Kitarat: soittaminen ›

Siis pitäisikö tekniikkaharjoituksia jauhaa niin että VAIN JA AINOASTAAN ne kielet soivat joidenka pitääkin? Toisin sanoen muut kielet ovat TÄYSIN pysäytettyjä. Puhtaalla soundilla treenatessa häröääniä ei edes erota, mutta kun laittaa säröt täysille ja reverbit nollille niin on pirun tarkkaa hommaa saada esim. sweepeissä vain pikatut nuotit soimaan täydellisesti kun muut ovat "sammuneita". Epäilen silti että tuskin jokaisen kitaristin soundi on aivan niin puhdas jos ruvetaan tarkastelemaan.

Epäilen silti että tuskin jokaisen kitaristin soundi on aivan niin puhdas jos ruvetaan tarkastelemaan.
 
Sinäpä sen sanoit.
 
Kuuntele, mikä kuulostaa hyvältä, joskushan pieni räkäisyys on vain eduksi. Mutta jos ei kuulosta _mielestäsi_ tarpeeksi puhtaalta, niin sitten pitää yrittää soittaa tarkemmin.
 
Edit. No ääh, puhuitkin tekniikkaharjoituksista. Kannattaa muistaa ainakin se, että soitat sitä mitä harjoittelet...

Liian puhdas ja kliininen ote häivyttää soitosta kaiken inhimillisyyden. En minä ainakaan jaksa kuunnella näitä tekniikkakitaristeja, joiden soitto on joka suhteessa täysin virheetöntä, mutta vailla dynamiikkaa, rouheutta tai mitään, mikä tekee musiikista musiikkia.
 
Jos ympyrä on täydellinen muoto, siniaalto on täydellinen ääni, mutta ei kovinkaan mielenkiintoinen. Monesti kulmikkuus on vain hyvästä.

Juu kyllä räkää pitää olla.

Onhan niitä nähty ja kuultu.
 
Kannattaa yrittää pitää sitä teknisyys/musikaalisuus -balanssia enempi siellä musikaalisuuden puolella, niin pääsee jo pitkälle.

Juu kyllä räkää saa ja pitääkin olla, mutta ei se suinkaan tarkoita sitä että päin vittua pitäisi soittaa.
 
Mutta ei liian konemainen tatsikaan ole mitään kivaa kuunneltavaa.
TJEU : Michael Angelo Batio.

Niin ja ei pidä unohtaa, että tietokoneilla saa nykyään yllättävän paljon karsittua/korjailtua sivuääniä...kuten esim epävireisen lehmänkellon :)

Mielestäni on hyvä soittaa puhtaasti,mutta oman kriteerin mukaan. Itse olen erittäin kriittinen puhtaasti soittamisen suhteen.
Minusta kuitenki tärkeampää on että soitat oikeat äänet oikean mittaisina,sitten vasta kiinitetään huomiota dynamiikkaan,puhtauteen ja muuhun.
Mut tämä on vain minun mielipiteeni.

Pieni räkäisyys tekee soitosta vaikeamman kuuloista. :-)

Aivan pikku räkä antaa sopivasti luonnetta. Siitä jos mennään edemmäs, se on jo kuraa eikä ole yhtään hyvä juttu se.

Tietenkin riippuu tyylistä. Jos kerran cleaneilla kuulostaa täydelliseltä niin kyllä se sitten melko hyvin menee, koska särössähän yleensä voi tulla niitä "haamuääniä" kun rupeaa kiertämään tai muuten vaan pörisemään tai röpöttämään.

Ei väärillä äänillä niinkään väliä vaan groovella ja taimilla. Ei ole helppoa olla kitaristi. Todella monet (suurin osa) kitaristeista soittaa aika paljon beatin päälle, tai eteen. On todella vaikeaa soittaa hyvällä groovella. Vaatii hitosti harjottelua, että pystyy soittamaan esim. mieluummin hieman beatin taakse. Rumpalit varmaan sen tietää. Mutta onhan se itsekkin myönnettävä, että eihän se pelkästään rumpalin tehtävä ole pitää rytmi kasassa. Se on kaikkien tehtävä. Tietenkin voi ottaa aikaa, mutta jos vaikka jossain hieman kiilaa, niin se pitää palauttaa luonnollisesti takaisin. Se kun ei tiedä mitä tekee johtaa melko varmasti suohon. Ei musiikki ole mitään mahtavaa magiaa, joka tulee yliluonnollisena voimana soitettaessa. Se on aistien ja opittujen asioitten summa. Ei kitara lennä syliisi ja sormet mene "oikeisiin" paikkoihin itsestään. Käytät opittuja asioita ja omia aisteja/tuntemuksia soittamisessa. Improvisointikin on ennaltaopittujen asioitten hyödyntämistä ja aina voi oppia lisää ja voi myös kokeilun kautta onnistua löytämään uutta.
 
Telkkaristakin tuli joku ohjelma, jossa tanssibändin rumpali soitti suorastaan joka ikisen breikin epärytmissä, niin että oikein häiritsi. Breikit onkin rumpaleille vaikeita ja sama juttu koskee kitaristeja, eli rytminen fraseeraus on aivan liian ali-arvostettua. Kelataan aivan turhaan jotain moodeja yms. kiinnittämättä rytmiin sen kummempaa huomiota. Ei hyvä.
 
Päätän raporttini tähän... :) !

Joo, ei ole helppoa "kitaristina" olla ei...

Kelataan aivan turhaan jotain moodeja yms. kiinnittämättä rytmiin sen kummempaa huomiota. Ei hyvä.
 
Joo. Usein kuulee näitä jätkiä jotka vetää vaan tasasia 16-osia hirveellä temmolla. Ei oo kivan kuuloista se.

Kelataan aivan turhaan jotain moodeja
 
Eipä ole kovin turhaa näidenkään osaaminen.

Eipä ole kovin turhaa näidenkään osaaminen.
 
Ei ole, ei. Mutta ne ovat vain osa suurempaa yhtälöä.

Liian puhdas ja kliininen ote häivyttää soitosta kaiken inhimillisyyden.
 
Olen samaa mieltä... hifistely tappaa fiiliksen ja meiningin.
 
En minä ainakaan jaksa kuunnella näitä tekniikkakitaristeja, joiden soitto on joka suhteessa täysin virheetöntä, mutta vailla dynamiikkaa, rouheutta tai mitään, mikä tekee musiikista musiikkia.
 
Täydellisyyteen on hyvä pyrkiä, mutta siitä ei saa tulla se ainoa prioriteetti. Musiikin tarkoitushan ei ole se että tekniikka hallitaan täydellisesti, vaan musiikin pitäisi välittää ja herättää tunteita. Harvemmin mikään tekniikka-tilu yltää fiilistasolle asti. (ei ainakaan omalla kohdalla...)
 
Jos ympyrä on täydellinen muoto, siniaalto on täydellinen ääni, mutta ei kovinkaan mielenkiintoinen. Monesti kulmikkuus on vain hyvästä.
 
Se että musiikissa on säröjä (en puhu nyt efekteistä) ja kulmia, epäpuhtauksia ja jopa pieniä virheitä... tekevät musiikista inhimillistä, eloisaa ja aitoa. Say no for miditable-drums =) Mielestäni 60- ja 70-luvulla piti osata soittaa ja laulaa ihan oikeasti... studiossa ei pystytty korjailemaan saundia läheskään niin hyvin kuin nykyään. Minäkin pystyisin laulamaan puhtaasti sävelestä kun ääni vain aluksi ajettais parin laitteen läpi. Reiluako? Onko se silloin enää MINÄ laulamassa?
 
Kun kuuntelee esim Deep Purplea ja Ian Paicen rumpalointia... niin tuntuu uskomattomalta mihin tahtiin se polkee sitä basariaan (eikä todellakaan millään Taman IronCobralla)... tämä nyt tosin minun mielipiteeni, onhan puhtaassa hyvin tuotetussa saundissa hyvätkin puolensa, mutta jotenkin se vain tuntuu niin muoviselta ja teennäiseltä. Sellainen perus monotoninen ja kliininen saundi.

Samaa mieltä olen muiden kanssa siitä että liian "kliininen" soittaminen ei parhaimmillaankaan kuulosta yhtä hyvältä kuin pieni räkä ja ns. "fiilis" soittamisessa.Toinen juttu on sitten ihan oikeasti huono soittaminen.Tämä tarkoittaa häiritsevästi epätarkkaa soittoa sekä ylimääräistä ja kokoaikaista kihinää,kolinaa ja rohinaa.Ei varmaan haittaa kun vetää Peltorit päässä treenikämpällä mutta auta armias kun pitäs vetää studiolla kitarat narulle.Ei ole kiva siivota niitä raitoja vaikka se monesssa tilanteessa onkin mahdollista.Aina ei edes ole.
 
Sovituksessa ja sävellyksessä on yleensä määritelty mitkä äänet soivat milloinkin ja kuinka kauan ja näissä asioissa on syytä pysyä kutakuinkin tarkasti.Jos soitat kvintti-sointua niin on tasavarma että haittaa,jos taustalla oikea kätesi hieroutuu yläkieliin tuottaen epämääräistä kihinää tai iskut tulevat "epämusikaalisen" epätarkasti sinne sun tänne.

hifistely tappaa fiiliksen ja meiningin.
 
Aivan ku ois laitteista kiinni että kuoleeko groove.

Aivan ku ois laitteista kiinni että kuoleeko groove
 
En usko , etttä kirjoittaja tarkoitti tätä vaan sitä , että liian perfektionistinen soitanta vie yleensä siitä soitosta sen fiiliksen.