Kitarat: soittaminen ›

onko kellään muulla Onkelmia tässä aiheessa ?
 
olen mielestäni ihan hyvä Jos vertaa siihen kuinka kauan olen soittanut , mutta kun joku pyytää improvisoimaan ni meen TÄYSIN lukkoon , voiko se vaan olla siitä että en oo niin kokenut vielä ? siis että se improvisaatio tulee sitten monien vuosien mittaan ?
 
Onko kellään mitöön improvisaatio Niksejä ja kikkoja ?
 
KESKUSTELKAA ;D

onko kellään muulla Onkelmia tässä aiheessa ?
 
olen mielestäni ihan hyvä Jos vertaa siihen kuinka kauan olen soittanut , mutta kun joku pyytää improvisoimaan ni meen TÄYSIN lukkoon , voiko se vaan olla siitä että en oo niin kokenut vielä ? siis että se improvisaatio tulee sitten monien vuosien mittaan ?
 
Onko kellään mitöön improvisaatio Niksejä ja kikkoja ?
 
KESKUSTELKAA ;D
 
hae vaikka netistä jotain taustajuttuja, ja vedä niiden päälle sooloa.. kyllä se improvisoimis kyky sieltä tulee :)
kannattaa aloittaa vaikkei alussa hyvältä kuulostais, siitä se lähtee..
 
ja täällä on noita sooloskaboja, siellä on sellaisia taustoja mihin voi olla kiva vetää sooloja :)

Harjoittele sitä improvisointia. Se on taito siinä missä mikä tahansa muukin.
CD:llinen (tai pari) komppitaustoja on oiva apuväline.

Oon jonkun aikaa soitellut, mutta treenaillut pääsääntöisesti ja vain ja ainoastaan komppien soittoa (puhdasta ja särjettyä). Nyt on sitten herännyt pieni halu kehittää myös sooloilua ja ensimmäinen yritys on tehty (kuulostaa aika huonolta).
 
Itse olen lähtenyt (siis tällä viikolla) treenaamaan sooloilua näin:
 
* Ensin nauhoitin itselleni E-pohjaisen blues-pohjan. E tai A tuntuisi pohjanuottina kiitolliselta.
 
* Sitten ei muuta kuin pohjan päälle veivaamaan ihan perus-perus-mollipentatoninen skaala E:stä 12. nauhan kohdalta ja kas - sieltähän löytyy vaikka mitä korjattavaa.
 
Ai niin, otan nauhalle aina otteita sitä mukaa, kun tuntuu, että jokin asia kuulostaa hyvältä/paremmalta kuin ennen. Nauhuri on kullan arvoinen soittohommissa - ilman sitä tuntuu kuin piirtäisi ilman paperia.
 
* Nyt sitten olen tulostanut itselleni vähän lisäapua, nimittäin mollipentatonisen skaalan paikkoja E-, A- ja H-pohjanuoteilla, jolloin pääsee - tadaa - vaihtamaan kuviota pohjan mukaan.
 
Eli hyvin perushommista olen liikkeelle lähtenyt enkä vielä paljoakaan edistynyt. Mitä olen pohjia soitellut, niin improvisaation lähtökohtana on se, että perus-tekniikka on selkärangassa, jolloin voi keskittyä fiilistelyyn.
 
Kun perusjutut menevät automaattisesti, ei niihin tarvitse keskittyä eikä soitanta silloin kuulosta väkisin vääntämiseltä; soitto pysyy helposti rytmissä.

Voit olla varma, ettei se improvisointitaito "vaan tule jostain" ajan myötä. Asiat vaativat harjoittelua, jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Kannattaa hankkia jonkinlainen käsitys siitä, miten sointuja muodostetaan, mitä eri asteikkoja on olemassa siitä miten nuo suhtautuvat toisiinsa. Myöhemmin kannattaa opetella, mitä ovat moodit ja mihin niitä voi käyttää oman ymmärryksen laajentamisessa.
 
Improvisointia on myös se, että ei soita aina nuotteja saman mittaisina ja se, että ymmärtää välillä myös pitää taukoa. Teoria-aiheisia kirjoituksia on tällä foorumilla vaikka kuinka paljon, kannattaa penkoa niitä. Aloittelijat-palstakaan ei ole kielletty: ei ole mikään häpeä kaivaa sieltä ohjeita. Kukaan ei ole näissä hommissa mestari syntyessään. Seppä-nimisiä kun saattaa ollakin. :)

Ja se taustalla oleva sointukulku kannattaa ottaa selville ja kuunnella sitä että mitä sielä kuuluu!
Eli siis pointtina se että soolotessa pitää (minun mielestäni) tietää muutakin kuin se että sävellaji on X.
Improvisoinnin harjoittelu kannattaisi aloittaa mahdollisimman yksinkertaisien kulkujen päälle ja pyrkiä tiedostamaan kokoajan mitä soittaa. (nim. "väärällä" tavalla improvisoinnin aloittanut).
 
Omassa tapauksessa tuo improvisointi oli alussa sitä että tiesi että sävellaji on vaikka Em ja siihen päälle sitten vain mentiin molliasteikkoa sinne sun tänne taustalla pyörivistä soinnuista millään tavalla välittämättä --> kakan kuuloista.

Voihan sitä opetella vaikka minkä levyn päälle. Soittelee tai yrittää soitella mieleentulevia ja vaihtoehtoisia melodioita. Treeneissä improaminen on kivaa. Joskus voi mennä puolikintuntia bändin kanssa jauhaessa mitä mieleen tulee. Hauskinta on kun pikkuhiljaa kaikki tajuaa mitä kukakin vuorollaan hakee niin saa aikaan hienoja juttuja. Ikävä ettei niitä sitten enää muista.
 
Kukaan ei ole näissä hommissa mestari syntyessään. Seppä-nimisiä kun saattaa ollakin. :)
 
Mestari olisikin hieno etunimi.
 
e. taisin puhua nyt enemmän jammailusta. sou fak?

Se "lukkoon meneminen" on tyypillistä silloin, kun pelkää että mokaa. Mutta kysymys mokaamisesta tai "onnistumisesta" on melko absurdi silloin, jos ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Mun mielestä improvisoinnin alku ja juuri on siinä, että ei odota soittavansa mitään erikoista. Aloittaa joka kerta ihan nollasta.
 
Eri tyyleissä on huimia eroja sen suhteen, että kuinka kotoisa olo on improvisoidessa. Bluesista yleensä aloitetaan. Kannattaa hankkia konkreettisia esikuvia, eli kopsata levyiltä sooloja tai soolon pätkiä. Sillä ei ole väliä, onko ne soolot improvisoituja vai suunniteltuja; pääasia on, että omaksuu sen sävelkielen ja meiningin. Sitten vain yrittää suoltaa saman kuuloista juttua.
 
Joillakin on se ongelma, että ei haluta kopioida mitään esimerkkejä, vaan luullaan että se "tuhoaa oman jutun", niinkuin aina puhutaan. No, he varmaan ovatkin luonnonlahjakkuuksia myös improvisoinnissa. Eli kyllä se niin on, että jostain täytyy saada mallia, muuten ei voi tietää että mitä pitäisi tehdä.
 
Ja kun ei tiedä että mitä pitäisi tehdä, niin menee lukkoon, koska kuitenkin haluaisi esiintyä edukseen toisten läsnäollessa.
 
Improvisoinnissa pitää aloittaa vähästä; kannattaa olla tyytyväinen siihen, että soolon jälkeen tietää että missä kohtaa biisiä oltiinkaan. Ja vaikka ei tietäisikään, niin ei sillä ole niin väliä. Onhan tuossa aikaisemminkin jo todettu, että improvisointiakin voi harjoitella. Siinä voi käyttää tekniikkaa, mutta yhtä tärkeää olisi se asenteen harjoittelu, että "aina ei voi voittaa, mutta mitä väliä"!

Jees , No nää vastaukset andto potkun perseesee et ' MENE DANIEL HETI OSTAMAAN KASETTINAUHURI JA TAUSTANAUHOJAAAA !!!' xD
 
Danke shööön !

SDMF, jeps, nauhuri ja taustanauhoja - itse teen hyvin mielelläni taustat itse, koska:
 
* Samalla tulee treenattua sointujen soittamista (ja _värittämistä_) - ja erityisesti otteiden varmuutta ja rytmin pitämistä.
 
* Tietää tarkalleen, miten pohja on soitettu
 
Kun kerran olen noita pohjia soitellut jo hetken, niin ne onnistuvat kyllä yleensä ihan OK heti ensimmäisellä yrityksellä.
 
En tietoisesti lähde ketään kopioimaan, mutta onhan noita esikuvia tämäkin paikka pullollaan (mm. Vilon soitannat + M-Net -blues) - ja jos ei se riitä, niin bändistä löytyy bluesin erikoisasiamies ;-)

SDMF, jeps, nauhuri ja taustanauhoja - itse teen hyvin mielelläni taustat itse, koska:
 
* Samalla tulee treenattua sointujen soittamista (ja _värittämistä_) - ja erityisesti otteiden varmuutta ja rytmin pitämistä.
 
* Tietää tarkalleen, miten pohja on soitettu
 
Kun kerran olen noita pohjia soitellut jo hetken, niin ne onnistuvat kyllä yleensä ihan OK heti ensimmäisellä yrityksellä.
 
En tietoisesti lähde ketään kopioimaan, mutta onhan noita esikuvia tämäkin paikka pullollaan (mm. Vilon soitannat + M-Net -blues) - ja jos ei se riitä, niin bändistä löytyy bluesin erikoisasiamies ;-)
 
jess söör ! Pitää kattoa nyt se nauhuri ekaks :D:D

Minä improan melkein kaikki sooloni. Tämä johtuu siitä, etten jaksa opetella sooloja nuotilleen juuri koskaan. Toki biisille ominaiset pätkät pitää soittaa niin kuin on sävelletty, mutta kaiken maailman revitykset yms. vedän hatusta.
 
Kannattaa treenailla kotona niin, että laittaa jonkun kivan levyn, jonka mukana on kiva soitella, soimaan, nappaa kitaran ja jamittelee mukana. Sitten vetelee sinne sopivia kitarafillejä väliin ja soolojen päällekin voi soitella oman version aiheesta. Hommaa helpottaa tietysti, jos on suurin piirtein käsitys, mistä se alkuperäinen soolo menee. Eikä tarvitse ottaa paineita, meneekö joka nuotti just kohdalleen, kun se stereoissa soittava bändi ei tosiaankaan kuule niitä sinun virheitäsi.

Improvisaatiolla ne soolot melkein meneekin, kun en noita skaaloja ole niin opetellut. Joissain tapauksissa sävellän soolot miettimällä skaalaa, mutta improlla yleensä.

Improvisaatiolla ne soolot melkein meneekin, kun en noita skaaloja ole niin opetellut.
 
Absurdi ajatus. Nämä kaksi asiaahan eivät _missään tapauksessa_ sulje toisiaan pois.

Absurdi ajatus. Nämä kaksi asiaahan eivät _missään tapauksessa_ sulje toisiaan pois.
 
Helpottaa huomattavasti improvisaatiota jos skaalat opettelee ;) En sillä tarkoittanut, että improvisaatio ei skaalaa tarvitse.
 
Kyllä nuo pidemmän päälle tylsäksi (samankuuloiseksi) menee nuo soolot kun ei ole skaalaa niin soittaa vain niitä samoja 12-15-14-12-15-14-15b17

Harjoittele sitä improvisointia. Se on taito siinä missä mikä tahansa muukin.
CD:llinen (tai pari) komppitaustoja on oiva apuväline.
 
Träkkeri tai joku muu rytmikone tietokoneelta jynkyttään jotain rumpukuvioo ja siihen päälle sönkötät kitaralla. Sillä on hyvä alottaa.

Kaikki sanovat että "hankkikaa jostain sakaaloja ja opetelkaa ne"
vaan voisiko joku kertoa mistä niitä skaaloja löytää? ja mitä niistä kannattaa opetella ensin(?)

Kaikki sanovat että "hankkikaa jostain sakaaloja ja opetelkaa ne"
vaan voisiko joku kertoa mistä niitä skaaloja löytää? ja mitä niistä kannattaa opetella ensin(?)
 
Skaalojahan saa tunnetusti hyvinvarustettujen kauppojen lihaitskiltä. Saatat myös saada paljousalennusta.
 
Ihan vakavasti, eikös tuolla teoria-ostastolla ollut jossain faq:ssa skaaloistakin. Myös tuolta voisi löytyä jotain apua akuuttiin tarpeeseen: http://www.ultimate-guitar.com/lessons/scales/

Auttaa tosiaan skaalojen ym osaus, mutta voi myös opetella muiden tyyppien sooloja esim. levyltä, poimia niistä lickejä ja mukailla/muutella joitain kuvioita tai pätkiä. Näin saa ihan hyvin tätä "soolosanastoa"
 
Edit: Siis improvisaatiossa ei tarvitse soittaa vain mitä mieleen tulee, vaan voi myös pelata varman päälle ja soittaa joitain ennalta opeteltuja kuvioita/lickejä ja sopivassa suhteessa (kuvioiden välissä) sitten soittaa mitä mieleen tulee
 
Tai sitten satunnaissoiton välissä lickejä.
 
Tai jotain

Itekkään en noita soolojen kaavoja kummemmin osaa mutta aloitin vaan joskus koittaan jotain sooloilua taustalla kuuluvaan piisiin ja kyllä se siitä lähtee.Parempi vaan ko ei etukäteen liikaa yritä miettiä mitä veikvaa seuraavaksi.