Kitarat: soittaminen ›

Nyt olisi hakusassa neoclassista tilumusaa.
Ehkäpä se ynkkä on tunnetuin näissä puuhissa mutta kuitenkin puuduttavalta tuntuisi treenata puhkikuluneita far beyond the suneja jne.
Joitain helpohkoja instrumentaalitilutuksia näin aluksi.
 
Tälläinen seppä tuli vastaan:
http://www.anderssonmusic.com/

Siitä vain Michael Romeon ja Stephan Forten sooloprojekteja vääntämään. Luulisi olevan töitä riittämiin.

Slayerin sooloja opettelemaan 1:1, niin siitä se lähtee =)

Perusasiat kuntoon, eli levyhyllyyn Paganinia ja Bachia ainakin. Laajentaa voi sitten makunsa mukaan, klassisen puolelta löytyy muutaman vuosisadan verran tavaraa. Kuulostaa tylsälle? Siihen on sitten hyvä heittää se oma "neo" juttunsa päälle, eikös se ole se idea?
 
Alan ensimmäisistä soittajista Uli Jon Roth on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, Blackmore myös kenties. Ynkkä on toista aaltoa, vaikka neoklassisen luojana jotkut pitävätkin.
 
Jos nuo kuulostavat vanhanaikaisilta, sitten lisää vaikka Kornia tms kehiin ja taas Paganinin pakeille...eiköhän se oma yhdistelmä sieltä löydy.

niitä on miljoona..michael romeo,joe stump,vinnie moore,greg howe..itsekkin pidän juuri tuon kaltaisista jutuista..blackmore oli vamaan ensimmäisiä..kyllähän randy rhoadsin soitossakin oli ko piiteitä..

Kukaan ei oo vielä maininnut Jason Beckeriä? Blasphemy!

Kenties Luca Turilli jaksaa myös innostaa, samoin mahdollisesti Rhapsody. Ovat kuitenkin enemmän sankariheviosastoa.

Jopa meikäläinen on ehtinyt soittelemaan neoklassista;) Tässäpä ääninäyte http://www.requiem.kpnet.com/samples/revival.mp3

Mun täytyy nyt mainostaa tota George Bellasia (http://www.georgebellas.com), joka on pirun kova nimenomaan neoklassinen pilittäjä. Ei ole helpoimmasta päästä, mutta äijällä onkin oma opetusdvdsarja, ja jos kukkaro tuntuu kevyeltä, niin ota osaa sivuilta löytyvään kilpailuun, jossa voi voittaa kaikkea kivaa... (Tosin palkinto tulee mulle jos ehin osallistua)

Kiitti vastauksista. Mikäs ois sitte se perinteisin/kliseisin skaala jolla tätä parjattua tilutusta harjoitetaan?

Kiitti vastauksista. Mikäs ois sitte se perinteisin/kliseisin skaala jolla tätä parjattua tilutusta harjoitetaan?
 
Mä teoriasta tiedä mitään mutta naputtele tämmösen sointukulun päälle, tää on hoonattu miljoona kertaa: F#m Bm E A

fryygisellä se ynkkakin vetää paljon..

Harmoninen molli ja sen moodit (kuten tuossa yllä)

Theodore Ziras nois olla yks vaihtoeto,jos neoklassista haluaa soitella ja on kyllästynyt yngwie malmsteeniin.

Polkaisin tiluprojektin käyntiin. Saas nähä mitä tulee, alkuriffit/tilut on sävelletty..

Alko kiinnostaa minuakin tämä aihe. Olisi mukava tietää mitkä ovat seuraavien herrojen parhaat levyt : Michael Romeo, Stephan Forten ja Uli Jon Roth

Jopa meikäläinen on ehtinyt soittelemaan neoklassista;) Tässäpä ääninäyte http://www.requiem.kpnet.com/samples/revival.mp3
 
Hauskan kuuloista. :)

Uli Jon Rothilta löytyy oivallista soitantaa jo vanhoilta Scorpions levyiltä. Tosin juuri neoklassisia tyylittelyjä joutuu kaivamaan sieltä täältä, olihan tuolloin vielä 70-luku ja aikakausi kuuluu kappaleissa, hyvässä tai pahassa. Lisäksi Rothin vahvat Jimi vaikutteet puskevat myös pintaan...joskus tuli ajateltua että Uli oli tavallaan kuin heviversio Jimistä.
 
Jokatapauksessa, Scorpionsin halpiskokoelma "Hot & Slow, Best Masters of 70Žs" sisältää mielestäni lähes kaikki olennaiset vanhat kappaleet eri levyiltä. Jos tuohon levyyn olisi lisätty vielä "Polar Nights" ja "Sails Of Charon" (jonka mm. Ynkkä coveroi Inspiration albumilleen), olisi kyllä täysi 10. Liveäänite "Tokyo Tapes" tarjoilee puolestaan kerrassaan uljasta strato-fuzz-Marshall livesoundia. Jostain syystä cd-uudelleenjulkaisusta jätettiin pois hieno luenta Polar Nightsista.
 
Ulin soolouralta Electric Sun nimen alla julkaistut "Earthquake" ja "Firewind" ovat enemmän Jimi-osastoon menevää tavaraa. Ulin vokaaleista voi olla montaa mieltä, mutta soitto kulkee kauniisti. Kolmas albumi "Beyond The Astral Skies" on sitten varhaisemman vaiheen huipentuma. Tällä albumilla tapahtuu painopisteen muutos klassiseen musiikkiin päin, "sinfoniarokiksi" taisi herra itse nimittää teostaan.
 
Myöhempiin Ulin albumeihin ei ole itse tullut enää tutustuttua, vaikka kiinnostanut on. Siinäpä kuitenkin jotain aluksi, ja vaikkapa seuraavasta tarkempaa esittelyä:
http://www.houseofshred.com/features/shredhistory/history_1201.htm
 
Kosmisia omia sivuja:
http://www.ulijonroth.com/
 
Ja toinen hyvä sivusto:
http://yehao.com/ulijonroth/ulihome.asp

Theodore Ziras nois olla yks vaihtoeto,jos neoklassista haluaa soitella ja on kyllästynyt yngwie malmsteeniin.
 
Kyllä vaan, theodore on kova kaveri sweeppaamaan. Tyypillä on sulavimmat ja puhtaimmat sweepit mitä olen ikinä kuullut/nähnyt. Ja on se neoklassisessa mielesssä kova soittaja, sooloilua on esim. Ynkkään verrattuna vähemmän ja biisit on rakenteellisesti enemmän klassisen musiikin teemoja koskettavia, luonnollisesti kreikkalaisia vivahteita on myös havaittavissa.

Romeolta voisi suositella Symphony X:n levyjä The Divine Wings Of Tragedy, V ja The Odyssey.