Kitarat: soittaminen ›

Enpä löytänyt tästä aiempia ketjuja, joten ajattelin aloittaa loistavan, krapulasaunassa keksimäni aiheen.
 
Niin otsikossahan tuo kysymys pääpiirteittäin tulikin jo esitettyä, mutta ehkäpä vielä muutama tarkennus ei olisi pahitteeksi. Millaiset ovat olleet tutkimusasetelmat (siis miten olet analysoinut, millä laitteilla olet tehnyt mitäkin, mitä olet analyysissa ottanut huomioon, oletko pyytänyt muiden mielipiteitä, oletko verrannut johonkin alkuperäisteokseen vai soitellut omiasi jne.) ja miten itsetutkiskelu on vaikuttanut soittoosi? Oletko löytänyt parantamista jostain tietyistä tekniikoista yms., vai onko tarkempi tutkiminen vain aiheuttanut sen, että virheet kuuluvat helpommin? Keksikää itse lisää kysymyksiä ja vastauksia niihin.
 
Tämä itsensä tutkiskeluhan ei ole kovinkaan objektiivinen tapa, mutta luulisin sen kelpaavan soittotaitojen kohentamiseen. Eihän kukaan varmaan ihan syväluotaavinta totuutta ole soittotekniikastaan pyrkinytkään saavuttamaan, tai jos on niin en kyllä tajua miksi. Teksti on ehkä aavistuksen huonosti ja ympäripyöreästi muotoiltu, mutta pointti varmaan tuli selväksi. Keksikää otsikon alle aivan vapaasti keskustelua, jos se näin kuivakasta aiheesta ylipäänsä on mahdollista.

Hyvä aihe.
 
Tietokone on hyvä väline analysoidessa soittoa. Meinaa vaan itsekritiikki olla liian korkealla kun soitosta kuulee ainoastaan ne huonot puolet. Bendit jää puolitiehen jne.. virheitä löytyy.
Teoriapuoli niin heikolla pohjalla että oikein hävettää.

Joo. Ihan paska.
 
Taimi on perseellään, rytmitaju kuolleen oravan luokkaa, bendit voimattomia kuin spitaalisella ja plekukäsi tökkii ihan jotain muuta kuin oikeita kieliä.

Pakko sanoa, että kun olen joitain ideoita ja revityksiä nauhoittanut videokameralla, kuulostaa yllättävän hyvälle. Ja näyttää! Hoho.

Kai täytyy itsekin ottaa osaa omaan keskusteluunsa, eikä jättää sitä muiden anarkisoitavaksi. :)
 
Mä en ole sen kummemmin koskaan analysoinut mun soittoa, mutta videokamera vähän paremmalla mikrofonilla varustettuna voisi tehdä terää. Koko paketin kun osaisi/saisi siirrettyä vielä koneelle, niin olisi jo aika juhlaa. Pitäisi vaan ostaa se kamerakin ensin...
 
Mitä on tullut omia nauhoituksia kuunneltua, niin olen huomannut vibraaton olevan aika "heikko". Tai sitä saa siis soittaessa liioitella melko paljon, jos haluaa sen kuulostavan voimakkaalta. Toinen parannuksen vara on soiton tiukkuudessa ja taimissa. Helposti tulee kotona nauhoitellessa soitettua löysästi ja tyydyttyä hiukan huonompaan ottoon. Lujaa ja tiukalla aikataululla soittaminen saattaisi auttaa kyllä tuohon pulmaan. Ei osaa vaan ottaa hommaa kovin tosissaan, kun omassa huoneessaan touhuaa.
 
Suurin ongelma mulla ainakin lienee asenteen ja treenimotivaation korjaaminen. Soittotaidoissa ei ole sinänsä mitään hätää, mutta olisi kiva saada sellainen jonkinsortin varmuus siihen soittoon. Ja tyylitajua olisi ylipäätään mukava omata.

Ja tyylitajua olisi ylipäätään mukava omata.
 
Komppaan

Kun on kuunnellu sitä omaa soittoa niin bendit jää monesti vaiheeseen ja nopeemmista tiluista paljastuu epäpuhtaita kohtia. Taimissa ei ole mitään kovin pahasti vialla.
Sitä omaa tyyliäkin olis kiva saada, ettei soolot olis aina semmosta molliskaalan edestakaisin sahausta.

Tehdäänpä niin nyt:
 
Noh, skaaloja en osaa niin improsoolot menee ns. arvonnalla. Joskus onnistuu helkutinki hyvin, joskus kuullostaa kuin voisi lopettaa soiton kokonaan.
 
Komppi- ja tahtilaji/rytmipuoli on hyvin hallussa, mutta useamman kielen vaihtelut tökkii vielä vähän aivan rajanopeuksilla (yli 240 bpm), ellei ole livetilanne (kai se adrenaliini auttaa livenä nopeampaa soittoon).
 
Soinnut menee hyvin, tosin pitäisi opiskella vielä lisää niitä vähän harvinaisempia.
 
Hitaasti soitto sujuu, mutta välillä vielä sammuu sointi vahinkoliikkeissä. Vibrat menee myös omaan tyyliin hyvin, arvioisin sen olevan sellainen Mikael Åkerfeldt hieman hitaampana tai hieman nopeampana (riippuen fiiliksestä) ja hieman kevyempi vibra, ei aivan niin ääritaivuttelu kuin Åkerfeldtillä.
 
Korvakuulolta soitto menee mukavasti soljuen, muutaman tapailun jälkeen. Riffikerrot pitää vielä ehkä turhan kauan opiskella ennen kuin se jää takaraivoon. Sitten kun se jää, se myös kylläkin pysyy.
 
Näppäily tökkii pahasti, mutten ole sitä kyllä edes treenannut. Tätä voisi treenata lisää.
 
Sweeppejä en osaa, enkä niitä pahemmin tarvitsekaan soittamassani musiikissa. Ei siitä toki varmaan haittaa olisi ja luultavasti sitten joskus treenaan sweepitkin.
 
EDIT:
Tuosta videokamerajutusta tulikin mieleen. Nauhoitin tässä yhdelle toiselle forumille videona soittamani Emperorin biisin Opus a Satana ja huomasin, että pikkurilli karkaa tuonne kaulan alle. 7-kielisen kaulalla lienee hieman vaikutusta, koska ajatuksen kanssa pitäessäni ranteeseen käy hieman kipeää kun pidän pikkurilliä kaulan etupuolella. Lieneekö treenistä kiinni tosin.
 
Jos jotain kiinnostaa kyseinen video, jossa soitan biisin sinfonisemman kohdan:
 
http://koti.mbnet.fi/juhau/opus.avi (2.6 MB, DivX 5.1.1)
 
Käytän tuossa pätkässä myös downstrokea koko ajan (nopeudesta huolimatta) koska tuollaisessa soitossa soitan huomattavasti tarkemmin downstrokella kuin alternativella; vähemmän ylimääräisiä hälyääniä.

niin noita suurempia juttuja joita olen joutunut aikoinani ja osin nykyäänkin pyörittelemään:
siis minulle soittajana on ollut vaikea luopua siitä miltä se soitto näyttää, en siis tarkoita sitä miltä näytän keikalla vaan se että sävellys kautta sormi työskentely otelaudalla on sidoksissa siihen miltä se näyttää ja kuinka hienosti se käsi liikkuu, ja kun vain pitäisi sulkea silmänsä ja kuunnella, antaa korvien kertoa mitä sielä tapahtuu. no siihen tuli keksittyä kaikkia kikkoja inkluuding täysin pimeässä soittamista, mutta kuoppansa kullakin. (visuaalinen ihminen kun olen niin kaikki tuntuu vaikuttavan näköhermojen kautta)
 
ja toisena voisin pistää sen että usein tulee soitettua jossain piiseissä vaan kitaraa eikä niinkään piisiä. eli soittaa kitaralla hyvin muttei biisin kannalta, no toivottavasti oli ymmärrettävää. jos jaksaa niin tässsähän voisi kirjoitella pienoisen romaanin...

En osaa tekniikkaa, en teoriaa, en näppäilyjä, en skaaloja, en yhtään mitään. Itse asiassa mä en edes tiedä miten kitaraa pitäisi oikeasti soittaa. Muiden valmiiksi kehittämiä juttuja en ole ikinä jaksanut opetella. Korvakuulolla ja perstuntumalla mennään. Siitä huolimatta kaikki mitä soitan kuulostaa ainakin omaan korvaan tarpeeksi hyvältä. Siispä koen syvemmän analysoinnin tarpeettomaksi.

Tekniikka on sellaista kohtuullista kehityskelpoista tasoa, mutta nuottikorvaa ei ole. Niinpä melodinen soolosoitto taitaa jäädä ikuiseksi haaveeksi. Pitää keskittyä siihen mitä osaa eli komppaukseen ja ehkä yhteistyössä jonkun muun kanssa biisien värkkäämiseen. Sanoituksia pitäisi periaatteessa pystyä sorvaamaan, mutta rima on ehkä liian korkealla.

Komppaamisessa olen parhaimmillaan. Liidit menee aina sinne päin, sooloja en osaa ja säveltäjänä ja mukanasoittelussakin olen huono. Oikeastaan kaikin puolin paska kitaristi.

Minulla varmaan ajoitus ja virheet eli epävarmuus on ne missä voisin kehittyä reippaasti. Sen huomaa ilman analyysiäkin.

Komppaamisessa olen parhaimmillaan. Liidit menee aina sinne päin, sooloja en osaa ja säveltäjänä ja mukanasoittelussakin olen huono. Oikeastaan kaikin puolin paska kitaristi.
 
Sama täällä.

Mä oon parhaimmillani aamulla peilin edessä.

Sooloimrovisaationi on vielä todella köykäisen kuuloista,oikeat sävelet löytyvät kyllä (sen verran on teoriantuntemusta) Tavallaan heilun ympäri otelautaa, mutta se oikein kuulosta millekkään. Ihan kun joku olis vaan tehnyt artikkeliin otsikon satunnaisilla kirjaimilla.
 
Komppaamiseni on sellaista aika tylsää nakutusta (eikä sekään kyllä ihan taimiin mene), en osaa soittaa semmoisella eläväisellä tavalla. Enpä ole sitä kyllä kamalasti harjoitellutkaan.
 
Tosin en ole oikeastaan kunnolla treenannut kuin vuoden verran. Tulihan sitäkin ennen rämpyteltyä muistiin G C A D E soinnut, mutta eipä juuri muuta.
 
Soitan mielestäni kuitenkin aika puhtaasti. myös näppäilen aika hyvin.
 
Lisäänpä vielä, että harrastan aika paljon oman soittoni ananlysoimista. Yleesä harjoittelen tekemällä jonkun simppelin tausta kompin ja siihen simppelit bassot (kitaralla, ja lisään basson korostusta :D) Sitten soittelen siihen päälle.
Siinä kuulee aika hyvin, että mikä on pielessä. Metronomia olen vasta hiljalleen alkanut käyttämään.
 
Sweeppejä jne tulee harjoiteltua aika satunnaisesti. Yleensä kun katselen televisiota, niin tahkoan samalla skaaloja jne.
 
Päivisin koulussa ja koulumatkoilla (jotka ovat aika pitkät) tulee harjoiteltua musiikin teoriaa. Lueskelen aika paljon tätä foorumia. Bussimatkoilla sitten tulee usein piirrettyä otelautakaavio (kun en ole vielä ulkoa jaksanut opetella) ja pohdiskeltua skaaloja ja sormituksia, kirjailtua ylös kaikkia moodeja jne.
 
Ovatkohan harjoitus metodini nyt ihan hyviä vai huonoja? Olen miettinyt, että vähän pitäisi suunnitelmallisuutta saada kehiin tähän treenaukseen. Kitaran soitonopettajaan kun ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta, vaikka semmoisellekkin varmaan joskus menen.

Enhän minä juuri soittaa osaa, mutta eipä tuo ole menoa haitannut. Yleisöni otan salakavalasti takaapäin.

En osaa tekniikkaa, en teoriaa, en näppäilyjä, en skaaloja, en yhtään mitään. Itse asiassa mä en edes tiedä miten kitaraa pitäisi oikeasti soittaa. Muiden valmiiksi kehittämiä juttuja en ole ikinä jaksanut opetella. Korvakuulolla ja perstuntumalla mennään. Siitä huolimatta kaikki mitä soitan kuulostaa ainakin omaan korvaan tarpeeksi hyvältä. Siispä koen syvemmän analysoinnin tarpeettomaksi.
 
Suurinpiirtein sama täällä, paitsi että melkein kaikki mitä osaan soittaa, on jonkun muun keksimiä juttuja (lue: biisejä) Ite en osaa säveltää, vaikka halu olis kyllä kova. (...se perhanan itsekritiikki!)

En tiiä oonko hyvä vai huono mutta tykkään soittaa, ja eiköhän tuo riittäne.

Tekniikkani (ylipäätään) on kohtuuhyvä. En hallitse mitään päättömiä tiluja, mutta luonteva soittotatsi löytyy.
En kuitenkaan ole läheskään tyytyväinen tekniikkaani. Treenaan päivittäin.
 
Teoriaa voisin väittää osaavani keskivertoa rokkikitaristia paremmin. Ja opettelen jatkuvasti lisää.
 
Rytmitajua ja riffipäätä löytyy. Nuottikorvakin pelaa.
Soolokitaristina en hirveästi loista. Parhaimmillani saan aikaan ihan siedettävää puolilöysää venyttelyä.