Kitarat: soittaminen ›

Kun haku ei edelleenkään toimi niin kysymys kuuluu, mistä mä löydän kaiken mahdollisen stemmoista?

eikös stemmat ole vain kun kaksi kitaraa soittaa samaa säveltä mutta eri korkeudelta

eikös stemmat ole vain kun kaksi kitaraa soittaa samaa säveltä mutta eri korkeudelta
 
Ei, vaan kaksi kitaraa soittaa yhtäaikaa, "vaikka" samoista.
 
Esim.
 
Metallica - patteri
 

------------------------------------
--3--5----------3---5-------------------
--4--5--5-------4---5--5------------
--------7--------------7------------
------------------------------------
------------------------------------

 
Toinen kitara soittaa ylemmät kohdat. Ja sillee.

Noihan saa yhdelläkin kitaralla mutta voiko sillälailla soittamista sanoa stemmoiksi?

Opiskelkaa vaikka soinnutuksen perusteet ja ei tietämys kontrapunktistakaan ole pahitteeksi.

Opiskelkaa vaikka soinnutuksen perusteet ja ei tietämys kontrapunktistakaan ole pahitteeksi.
 
Näin.
 
Stemmat näin yleiskielisesti ovat päällekkäisiä melodialinjoja, ja niitähän nyt luonnollisesti voi muodostaa vaikka kuinka monella tavalla.

Kun oppii muodostamaan sointuja ja tekemään sointukäännöksiä, ni sitt ymmärtää stemmoistakin paljon enemmän...

Opiskelkaa vaikka soinnutuksen perusteet ja ei tietämys kontrapunktistakaan ole pahitteeksi.
 
Sellohevi menettelee, mutta kontrapunkkia en suostu kuuntelemaan.
 
Mitkä ovat soinnutuksen perusteet? Paraissa biiseissä tulee monesti sellainen out of scale-fiilis. Ei silloin sointuja laiteta muun perusteella kuin että "hyvältä kuulostaa".

No ehkä kontrapunktin osaaminen helpottaisi ymmärtämään äänenkuljetuksellisia seikkoja. Hevaritkin vois opiskella kunnolla just kontrapunktiakin, niin ois ne "stemmat" hieman mielenkiintosemman kuulosia, kuin ne rinnakkaiset terssit. Mutta ei noita asioita ihan tosta vaan opita, eli pitää olla ensin ihan perustiedot teoriasta hallusta ja sen jälkeen opiskella soinnutusta, jossa oppii tekemään vaikka mihin tahansa melodiaan erilaisia soinnutuksia. Kadenssit pitää hallita jne. jne. Kontrapunktissa itse ainakin opiskelin yleisimmät fuugat, imitaatiot, inventiot yms. Tutustutaan Bachin teemoihin ja hänen tapaansa tehdä teemoja. Käytetäänkö kontrasubjekteja yms. Oikeastaan toi on hemmetin mielenkiintonen ympäristö ja oppii musiikista todella paljon. Itellä on tehtynä kolmiäänisiä fuugia, kolmiäänisiä inventioita yms, joita vois käyttää vaikka hevimusiikissa ja kun oppii taidon niin voi tehdä mitä haluaa ja kuulostaa "hieman" mielenkiintosemmalta, kuin nuo perinteiset äänenkuljetustavat. Käykääs lainaamassa vaikka joku kontrapunktikirja ja viisaimmat teistä voi saada niistä asioista jotain tolkkuakin. Tosin itseopiskeltuna voi olla todella vaikeeta. Musiikkikoulut ja opistot on sinänsä mielestäni ajastaan jäljessä, kun siellä opetetaan musiikkiopiston päästötodistukseen vaadittavaan oppimäärään kenraalibassoa. Eipä oo paljoa hyötyä nykypäivänä sellaisesta. Itse en taida edes muistaa, miten kenraalibassoa tehtiin, ku ei oo ollu mitään käyttöä. No ehkä pitää olla historiallista tietämystä. Olen jo odotellut milloin joku tekis semmosta kikkeliheviä, jossa ois tekijänä sellanen tyyppi, joka taitaa kontrapunktin mainiosti ja osaa käyttää sen hyödykseen rankassa musiikissa.

Musiikkikoulut ja opistot on sinänsä mielestäni ajastaan jäljessä, kun siellä opetetaan musiikkiopiston päästötodistukseen vaadittavaan oppimäärään kenraalibassoa. Eipä oo paljoa hyötyä nykypäivänä sellaisesta. Itse en taida edes muistaa, miten kenraalibassoa tehtiin, ku ei oo ollu mitään käyttöä. No ehkä pitää olla historiallista tietämystä.
 
Kenraalibasso itsessään on tottavie aikansa elänyt systeemi, mutta se on kuitenkin varsin tehokas tapa opetella tuntemaan soinnut käännöksineen sekä äänenkuljetuksen perusteet.
 
Muuten olen kyllä kanssasi harvinaisen samaa mieltä: sivistys on harvoin haitaksi ja se avaa silmiä (ja tässä tapauksessa myös korvia).
 
Ekman:
 
Paraissa biiseissä tulee monesti sellainen out of scale-fiilis. Ei silloin sointuja laiteta muun perusteella kuin että "hyvältä kuulostaa".
 
Eihän kukaan tietenkään pakota pysymään yhden ainoan asteikon tai sävellajin puitteissa. Ja vaikkei soinnutusta olisi tehty tietoisen loogisesti, on sieltä usein ihan looginen rakenne löydettävissä.

Pakko kommentoida tohon Topahin kirjoitukseen. On tietysti hienoa, ett oot innostunut noista jutuista ja oot löytäny niistä mielenkiintoisia juttuja. Kaikki ei vaan samalla tavalla ole kiinnostuneita niistä...ja haluavat tehdä omalla tavallaan, siitäkin huolimatta, että se esim. sinusta ei olisi riittävän moniulotteinen "tapa". Ei kaikesta musasta tarvii tehdä jazzia tai jotain fuugaa;) Musiikki taiteenlajina toimii...oli se sitt monimutkaista tai simppeliä. Kummallekkin lajille löytyy kysyntää.
 
Esimerkiksi tää "kikkelihevi" on täynnä tällaisia kliseitä, jotka alasta vähemmän innostuneen korvaan saattavat kuulostaa tyhmiltä(no esim. nää stemma kitara vingutukset). Kuitenkin vannoutuneen kikkelihevi-fanin mielestä ne kuuluu osana siihen musaan...
 
Itse arvostan tuollaista, ett on mielenkiintoa kehittää itseään musiikin saralla...mutt ei kaikki koe sitä tärkeänä tai halua edes pyrkiä moiseen.

Noh, annetaan nyt Topahille sentään vähän arvostusta.
Kun näkee Topahin avatarin, niin siitä tietää että teksti on yleensä pitkä, ja ASIAA.
Hyvä Topah, sinun juttuja on mukava lukea.
 
EDIT: Oiskos suositeltavissa mitään hyvää teoriakirjaa? Siis tuosta kontrapunktista.

Linkkejä liittyen kontrapunktiin?
 
Mulla toi sointulogia menee pään yli helposti.. Mää laitan mikä tuntuu hyvältä. Sellasta roukkenroul-sävellystä.
 
Täähän nyt on intervalleista kiinni.. ja siitä kun pistetään palaa palan päälle niin hyvä tulee.

Noh, annetaan nyt Topahille sentään vähän arvostusta.
Kun näkee Topahin avatarin, niin siitä tietää että teksti on yleensä pitkä, ja ASIAA.
Hyvä Topah, sinun juttuja on mukava lukea.
 
Juu...ei ollu missään tapauksessa tarkoitus mitenkään vähätellä Topahin tekstiä! Hieman vaan "huomauttaa". Se on niin paljon yksilöstä kiinni, mikä kenellekkin on mielenkiintoisempaa;)
 
Itsekkin oisin sitäpaitsi kiinnostunu "tutustumaan" tähän kontrapunktiin;) Netistä en vaan hirveesti löytäny aiheesta juttua...

Pakko kommentoida kepin tekstiin. En puhunut kikkelihevistä negatiiviseen sävyyn, vaan rakentavassa hengessä. Miksi toistaa, oli musiikkityyli mikä tahansa, samoja keinoja sukupolvesta toiseen, kun musiikkia voi uudistaa ja kehittää? Tottakai perinteitä voi kunnioittaa ja on hyvä jatkaa esim. jo hyväksi todetulla formaatilla, mutta jos tusinassa kitarasooloja on 13 samanlaista hyväksi todettua sävelkulkua, niin eipä voi puhua mitenkään uraa uurtavasta musiikin kehityksestä. Moni täällä sanoo haluavansa kehittävän oman tyyli, josta tunnistaa ja voi olla omaperäinen. En tiedä onko oikea tapa löytää se opiskelemalla kontrapunktia, mutta jos treenaa pelkästään ynkkää ja petruccia päivästä toiseen, niin en usko sen olevan ainakaan oikea tapa. Ja tekstissäni mainitsin kontrapunktin, koska sitä ei ole mielestäni onnistuttu kehittämään sille tasolle, että siitä saisi vielä rankan ja hevin kuuloista. Siinä olisi ehkä se uusi tyyli, mutta kyllä sen joku vielä keksii. Voisin yrittää tehdä nauhalle jonkinlaisen pätkän sähkökitaralla sooloilua, kunhan saisin toimivan etuasteen, kun Chameleon meni rikki. Tottakai haluan perustella väitökseni myös käytännössä ja eihän sitä tiedä miltä skeidalta se kuulostaa, mutta aina kannattaa yrittää eikä sanoa, että ei siitä kummiskaan mitään tule.
 
Sen verran haluan vielä kommentoida, että en ole täällä väheksymässä mitään musiikkityyliä. Itsellä on halua auttaa ehkä kokemattomampia ja silmät voi aueta aivan muille asioille, kuin niitten arpeggioitten ja asteikkojen silmittömälle harjoittelulle. Mitään väärää tekniikan harjoittelussa ole, mutta jos vielä tietäisit äänien tarkoitusperiä, niin voisit saada vastauksia kysymyksiin millä tavalla näitä asteikkoja yms. voisi käyttää musiikissa ja säveltämisessä. Kaiken ei kuiteskaan tarvitse olla teoreettista ja tiukkaa pohdintaa. Ja hevarit jotka soittaa tunteella sanovat varmasti, että musan tarttee syntyä sillai, että mulla on tää riffi ja sit menen kämpälle ja siitä se biisi sitten syntyy. Se on ihan okei, mutta onko se mitään uutta ja mullistavaa. Tarvitseeko sen olla uutta ja mullistavaa? tuolla tavallahan oikeastaan rockmusiikki syntyy. :) !Kannattaa kysyä paljon ja ehkä ne vastaukset on jossain. Uskoisin, että tapa millä EI voi kehittyä on se, että tyrmätään kaikki mistä ei tiedetä, tai ei haluta ottaa selvää. Kannattaa olla avoin kaikelle tiedolle. Tsemppiä harjotteluun! ;) !

Joo...no ehkä käsitin kommenttisi juuri tollasena hyökkäyksenä kyseistä tyylisuuntaa vastaan.
Olen hyvinpitkälle samaa mieltä kanssasi...varsinkin just ton skaala/arpegio hommelin kanssa.
Onhan se tottakai hienoa oppia jonkun uuden jutun/ajatuksen, jota sitt voi hyödyntää niin monella tavalla. Itsellekkin on näitä ahaa -elämyksiä tullu vuosien varrella... ja yritänkin jatkuvasti kehitellä uusia "tapoja". Aika laiska oon teoriaa lukemaan, mutt jonkun verran sitäki aina välillä. Enempi tykkään kuiteskin ihan kokeilemalla löytää...
 
No mutta sulla on kuitenkin asenne selvästi kohdallaan...ja tottakai on hienoa, ett joku viittii kirjoitella näitä "ohjeita";) Senhän takia minäkin tätä palstaa luen!;)

Kokeiluperiaate säveltämisessä on mielestäni erittäin hyvä ja käyttökelpoinen, mutta se ei sulje sitä etteikö olisi muitakin tapoja ja varsinkin kun topikin aihe on stemmat, niin teoreettinen tietämys on paikallaan.

Tuosta teorian opettelun jaksamattomuudesta tuli mieleen omat kokemukset teorian pänttäämisestä.
En lue teoriaa siksi että olisin jokin teoriaguru ja tietäisin mukamas kaiken kaikesta. Tällä menolla ei pitkälle pötkitä.
Luen teoriaa siksi että kun sitä soveltaa käytönnössä, se avaa hemmetin paljon uusia ovia. Mitä enenmmän sovellan oppimaani, sitä laajempi ja monipuolisempi soittoni on.
Ja kuinka ollakkaan, tässä olis tilulisteille tekniikka harjoitusvinkki: sovella teoriaa eri osa-alueilta, saa kummasti sormet liikkumaan sutjakammin ja määrätietoisemmin.
 
Ja sitten vielä loppuksi: En tiedä yhtään miten tämä liittyy itse aiheeseen, taikka yhtään mihinkään, mutta kirjotin tämän silti. Pahoitteluni...

Noihan saa yhdelläkin kitaralla mutta voiko sillälailla soittamista sanoa stemmoiksi?
 
Kokeile soittaa yhdellä kitaralla. Ei kuulosta kovin siistille.

Kenraalibasso itsessään on tottavie aikansa elänyt systeemi, mutta se on kuitenkin varsin tehokas tapa opetella tuntemaan soinnut käännöksineen sekä äänenkuljetuksen perusteet.
 
Allekirjoitan tuon. Minusta ennen kontrapunktia kenraalibasson tulisi olla täysin hallussa. Vaikkakaan 1600-lukulainen äänenkuljetus ei päde nykypäivässä, niin siitä voi oppia miten soinnut ja niiden käännökset toimivat. Se myös kehittää ajattelua yksittäisten äänien vertikaalilinjoista(siis äänenkuljetus) ja satsin horisontaalisesta muodosta, joka kontrapunktissa tulee hallita.