Kitarat: soittaminen ›

mitkä ovat parhaat / mieleenpainuvimmat biisintekoprosessinne?
 
omani oli seuraavanlainen: heräsin yöllä harvinaisen selkeän unen jälkeen ja iskin kitaran kiinni raituriin ja soittelin noin 10minuuttisen piisin sisään osanvaihtoineen kaikkineen.sen jälkeen nukahdin uudelleen. seuraavana päivänä muistin tapahtuneen, kuuntelin tuotoksen ja viimeistelin sen. sitten kerroin uneni laulajallemme ja hän kirjoitti sanat sen mukaan.ja näin oli biisi valmis. ja palaute positiivista ;)

bänditreeneissä on muutamaan kertaan tupakkitauon aikana alkanut joku juttu soimaan päässä, sitä sitten on soiteltu rumpalin kera, ja 15-20 minsaa myöhemmin on kokonainen biisi valmiina. Noi on mun mielestä hienoimpia fiiliksiä kun yhdestä riffistä syntyykin samalta seisomalta koko biisi.
 
Lyriikoiden kirjoittamisen jätän suosiolla muille :)
 
Aiheeseen liittyvä lisäkyssäri kaikille säveltäjämaestroille: kirjoitatteko itse myös lyriikoita biiseihinne ?

Viime kesänä basistimme kanssa oltiin lähes päivittäin 5-8 tuntia treenaamassa ja jauhamassa paskaa. Yhden päivän aikana tehtiin 3 biisiä, n tunnin sisällä. Kaksi niistä on edelleen soitossa.

ne biisit jotka oon saanut 5-15 minuutissa valmiiks on aina ollu parhaita.
en tiedä miks näin on... mutta ehkä se vaan tarkoittaa että väärän aivopuoliskon käyttö ja liika funtsaaminen ei ole hirveen hyväksi luomis-prosessissa.

Olin ennen treenejä kämpällä ja kaverit soitti että tulevat myöhässä.Hienoisen vitutuksen saattelemana tein biisin alusta loppuun sanoineen päivineen.Biisi treenattiin ja edelleenkin pitkän ajan jälkeen kaikki ovat sitä mieltä, että biisi on pumpun parasta materiaalia.
 
Tuohon aikasempaan kysymykseen:Haluan tehdä sanat itse jos laulan ne itse.Jos olen vain säveltäjän/soittajan ominaisuudessa ei ole niin väliä.

Pieni darra ja aamuauringon säteet. Poltin tupakan, hyppäsin bussiin mennäkseni kouluun. Bussissa oli aikaa parikymmentä minuuttia, joten otin nuottipaperin luonnostellakseni jotain isompaa biisiä, mutta vahingossa tulin kirjoittaneeksi tuon musiikkinäytteenäni olevan rallin alusta loppuun. Aikaa, hiomista ja pohdiskelua meni siis noin 15min yhteensä, enkä edes meinannut tajuta tuota, kun normaalisti teen kutakin biisiä noin puoli vuotta.

Mulle hienoimmat hetket ovat olleet ne kun on ottanut kitaran käteen ja antanut palaa. Niistä sessioista on monia biisien runkoja valmiina sekä paljon ideoita uusiin biiseihin. Tietyllä tavalla vain olen laiska tekemään mitään loppuun kun en soita vakituisesti missään orkesterissa. Odotan innolla niitä hetkiä että bändin kanssa pääsee duunaamaan hommia taasen yhdessä.

Demostudion viimeisin pläjäykseni on hyvä esimerkki siitä, miten erilaisissa tilanteissa biisejä syntyy. En saanut unta: menin vessaan rämpyttämään kitaraa, ettei vaimo heräisi. Päähän pulpahti biisi-idea, joten hain digikameran ja kuvasin videomoodissa pätkän talteen, kun en muutakaan nopeaa taltiointimenetelmää keksinyt siihen hätään.

Demostudion viimeisin pläjäykseni on hyvä esimerkki siitä, miten erilaisissa tilanteissa biisejä syntyy. En saanut unta: menin vessaan rämpyttämään kitaraa, ettei vaimo heräisi. Päähän pulpahti biisi-idea, joten hain digikameran ja kuvasin videomoodissa pätkän talteen, kun en muutakaan nopeaa taltiointimenetelmää keksinyt siihen hätään.
 
Teillä ei ilmeisesti ole samanlainen rakenne asunnossa kuin meillä. Meillä kaikki vessassa luotu äänisaaste tulee makuuhuoneeseen vahvistettuna seinärakenteita pitkin :)
 
Tuo video muuten voi olla ns. lapsilta kiellettyä materiaalia, mies keskellä yötä vessassa kitaran kanssa, kuulostaa epäilyttävältä.

Teillä ei ilmeisesti ole samanlainen rakenne asunnossa kuin meillä. Meillä kaikki vessassa luotu äänisaaste tulee makuuhuoneeseen vahvistettuna seinärakenteita pitkin :)
 
Tuo video muuten voi olla ns. lapsilta kiellettyä materiaalia, mies keskellä yötä vessassa kitaran kanssa, kuulostaa epäilyttävältä.
 
Enemmän kuin epäilyttävältä ;) Meilläkin, jostain kumman syystä vaikka asunkin omakotitalossa, kuuluu vessasta tuleva meteli kaikkialle. Sehän voi olla koomistakin toisaalta.

Teillä ei ilmeisesti ole samanlainen rakenne asunnossa kuin meillä. Meillä kaikki vessassa luotu äänisaaste tulee makuuhuoneeseen vahvistettuna seinärakenteita pitkin :)
 
No ihan takuuseen en asiasta mene, sillä luonnollisesti suoritin sävellystyön umpipuisella sähkökitaralla, joka itsessään ei siis ole kovin äänekäs. WC:ssämme ei ole kitaravahvistimia, vaikka sinne kyllä sopisi ihan helposti Marshallin fullstäkki tai pari. Terveisiä vaan arkkitehdille.
 
Tuo video muuten voi olla ns. lapsilta kiellettyä materiaalia, mies keskellä yötä vessassa kitaran kanssa, kuulostaa epäilyttävältä.
 
Nii-in, eikä ylläni ollut edes pitkiä housuja. Pätkä on kyllä tallessa, mutta aika kovat rahat saatte maksaa ennenkö sen aion pistää julkiseen levitykseen. Kiitoksia mielenkiinnostanne kuitenkin.

Minulla iskee aina ajoittain noin viikon kestävä tajuton inspiraatiokausi, jolloin yleensä kehittelen yhtä biisiä koko viikon. Kun vihdoin biisi on valmis, on taas kaikki inspis loppu, eikä tunnu tulevan mitään uusia ideoita vähään aikaan. Kyllä se säveltäminen väkisin vääntämälläkin joskus onnistuu, mutta ei tule oikein fiilistä siihen hommaan.

 
Aiheeseen liittyvä lisäkyssäri kaikille säveltäjämaestroille: kirjoitatteko itse myös lyriikoita biiseihinne ?
 
Kyllä

Minulla iskee aina ajoittain noin viikon kestävä tajuton inspiraatiokausi, jolloin yleensä kehittelen yhtä biisiä koko viikon. Kun vihdoin biisi on valmis, on taas kaikki inspis loppu, eikä tunnu tulevan mitään uusia ideoita vähään aikaan. Kyllä se säveltäminen väkisin vääntämälläkin joskus onnistuu, mutta ei tule oikein fiilistä siihen hommaan.
 
Mulla on vähän samanlaista ollu: yhdellä viikolla väsäsin viiden päivän aikana neljä biisiä. Sit ei tullu taas vähään aikaan mitään. Hankala sanoa, mistä noita putkahtelee sillon kun tulee. Sen oon silti huomannu, että väkisin yrittämällä ei tuu ku paskaa.

Mutta vahingossa tulin kirjoittaneeksi tuon musiikkinäytteenäni olevan rallin alusta loppuun. Aikaa, hiomista ja pohdiskelua meni siis noin 15min yhteensä.
 
Eikä ole kyllä paskempi lirutus. Fine work, too progressive to be true. Tulee mieleen eräs viiksekäs suomalaisbasisti sävellyksineen.

Yleisesti mulla menee biisin tekojärjestys et eka tulee sanat ja siihen mietin sit säveltä(yleisesti on kuitenkin jo sanoitus vaiheessa jonkin sortin sävel idea mielessä). Myös sillain on syntynyt biisejä et on tullut joku hjuva riffi mieleen (intro) jonka pohjalle olen sanoituksen väsännyt jne...
Se on muuten niin että illalla/yöllä tulee parhaiten inspiraatiot sanoituksiin...

Mää kirjoittelen lyriikoita joskus nukkumaan mennessä ja sitten joskus kehitän niihin lauluun sopivaa taustaa. Se on aika helppooa ja ihan hyväkin tapa kai saada jotain aikaseks...

Mulla kestää biisien kanssa tolkuttoman kauan. Johtunee siitä että rima on helevetin korkealla. Ja tyylilajina tekninen Death/thrash niin vaikea on toisinaan keksiä riffiä, mikä on helevetin hyvä ja UUSI.
 
Muutenkin noihin omiin biiseihin menee keskiarvona vähintään 10 riffiä/biisi nii aikaa se vie. Parhaimmillaan vienyt vuoden.
Yksinäni teen aina biisit alusta loppuun, rumpukomppeja myöten, mitkä sitten näytän rumpalille. Ensin riffin, sitten kompin mitä haluan riffin taustalle. Rumpalilla, basistilla ja toisella kitaristilla on vapaat kädet soveltaa niin paljon ku haluavat. Toki mun sana on siellä kuitenkin laki.
 
Sanat teen myös koska kitaristivokalisti olen.
 
Nykyajan onkelma meinaa olla se, että suolletaan tavaraa pihalle 4 levyn vuosivauhtia. No sen kyllä huomaa. sävellykset totaalisen ala-arvoisia. Mulla on aina ollu toi korkea rima-syndrooma eli vaikka sit hivenen laiskempaan tahtiin matskua pihalle, mutta ainaki siihen voi olla sitte itse tyytyväinen. Kypsyttämällä ideoita ne tuppaavat ajan saatossa vain parantua. Tokihan on selvää, että kaikkia ei voi koskaan miellyttää. Eikä se ole tarkoituskaan. Mutta itseä voi. Tosin, vaikeaa seki on

Joskus oli semmonen vimma, että biisi piti saada heti tässä nyt valmiiksi. Yleensä tein niin, että keksin jonkun riffin kitaralla ja tein sitten trackerilla loppubiisin. Näistä biiseistä ei tullut käyttökelpoisia.
 
Nykyinen lähestymistapa on saada inspiraatio joko ilman soitinta tai soittimen kanssa, ja sitten säveltää koko biisi valmiiksi niiden avulla sovituksineen. Sitten katsoa vaikka trackerilla sovitusten toimivuus, mikäli ei ole halua nauhoittaa osuuksia soittaen demoksi. Tässä taas sitten kestää kauan, koska väkisin vääntäen tulee sitä ns. tuubaa. Yksi mainio biisi syntyi kyllä suoraan kitaran kanssa soitellessa, tosin lopullinen sovitus sai muotonsa vasta pari kuukautta sen jälkeen.
 
Nyt oon jostain joulusta saakka tehnyt yhtä biisiä, joka on nykyisessä rakenteessaan aika mainio. Keksin ekaksi lopun, ja melodia oli otettu suoraan kierrätyslaatikosta vuoden takaa. Putosi aika monia osia välillä pois, säkeistö mennyt kerran uusiksi ja nyt alkaa olla jo lopullinen muotonsa, kaksi osaa säveltämättä, täydelliset sovitukset puuttuvat, muuten sävellyksellisesti valmis. Vanhaa ja uutta löytyy kyllä ihan kivasti siitä biisistä. Kannattaa vaan säilyttää niitä vanhoja raakileita jossain!
Pituutta löytyy kahdeksan minuuttia.
 
Lyriikoiden kirjoittaminen on sitten ihan eri juttu, saas nähdä, miten kauan siihenkin menee...