Moikka, Aloitin aikoinaan kitaransoiton opiskelun ottamalla kitaratunteja vuoden verran ja siellä ei käytetty plektraa. Olen sittemmin soitellut pitkään plektran kanssa, mutta nyt kun palasin verestämään muistojani soittamalla fingerpicking tyylillä, musta alko tuntuun siltä, että soittotaitoni on parempi ilman plektraa vaikka olen harjoitellut joitakin vuosia pelkästään plektran kanssa! Olen miettinyt asiaa ja ajatellut niin, että kun olen joutunut harjoittelemaan lähes aina kerrostaloasunnossa, olen ehkä jotenkin alitajuisesti aristellut soittaa lujaa plektran kanssa (ettei naapurit häiriintyisi) ja ehkäpä siitä syystä en ole teknisesti niin hyvä plektran kanssa. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Mitä meinaatte, kannattaisiko heivata plektra kokonaan ja keskittyä kehittämään fingerpicking tekniikkaa kun kerran se tuntuu luontevammalta? |
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Mitä meinaatte, kannattaisiko heivata plektra kokonaan ja keskittyä kehittämään fingerpicking tekniikkaa kun kerran se tuntuu luontevammalta? Mä oon joskus kanssa aloittanut sormitekniikalla, mutta olen kyllä ottanut haltuun plektran myöhemmin, ja mä käytän nykyään melkein poikkeuksetta ns. hybrid picking tekniikkaa (onpas kornia terminologiaa! :) eli käytän plekun lisäksi vielä keskisormea ja nimetöntä... musta tossa hyötyy kummankin puolen eduista. Hyvä vinkki oli toi peukkupleku, sillä voi tarvittaessa vetää fingerpicking staililla tai jos tarvii soittaa joku turha nopee tilu niin pitää sitä aivan kuin plekua...
|