Kitarat: soittaminen ›

Eli tilanne on tämä: tekisi mieli osata, mutta aivot eivät yksinkertaisesti pysty tuottamaan korvaa miellyttäviä yhdistelmiä nuoteista. Monesti olen yrittänyt, mutta ei tule mitään.
 
Mitäs eteen? Pitäisikö kuunnella eri musiikkityylejä, pitää taukoa, yrittää vain säveltää, vai mitä?
 
Kiitos jo etukäteen.

Eri musiikkityylien kuuntelu ja niihin tutustuminen soitannollisesti on ehkä parasta terapiaa heti soittotuntien jälkeen. Ite sukelsin Bluesiin melko alkutaipaleella, ja nyt osaan jopa soittaa. Hyvään soittoon on toki matkaa, mutta kun monet tutut, jotka ovat soittaneet pidempäänkin, osaavat vain tiluttaa.

Voisi kyllä todellakin katsastella muitakin musiikkityylejä välillä.
 
Voisittekos samalla ehdotella joitakin hyviä bändejä esim. bluesin tai jazzin saralta? Tietäisi mistä aloittaa.

Voisittekos samalla ehdotella joitakin hyviä bändejä esim. bluesin tai jazzin saralta? Tietäisi mistä aloittaa.
 
Bluesissa kannattaa tustustua vaikka SRV:n, Kingin veljesten tai vaikkapa SF-Blues kolmikon tuotoksiin. Jazzista en oikein osaa valottaa, mutta jotain pornoleffajazziahan kannattanee kuunnella ja etenkin katsoa.

Jazzista en oikein osaa valottaa, mutta jotain pornoleffajazziahan kannattanee kuunnella ja etenkin katsoa.
 
Pornoleffat olisivatkin paljon parempia, jos niissä kuvattaisiin varsinaisten näyttelijöiden sijasta niitä taustamuusikoita. Siltä osin kun näin ei tule tapahtumaan, tulen jättämään kyseisen taiteen osa-alueen kaikille heille, jotka vielä etsivät tulevaa vaimoansa.

Jos tämä ei olisi auttamattomasti off topic, voisin mainita että voihan sitä pornoa vaimonkin kanssa katsoa

Jos tämä ei olisi auttamattomasti off topic, voisin mainita että voihan sitä pornoa vaimonkin kanssa katsoa
 
Hoho!

Jos tämä ei olisi auttamattomasti off topic, voisin mainita että voihan sitä pornoa vaimonkin kanssa katsoa
 
Vasara
 
(allekirjoitus)

Jos tämä ei olisi auttamattomasti off topic, voisin mainita että voihan sitä pornoa vaimonkin kanssa katsoa
 
Ja ilmankin vaimoa jos ei kiinnosta kumppania "taide"elokuvat.
 
Mutta varmasti helpottaa improvisointia jos on ainakin pari skaalaa hallussa niin tietää että missä sävellajissa otetaan mitäkin. Mutta tämän ei pitäisi rajoittaa mitään, sillä monesti "väärät" äänet tekee improvisoinnista mielenkiintoisen kuulosta eikä olisi aina samaa blues-skaalan renkuttamista.

Ehkä kannattaisi hetkeksi unohtaa tyylilajit ja skaalat. Rakennella simppeleitä melodianpätkiä ja yhdistellä niitä toisiinsa. Etsiä niihin sopivat soinnut. Säveltää ensin vaikka mielessään tai hyräilemällä ja hakea sitten sama juttu kitarasta. Kuunnella levyiltä musiikkia, ja seurata mukana kitaran sijasta vaikka bassoa tai laulua. Melodiatajun sekä sävelkorvan kehittyminen palvelee improvisaatiokyvyn kohentamista erinomaisesti. Etsiä jostain soittokaveri, jonka kanssa voisi vuorotellen komppailla ja improvisoida siihen päälle. Tai jotain.

Voisi kyllä todellakin katsastella muitakin musiikkityylejä välillä.
 
Voisittekos samalla ehdotella joitakin hyviä bändejä esim. bluesin tai jazzin saralta? Tietäisi mistä aloittaa.
 
Bluesia en kuuntele muuten kuin lickien ja improvisoinnin kehittämiseksi,mutta eiköhän nuo jo mainitut avita sen suhteen alkuun.Jazzista nyt voisin mainita ainakin Miles Davisin vaikka tuo pappajazz-osasto ei muuten kiinnostaisikaan.Myös Wes Montgomery ja Charlie Parker voisi olla alkuun ihan tutustumisen arvoista juttua.Olennaistahan ei ole se että biiseissä on mukana kitara vaan se että ottaa vaikutteita eri soittimista ja alkuun ihan vaan suoraan kopioi joitain juttuja kunnes pystyy itse kehittämään jotain omaa.

Minäpä testailen näitä neuvoja, katsellaan jos alkaa helpottaa :)
 
Kiitos kaikille auttaneille!

Yleensä tollanen saattaa olla ihan pienistä jutuista kiinni. Pitää vaan oivaltaa.
 
Mulla itellä on hyvä esimerkki tosta, ett kun oon osannut tavan duuriasteikon niin kauan, kun oon soittanu. Sitt aikoinaan kun innostuin improvisoinnista ja aloin sitä harrastaa, ni en vaan saanu jostain syystä ihan tavallisiin duurisooloihin mitään järkee. Tiesin oikeet sävelet ja kaikki sävelet toki kävi, mutt en saanu mitään järkevää aikaseks vaan sellasta kaavamaista ja tönkköä.
Sitt vaan yks ilta kuuntelin ja treenailin jotai Hendrixin biisiä ja bim! Jotenkin vaan oivalsin sen tavan soittaa. Muistan vielä, ku soitin sen jälkeen varmaan 5 tuntia putkeen ja kaikki kuulosti tosi mahtavalta. Minusta tuli siis yhdessä illassa huomattavasti parempi ja monipuolisempi kitaristi;D Eli ihminen saattaa tietämättäänkin olla pirun luova, mutt luovuuden vapautuminen voi vaan olla kiinni ihan tällaisista mitättömän tuntuisista oivalluksista!;)

Kuuntele lempibändisi livelevyä/-dvd:tä ja katso mitä eroavaisuuksia sooloissa on esim. alkuperäiseen studiolevyyn. Huomaat, miten omat lempikitaristisi improvisoivat. Toimi hyvin ainakin mulla. Katso live-jazzia.

Pistä kuule pentatonine asteikko ja soitat jotenki niitä sävelii vaa siitä xD niin se mulla lähti käyntiin.. Sitte vaa lisää asteikkoja kehiin..

Jazz....

Pornoleffat olisivatkin paljon parempia, jos niissä kuvattaisiin varsinaisten näyttelijöiden sijasta niitä taustamuusikoita. Siltä osin kun näin ei tule tapahtumaan, tulen jättämään kyseisen taiteen osa-alueen kaikille heille, jotka vielä etsivät tulevaa vaimoansa.
 
Älä yritä! Kaikkihan pornoa kattoo.
 
Improvisaatiosta: yritä päästä tietynlaiseen mielentilaan, ja kyllä sitten sitä tulee. Mene soittamaan eri paikaan kuin oma kämppä. Soita muide ihmisten kanssa.

Älä yritä! Kaikkihan pornoa kattoo.
 
90% jätkistä kattoo ja 10% valehtelee ei kato.

Älä yritä! Kaikkihan pornoa kattoo.
 
Improvisaatiosta: yritä päästä tietynlaiseen mielentilaan, ja kyllä sitten sitä tulee. Mene soittamaan eri paikaan kuin oma kämppä. Soita muide ihmisten kanssa.
 
Minä oon kans muuten huomannut tuon, että saattaa auttaa esim. se, että soittaa eri paikassa kuin yleensä.

Itselle ainakin vibraton löytyminen oli avainasemassa. Kannattaa leikkiä erilaisilla ajoituksilla, taimi on improvisaation a ja o myöskin.
 
Tuota, parasta on aloittaa soittamalla yhtä nuottia ja vibratoa. Kyllä se siitä lähtee.