Kitarat: soittaminen ›

Tulipa tuossa eilen taas vähän sähellettyä keikalla.. Hitto kun jotain tilujuttua treenailee puoli vuotta ennen esiintymistä, mutta sitten kun kiipeää lavalle niin sormille tapahtuu kummallinen ilmiö- ne muuttuvat nakeiksi! Argh! Ja samaan aikaan lamput lämmittää, hiki virtaa, plugit menee paskaksi ja muistipaikat sekaisin.
 
Ottaa kyllä päähän kun rupeaa soittamaan sooloa, eikä monitoreista kuulu mitään ja lopputuloksena on semikromaattista räpellystä. Jepjep. Ja ennen encorea lyötiin basistin kanssa virityskoneistot yhteen enkä saanut enää keppiä vireeseen. Ääh.. Kunhan tässä nyt avaudun. Pitäisi varmaan livenä hakata pelkkiä vitossointuja..
 
Ugh olen puhunut.

Mulla taas on yleensä toisin päin. Kun on keikalla takana kunnon styrkkari ja volaa 90 dB niin kyllä ne tilut tuntuu irtoavan. Pieni jännitys vaan parantaa mun kohdalla soittosuoritusta.

Tuttua tuo sählääminen. Se on aina niin hauskaa kun lavalla tulee yhtäkkiä sellanen "mitä *ittua mä täällä teen" -olo...=) Ei muista miten niitä biisejä soitetaan ja kaikki liikkeet hidastuu |-----------------|(näin) paljon...

Tuttua tuo sählääminen. Se on aina niin hauskaa kun lavalla tulee yhtäkkiä sellanen "mitä *ittua mä täällä teen" -olo...=) Ei muista miten niitä biisejä soitetaan ja kaikki liikkeet hidastuu |-----------------|(näin) paljon...
 
Noinkin on käynyt joskus. Ei tunnu kivalta.
 
Kerran kävi niin, että oli johonkin koulun juhliin kiireessä parilla harjoituskerralla saatu esitys jotenkin kokoon. Sitten lavalla soittaessa hyppäsin "nuoteista" vahingossa yhden rivin ohi. Hassua (ja mun pelastus) oli, että ne (basson) äänet sopivat jotenkuten siihen mitä muut soittivat ja lauloivat. Ihmettelin, kun biisi kuulosti hieman oudolta ja sitten lopussa huomasin, että muut jatkavat, vaikka itse jo lopetin. No, onneksi yleisö oli mitä oli. Sedät ja tädit kehuivat "hienoa" soittoani jälkikäteen...

Huomasin biisin loppupuolelle "nukahtaneeni", mutta onneksi sillä laulajalla on sellainen maneeri, että aina biisiä lopettaessaan hän hidastaa tempon toosii hitaaksi, joten ehdinkin soittamaan nuotit ja vielä iskulleen. Tavallisesti viimeiset tahdit tulee aloitettua tuosta hidastelusta johtuen etuajassa. Hää kun ei anna mitään merkkejä, yllättäen vaan hidastaa.

Tuollaista valitettavasti pääsee vähän väliä tapahtumaan. Yleensä alam ajatella kesken biisiä jotain filosofisia kutn: "miksi soitan tässä ja nyt" tai "ajattelen. soitan. Olenko?" Sitten kaikki menee päin koivua ja muitakin puulajeja.

Tuollaista valitettavasti pääsee vähän väliä tapahtumaan. Yleensä alam ajatella kesken biisiä jotain filosofisia kutn: "miksi soitan tässä ja nyt" tai "ajattelen. soitan. Olenko?" Sitten kaikki menee päin koivua ja muitakin puulajeja.
 
Joo, näin mullakin. Rupeaa siinä miettimään kaikkea muuta ja typerää ja sitten "Oho, nytpä muuten kokonaan putosin. Missäköhän kohassa soitetaan?". Ei ole kivaa. Ja näitä klassikoita ovat esim. se kun keikalla pistin hienosti E-kielen poikki biisin ekaan sointuun, ja se meni kyllä sitten päin p*rsettä, kun en edes tiennyt missä ollaan. Jouluna soitettiin joululauluja ja laulajat alotti jostain ihan väärästä kohasta sen biisin. Kiva siinä sitten oli miettiä missä mennään kun kaikki soitti eri kohdasta. Pelkästään rumpali soitti sen biisin oikein. Ja varmaan muistat Garfunkelin mahtavan mokan sillon kesällä. Jätkä rupeaa nauramaan kesken biisin ja toteaa "Missäköhän mä meninkään?". En sitten tiedä mitä päässä sattu sillon liikkumaan.

Tilut menevät kyllä ja vaikeat jutut muutenkin, mutta ne yksinkertaisimmat jutut, joihin ei muista aina keskittyä, menevät monesti reisille.
 
On esimerkiksi mahdollista unohtaa Smoke on the waterin kertosäkeen soinnut :)

smoke on the waterin soinnut? :D
alkaa pelottaa.. eka keikka lähestyy..

Laulaja jakoi kerran nuotit, mutta yhdessä biisissä, kun minä ja basisti soitimme ähvästä, niin toinen kitaristi soitti aasta. Ja ensin olin aivan varma, että basisti taas mokailee, kun soitto kuulosti niin epävireiseltä. Sitten tarkkasin basistin sormitusta ja havaitsin hänen soittavan oikein, ja sitten kävelin toisen kitaristin lapuille katsomaan mitä siellä lukee. Siinä vaiheessa oma soitto seis ja samoin basistin. Jotankin en osannut sillä hetkellä transponoida lennosta.

eh mun ekal keikal laulaja alkaa sepittää toiselle kitaristille et tuliko se soolo jo :l

Joo. Sähläämisestä sen verran että itelläkin liikkuu joskus keikkatilanteessa aivan outoja ja tilanteeseen sopimattomia ajatuksia päässä. ..mitä ympärillä tapahtuu.. mitä sormeni tekevät... mitä niiden seuraavaksi pitäisi tehdä. Nimenomaan jos pitää soitella vitossointuja. Silloin kun pitää soittaa jotain hiukan vaativampaa kuviota, niin silloin ajatukset pysyvät yleensä kasassa ja homma etenee. Lienee tähän ihan tieteellinen selitys siinä että jos tuhatjalkainen ajattelisi miten kävelisi, niin se ei kävelisi.

En uskalla ikinä keikkailla....
 
No jaa, kuhan pääsiski. Ois kiva kerran käydä ainakin nolaa ittensä...

Yhden keikan olen soittanut ja silloin onnistuin sähläämään efektipedaalin kanssa niin että pari tahtia jäi soittamatta. Mutta juuri silloin alkoi basso-soolo niin kukaan ei kiinnittänyt sähläämiseeni huomiota vaan keskittyivät pakenemaa ulos salista henkensä uhalla.

Yleisimmät sähellykset syntyy juuri siitä , kun ajattelee hetken jotain muuta ja sitten yhtäkkiä taas havahtuu ja miettii: "Kuinkahan mones kertosäe toi oli ?" tai jotain muuta vastaavaa.
 
Ensimmäisellä keikalla meni sormet ihan nakeiksi ja kämmäsin heti alkuun apulannan hiekan intron. Sen keikan jälkeen olen ainakin oppinut soittamaan keikoilla taitojani vastaavia kappaleita.
 
Eikä tuo tarkkoitanut sitä, että apulannan hiekka olisi minulle vaikea se nyt vaan oli semmonen poikkeus ku se oli eka keikka ja jänniti ja seli seli.

Yhden keikan olen soittanut ja silloin onnistuin sähläämään efektipedaalin kanssa niin että pari tahtia jäi soittamatta. Mutta juuri silloin alkoi basso-soolo niin kukaan ei kiinnittänyt sähläämiseeni huomiota vaan keskittyivät pakenemaa ulos salista henkensä uhalla
 
Hah, näinpäs sen ja keskityttiin vain ja ainostaan sinun mokan katsomiseen kavereiden kaa. All Seeing EYE!

Soitaessa kitaraa ja laulaessa _yleisölle_...
Tai ei mitään...

Onneksi tähän mennessä on keikkapaikoilla ollut niin surkea akustiikka, että soittovirheet on "hukkuneet" pois... Tai näin minulle on väitetty.

Mulla taas on yleensä toisin päin. Kun on keikalla takana kunnon styrkkari ja volaa 90 dB niin kyllä ne tilut tuntuu irtoavan. Pieni jännitys vaan parantaa mun kohdalla soittosuoritusta.
 
Komppaan, minulla myös.

Meil o koht kuolun päättäjäiset ja oon soittamas siel. Yhes biisis menee soolo iha eri tahtii ku pitäs, eli nolaamista tulossa... pitäs varmaa laittaa volat nollille ku meijän vuoro tulee... ;)