvoja digitaalisella laitteella noista vasurikäden (otelauta) sormenpäistä :D
 
Siinä ne jonkin aikaa vaihteli laiteitta ja ihmetteli kunnes sanoin, että kokeilkaapas sitä toista kättä ja johan rupes arvoja näkymään.

Basso on hemmetin hyvä laite sormenpäiden kovettamiseen. Jos soittaa kovaa, siis ei kovalla volumella vaan kovalla tatsilla niin sormet tottuu tosi kovaan rääkkiin, minkä jälkeen kitara ei tunnu missään. Alku on tietysti melko tuskallista, mutta kuten kaikessa, alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
 
Minun soittomäärilläni nyt ei ole muutenkaan päässeet sormenpäät pahasti kopottumaan, mutta kyllä kun pari tuntiakin ensin bassolla pomputtelee ja nappaa sitten kitaran rumiin karvaisiin kätösiin, niin tuntuu kyllä että ne kielet uppoaa luuhun asti...

Ukillapa on semmoiset blues-sormet niinkun pitää. Sentti nahkaa ja tuuma leveyttä etusormessa.

Treenaamista ei tarvitse lopettaa/vähentää kuin pariksi viikoksi, niin kohta ovat aloitettaessa taas verillä. Näin ainakin minulla.

Treenaamista ei tarvitse lopettaa/vähentää kuin pariksi viikoksi, niin kohta ovat aloitettaessa taas verillä. Näin ainakin minulla.
 
Kieliähän tarvitsee painaa sormilla vain sen verran, että ääni kuuluu puhtaasti. Sitä kevyttä kosketusta kannattaa harjoitella sen sijaan, että yrittäisi kovettaa ihoa äärimenetelmillä.

Mitä sitä sormenpäiden kovettumista mennä vältteleen.. On paljon mukavampi kun kulee pöydän naputtelun paremmin. Kaveritkin tykkäävät ja antavat rakentavaa palautetta naputtelusta "nyt lopetat sen saa**na tai.." ;)

mulla on paha tapa repiä aina toi irtoava iho perusteellisesti pois, ja sit on sormenpäät ihan verillä eikä voi soittaa kunnolla pariin päivään.

Kieliähän tarvitsee painaa sormilla vain sen verran, että ääni kuuluu puhtaasti. Sitä kevyttä kosketusta kannattaa harjoitella sen sijaan, että yrittäisi kovettaa ihoa äärimenetelmillä.
 
Niin no, tatsista huolimatta 6-7 tuntia päivässä tauon jälkeen tekee "ei-hyvää" väkisinkin.

mulla on paha tapa repiä aina toi irtoava iho perusteellisesti pois, ja sit on sormenpäät ihan verillä eikä voi soittaa kunnolla pariin päivään.
 
Minäkin revin ne pois, mutta mulla ei ole valkanut vuotamaan. Ehken soita tarpeeksi siihen nähden. Ikinä ei mulla vuotanu sormet soittamisesta johtuen.

no ei mulla varsinaisesti vuoda mut menee iho sellaseksi herkäksi tjsp.

soittakaa varovasti ettei tuu smegmaa :D

Basso on hemmetin hyvä laite sormenpäiden kovettamiseen. Jos soittaa kovaa, siis ei kovalla volumella vaan kovalla tatsilla niin sormet tottuu tosi kovaan rääkkiin, minkä jälkeen kitara ei tunnu missään. Alku on tietysti melko tuskallista, mutta kuten kaikessa, alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
 
Ootappas sitten, kun kontra astuu mukaan kuvioihin. Se vasta rääkkiä onkin.

Eivät muuten sairaalassa saaneet veriarvoja digitaalisella laitteella noista vasurikäden (otelauta) sormenpäistä :D
 
Siinä ne jonkin aikaa vaihteli laiteitta ja ihmetteli kunnes sanoin, että kokeilkaapas sitä toista kättä ja johan rupes arvoja näkymään.
 
Heh, minulla sairaalassa käydessäni yritettiin ottaa verinäytettä vasemman käden nimettömästä. Tuloksena oli katkennut neula ja hämmästelevä sairaanhoitaja. Oikeasta kädestä näyte sitten saatiin.