Kitarat: soittaminen ›

Haku väitti, että tälläistä ketjua ei vielä ole ollut.
 
Siis: kuka on mielestäsi sen verran omaperäinen kitaristi, että toista samankaltaista ei ole?
 
Laitanpa itse peliin
 
- Tom Verlaine - käyttää kitaraa jotenkin ihan logiikalla kuin kaikki muut kitaristit
 
- Jimi Hendrix - sai kitarasta aikaan aivan jäljittelemättömiä sfäärejä
 
- Keith Richards - kitaransoiton Charlie Watts
 
EDIT: jonkinlainen perustelu olis kiva ylläri. Ja ehkä voisi kertoa missä soittaa, jos ei ole ihan klassikkosoittaja.

-Richie Blackmore - omaperäisiä ideoita, mahtava tatsi
-Gary Moore - hyvä tatsi, monipuolinen mutta aina omansa kuuloinen
 
EDIT: perusteluita

Vai että perusteluita. Yritetään.
 
- Robert Fripp: Kehittänyt itselleen edelleenkin melko jäljittelemättömän sävelkielen, joka on yhtä kaukana rockista, jazzista, gamelanista kuin modernista taidemusiikistakin.
 
- Marc Ribot: Soittaa kirjaimellisesti mitä tahansa latinosta klassiseen ja jazzista avantgardeen. Tom Waitsin Rain Dogsilta löytyvä staccato-kitarointi on aivan mieletöntä.
 
- Steve Howe: Vanha Yes-muumio näytti jo yli kolmekymmentä vuotta sitten, kuinka kantrinäppäily ja jazz sekoitetaan sinfoniseen rockmaailmaan.
 
- Fredrik Thordendal: Allan Holdsworthin perillinen teroittaa kynsiään ääriteknisen metallin polyrytmisessä maailmassa. Meshuggahin tyyliä on imitoitu ja lainattu viime vuosien aikana, mutta Thordendalin kompleksisuudelle ja eriskummalliselle äänimaailmalle ei näy haastajia.
 
- Rand Burkey: Atheist-soittajan tyylistä teki persoonallisen jo se, että mies soitti vasenkätisenä oikeakätistä kitaraa kielet nurinpäin. Vastaavan vibraton aikaansaaminen ei ihan helposti onnistu perinteisin konstein.
 
- Steve Hackett: Hackett kuului jo Genesiksen riveissä siihen porukkaan, joka sai kitaran kuulostamaan joltain muulta kuin kitaralta aktiivisen volumepedaalin käytön ansiosta.
 
- Tom Morello: "Modernin rockin Leonardo da Vinci", sanottiin jossain arviossa. Morello on yksi johtavia "kitaristeja jotka eivät kuulosta kitaristeilta"-ryhmän hahmoja ja saa kitaran kuulostamaan vaikka levylautasilta, sian ulvomiselta, kaikuluotaimelta tai säkkipilliltä.
 
- Larry Lalonde: Vain riittävän häiriintyneellä tonaalisella ajattelulla voi pärjätä Primuksen kyydissä. Tästä esimerkkinä rockhistorian ylivoimaisesti paras banjosoolo kappaleessa The Air Is Getting Slippery.
 
EDIT: The Edge häpeällisesti unohtui.

SRV ja Frank Zappa ehdottomasti.
Steve Vailla ja Satchilla myös uniikit tyylit.
 
ja Randy Rhoads (r.i.p)

-Richie Blackmore
-Gary Moore
 
Minä olen jäljitellyt kumpaakin, eli nyt ne jäljiteltyjä kitaristeja.

Mark Knopfler ehdottomasti!!

Minä olen jäljitellyt kumpaakin, eli nyt ne jäljiteltyjä kitaristeja.
 
Tokihan niitä paljon jäljitellään, mutta eri asia kuinka uskottava on lopputulos ;)

Jouni Hynynen=)

Winterin Johnny.

Nuno Bettencourt. Ehdottomasti.

SRV
 
On muuten yksi matkituimpia soundeja ja kitaristeja.

The Edge. Tosin paliohan niitä haaleita kopioita pyörii, mutta oma tyyli ihan täysin.

Missä perustelut?

tony iommi
- tarvii pari sormiproteesia sen soundiin...

Mick Mars
 
Siksi kun ei kukaan halua jäljitellä sitä :P

NKLA

Siis kyse ei nyt tietysti ole siitä, onko jäljittelijöitä, vaan siitä onko onnistuttu jäljittelemään. Tottakai SRV:n soundi on niin perkeleellisen jäljitelty, mutta haluaisinpa nähdä sen kaverin, joka vetää niillä .13 kielillä ja samalla fiiliksellä ja intensiteetillä Rude Moodin täydelle yleisölle. Pääosin uskoisin hyvin monen huippusoittajan olevan vaikeasti jäljiteltävissä, ja niin he taatusti ovatkin. Toisia ymmärrettävästi jäljitellään toisia enemmän, esim. Yngwietä:tolkki,impellitteri,joe stump, ym.enemmän tai vähemmän mitäänsanomattomat Yngwie-wannabeet. Tosin jotkut vähemmän kloonit,joilla on omaakin musiikillista lahjakkuutta, kuten Jason Becker ja Vinnie Moore ovat saanet aikaan jotain omaa.
 
Jäljittelemättömiä/erittäin vaikeasti jäljiteltäviä kitaristeja:
 
Mark Knopfler: jäljittelemätön tatsi, soundi ja sujuvuus
 
SRV : Hillitön meno, uniikki tatsi ja fiilis
 
Steve Vai:kukaan ei yksinkertaisesti pysty keksimään samanlaista ufo-musaa, jos ei ole koskaan Vaita kuullut. Sitä minkälaisia ääni Hra Vain pään sisällä kuuluu, en uskalla edes arvailla.

SRV
 
On muuten yksi matkituimpia soundeja ja kitaristeja.
 
Eikä se nyt huikaisevan omaperäinen ollut alunperinkään.

Tähän voisi heittää vaikka Mattias IA Eklundhin. Todella omalaatuinen tatsi soittamiseen ja hienoja ja paikoitellen sairaitakin kikkoja viljellään paljon.
 
Sitten tottakai meidän oma pieni Herra Rapumme. Hoho.

Edward Van Halen ja Nuno Bettencourt.