Kitarat: soittaminen ›

Jotkut tuntuvat korostavan omaa soundia, mutta voiko nykyään enää edes olla omaa soundia? "Kaikki on jo tehty" ja aina löytyy jostain joku sanomaan että kuullostat siltä ja siltä. Haittaako se oman soundin muodostumista jos on tunnistettavissa esikuvia omasta soitosta?
Tatsi on jokaisella oma, mutta se ei välttämättä ainakaan aloittelevilla kitaristeilla vielä tuo tunnistettavuutta soundiin.
 
Kivi ja muut vanhat konkarit voisivat mainita että onko heillä mielestään oma soundi ja ovatko he tietoisesti kehittäneet sitä vaiko onko se vain tullut itsestään jostain? Kuuluuko soitosta esikuvia?
 
En löytänyt topicia aiemmin aiheesta joten ajattelin pistää pystyyn ku ainakin itseä kiinnostaa tämä aihe..

Jotkut tuntuvat korostavan omaa soundia, mutta voiko nykyään enää edes olla omaa soundia? "Kaikki on jo tehty" ja aina löytyy jostain joku sanomaan että kuullostat siltä ja siltä. Haittaako se oman soundin muodostumista jos on tunnistettavissa esikuvia omasta soitosta?
Tatsi on jokaisella oma, mutta se ei välttämättä ainakaan aloittelevilla kitaristeilla vielä tuo tunnistettavuutta soundiin.
 
Kivi ja muut vanhat konkarit voisivat mainita että onko heillä mielestään oma soundi ja ovatko he tietoisesti kehittäneet sitä vaiko onko se vain tullut itsestään jostain? Kuuluuko soitosta esikuvia?
 
En löytänyt topicia aiemmin aiheesta joten ajattelin pistää pystyyn ku ainakin itseä kiinnostaa tämä aihe..
 
Ihan saman kysymyksen voi esittää koskien jonkin bändin soundia ja onkin esitetty. Aina voi kuulostaa omaperäiseltä täysin riippumatta siitä, mitä naavaparrat sanoivat. Kuten filosofi Leibniz aikoinaan sanoi (hiukan viritettynä): niin kauan kuin ei soita täsmälleen samoja säveliä täsmälleen samalla tavalla, on erilainen. Ja soundihan lähtee aikalailla soittotavan ja kamojen yhdistelmästä. Mietipä miten erilainen soundi lähtee esimerkiksi Vaughanin veljesten stratoista.
 
Ja Kivellä on oma soundinsa ;)

saundi tulee soittajan sormista, ja jokaisella on erilaiset sormet (Kysy vaikka poliisisediltä) =)
Eli soittajia on monenlaisia. Vaikka kahdella eri soittajalla olisi täysin indenttiset laitteet, kuulostaisivat he jokseenkin erilaisilta.

Joo... Kyllä mun "omassa" soundissa kuuluu vaikuttajatkin (ennenkaikkea Billy Gibbons ja Billy Zoom) mutta toisaalta taas mun soundi-ihanne on ollut perustaltaan aikalailla samanlainen siitä lähtien kun aloin soittamaan. Mutta ei sitä oikein yhdellä soundilla enää pärjää, vaan ruuvata täytyy -joko vahvarista, kitarasta tai sitten soittotatsia muuttamalla - efektejä kun ei ole tapana käyttää. Yhteen soundiin jämähtämistä pidän aika rajoittavana ja tylsänäkin.

EVH:n "ruskeasta saundista" pyöri kaikenlaisia niksihuhuja, että mm. kielten keittäminen on yksi tärkeä osa hänen saundiaan. Steve Vai oli ensimmäinen, joka huomasi huhujen perättömyyden silloin, kun Eddie antoi palaa yhdellä Steven kitaralla.
 
Todellisuudessa Eddie voi soittaa vaikka Harley Bentonilla Fender Frontmanin läpi, ja silti saundi on "ruskea". Ja kukaan toinen ei tähän mennessä ole täydellisesti omaksunut Eddien tyyliä, joten miksi enää yrittääkään? Joka tapauksessa se tärkein tapa saavuttaa "oma saundi" on kuunnella paljon erilaista musiikkia ja sillä tavalla rakentaa monen eri lähteen avulla itselleen sopiva saundi.
 
Ikuinen kirous kuitenkin on, että aina joku löytää jonkun toisen saundeista yhtäläisyyksiä johonkin toiseen.

Jotkut tuntuvat korostavan omaa soundia, mutta voiko nykyään enää edes olla omaa soundia? "Kaikki on jo tehty" ja aina löytyy jostain joku sanomaan että kuullostat siltä ja siltä. Haittaako se oman soundin muodostumista jos on tunnistettavissa esikuvia omasta soitosta?
Tatsi on jokaisella oma, mutta se ei välttämättä ainakaan aloittelevilla kitaristeilla vielä tuo tunnistettavuutta soundiin.
 
Kivi ja muut vanhat konkarit voisivat mainita että onko heillä mielestään oma soundi ja ovatko he tietoisesti kehittäneet sitä vaiko onko se vain tullut itsestään jostain? Kuuluuko soitosta esikuvia?
 
En löytänyt topicia aiemmin aiheesta joten ajattelin pistää pystyyn ku ainakin itseä kiinnostaa tämä aihe..
 
Sen keksii jos sen keksii, mutta 99% näistä nykyään soittavista on aina joiltaki tietyiltä napattuja kikkoja ja juttuja, tai sitten niillä on tuottajan tai levy-yhtiön pomon määräämät saundit

Hyvä kirjoitus, Swan.
 
Lisäisin tuohon vielä sen, että toisinaan olen vilpittömästi otettu kun jotkut tulevat kertomaan, että löysivät soundistani tai tatsistani jotain samaa kuin joidenkin oikeasti hyvien kitaristien soitosta. :)
 
Mieluummin silti kuulostan itseltäni. Toisiksi paras vaihtoehto on se, että kuulostan "hieman Carltonilta, hieman Lukatherilta, hieman Methenyltä, hieman Slashilta, hieman Scofieldilta jne jne...", mutten kuitenkaan missään nimessä pelkästään joltakin noista. Hauskinta on se, että toiset ihmiset kuulevat soitossani ihan eri vaikuttajia kuin toiset. Niinä hetkinä tuntuukin erityisen hyvältä, "ei ole mennyt hukkaan se, että kuuntelen monenlaisia soittajia". Taitava omien vaikuttajien yhdistely omassa soitossaan onkin mielestäni jo hyvin lähellä oman tyylin luomista. Vrasinkin kun muistetaan, että eri säveliä on kaiken kaikkiaan 12 ja suurin osa muusikoista kuitenkin käyttää juuri niitä samoja. :)

Tottakai omasta soundista pitää löytyä vaikutteita, mutta esim. en näe/kuule suuriakaan sävyeroja nykyisten bändien kitaristien soundeissa. Puhutaan sitten ruohonjuuritasosta tai maailman Isoista bändeistä. Lead-kitaristeissa tämä vieläpä korostuu nolosti. Tämä on havaittavissa etenkin metallibändeissä. Ja genre kohtaisiahan nuo soundit ovat. Mutta silti tuntuu, että Bealtesia soitetaan nykyään surisevalla, korvia viiltävällä särövallilla.

5150:n särö ja Boss RGE-10 kyytipojaks on mun soundi.

Jotkut tuntuvat korostavan omaa soundia, mutta voiko nykyään enää edes olla omaa soundia? Haittaako se oman soundin muodostumista jos on tunnistettavissa esikuvia omasta soitosta?
 
Hyvä ja mielenkiintoinen keskustelun aihe! Mielestäni mikään ei estä oman soundin muodostumista nykyäänkään vaikka kieltämättä "kaikki on jo tehty" kuten jo mainitsitkin. Kuitenkin on varmasti vieläkin enemmän mitä ei ole jo tehty kun on jo tehty. Kukaan ei ole vielä keksinyt niitä juttuja mitä ei ole vielä tehty. Kitaransoitto on minusta (kuten niin monista muistakin) niin kiehtovaa juuri sen takia, että monet asiat (soittotapa, kielet, kitara, vahvistimet, efektit jne.) vaikuttavat soundiin ja sen muodostumiseen- toiset enemmän ja toiset vähemmän. On siis vielä lukemattomia mahdollisuuksia muokata ja kehittää omaa soundia joten ei kannata lannistua.
 
Sanoisin, että esikuvien kuuluminen ei haittaa pätkääkään oman soundin muodostumista. Esim. Stevie Ray Vaughanin soitossa kuuluvat (tai kuuluivat miten vaan) hänen tärkeimmät vaikuttajansa Jimi Hendrix ja Albert King ja silti SRV:n soitto ja soundi oli ja on yhä ainutlaatuista. Sama juttu on vaikkapa Claptonin tai Jimmy Pagen tapauksissa. Minusta omat vaikuttajat pitäisi kuulua omassa soitossa jossain määrin ja sitten sen loppuosan pitäisi olla joku oma juttu siinä soundissa.
 
Kivi ja muut vanhat konkarit voisivat mainita että onko heillä mielestään oma soundi ja ovatko he tietoisesti kehittäneet sitä vaiko onko se vain tullut itsestään jostain? Kuuluuko soitosta esikuvia?
 
Minulla on mielestäni oma soundi, joka on riippumaton käyttämistäni kitaroista, vahvistimista ym. En sano, että oma soundini olisi mitenkään erityisen hyvä tai muuten mutta jos jostain voin olla ylpeä omassa soitossani on se se että soittoni ainakin erottuu vaikka soittotaitoni ovat muuten erittäin rajalliset. Miitissä tämä "statementtini" sitten punnitaan eli jokainen joka tulee sinne voi itse arvioida kuinka "oma" soundini lopulta on. Sanoisin, että olen jossain määrin kehittänyt omaa soundiani, mutta suuri osa siitä on muotoutunut itsestään. Esim. osa soundiani on lievä epätarkkuus soitossa johtuen vasenkätisyydestäni (soitan oikeakätisesti johtuen alkuaikojen tietämättömyydestä, että kitaran voi kielittää päinvastoin). Lievä epätarkkuus on osaltaan luonut "särmää" soittooni, joka sopii moniin rock-biiseihin. Soittoni esikuvista sen verran, että vaikka Jimmy Page on nykyisin ehkäpä suurin suosikkini kitaristina ei hän kuitenkaan ole kaikkien aikojen suurin vaikuttajani. Chuck Berryn vaikutus kuuluu mielestäni epäilemättä eniten soitossani - erityisesti sooloissa. Ehkä eniten "omaa" juttua soitossani on rytmikuvioissa. Tämä analyysi oli se miltä omasta mielestäni soittoni kuulostaa. Miitin jälkeen soittoani kuulleet voivat joko olla samaa mieltä tai mitätöidä analyysini.

Mulla nyt ei mikään kauheen persoonallinen särö oo, pehmeä ja jykevä(kovilla voimakkuuksilla) metalli/hevi särö. Aikasen lähellä Ensiferum-säröä.

Minua ei kiinnosta onko soundini sama kuin jollain muulla. Niin kauan kuin olen itse tyytyväinen omaan soundiin, se riittää minulle. Muiden mielipiteet on aivan turhia kun itse kuitenkin tietää mitä tahtoo, tai ainakin yrittää tietää.

Minä en tarvi omaa soundia kun mulla on putkimarsusoundi :)

Minua ei kiinnosta onko soundini sama kuin jollain muulla. Niin kauan kuin olen itse tyytyväinen omaan soundiin, se riittää minulle. Muiden mielipiteet on aivan turhia kun itse kuitenkin tietää mitä tahtoo, tai ainakin yrittää tietää.
 
Täyttä asiaa!

Sen vain sanoisin, että kitaristit kärvistelevät ja hehkuttavat aivan liikaa soundejaan. Sitä ei välillä kuuntele pirukaan :)
 
Varmastikaan ei enää nykypäivänä täysin uniikkia soundia voi edes löytää. Onhan sitäpaitsi muitakin, tärkeämpiä juttuja.. Soundikärvistelyn voisikin korvata muiden bändiläisten soittoon ja yhtyeen yhteiseen äänimaailmaan perehtymisellä sekä kokonaisuuden rakentelulla.

Mulla oli oma soundi kunnes huomasin että se oli aivan perseestä.. nyt mulla on eri soundi.

Hauskaa huomata se seikka, että enemmän soittaneilla soundi tarkottaa tapaa jolla soittaa, ja nuoremmilla jannuilla särön määrää..

Hauskaa huomata se seikka, että enemmän soittaneilla soundi tarkottaa tapaa jolla soittaa, ja nuoremmilla jannuilla särön määrää..
 
Eikös se ole jotakuinkin näin nykykielessä että soundi=kamoista lähtevä ääni ja tatsi=henkilön soittotapa?

Hauskaa huomata se seikka, että enemmän soittaneilla soundi tarkottaa tapaa jolla soittaa, ja nuoremmilla jannuilla särön määrää..
 
Soittajan soundi syntyy erittäin pitkälti tämän sormista eli tavasta soittaa erilaisia juttuja sekä tavasta ja voimakkuudesta painaa kieliä. Jos kaksi eri kitaristia soittaa saman jutun, kuulostavat he erilaisilta vaikka kappale periaatteessa kuulostaa samankaltaiselta. Tämä johtuu juuri soittotapojen eroista sekä kielten painamisen voimakkuuden ja kielten painamistavan variaatioista. Kuten joku jo aiemmin mainitsi, sormenpäät ovat kaikilla erilaiset, joten sekin vaikuttaa soundien erilaisuuksiin. Kaikki nämä em. osatekijät osaltaan vaikuttavat siihen persoonalliseen soundiin, jonka jokainen soittaja luo itse. Laitteilla (kitarat, efektit, vahvistimet ym.) voidaan värittää soittajan omaa soundia joten jos ei ole mitään mitä värittää ei voi siten myöskään mitään värittää. Suuressa Kitarakirjassa Andy Summers sanoi osuvasti: "Voin myös värittää soundejani ajanmukaisilla efektilaitteilla." Tämä sitaatti mielestäni kiteyttää käsitteen "soundi" todella osuvasti.
 
Olen jossakin aikaisemmassa yhteydessä maininnut tämän, mutta mainitaan nyt uudestaan. Hyvä esimerkki siitä, että soundi tulee lopulta soittajasta on mielestäni London Pubin jamit joissa ihmiset lainaavat usein toistensa soittimia. Esimerkiksi kun kaksi eri henkilöä soittaa vuoron perään samalla soittimella, kuulostavat he aivan omanlaiseltaan vaikka soittavat samalla kitaralla ja vaikka he vetäisivät periaatteessa samanlaisia kitarakuvioita. Lisäksi esimerkiksi Stevie Ray Vaughan veti aikoinaan MTV-unpluggedissa muutaman biisin täysin akustisesti 12-kielisellä ja kuulosti silti itseltään eli periaatteessa samalta kuin soittaessaan sähkiksellä. Myös tässä ketjussa aiemmin mainittu Eddie Van Halen-esimerkki kuvastaa hyvin sitä kummasta soundi on enemmän kiinni: soittajasta vai laitteista.

Tärkeintä on se miten soittaa. "Steve Cropper ilmaisee mun mielestä enemmän yhdellä äänellä kuin Steve Vai kahdella tupla CD:llä" -Esa Pulliainen