Kitarat: soittaminen ›

Tää menee pahemman kerran ohi palstan keskusteluaiheen, mutta siitä huolimatta tätä on kysyttävä.
 
Jokainen teistä on varmasti jossain vaiheessa seurustellut pidemmän tai lyhyemmän ajan.... mutta kysymys kuuluu. Onko seurustelu ollut / on rasite harrastuksellenne ( soittamiselle )? Jos on ollut tai on, niin miksi?

Ei lainkaan, mitä nyt joskus täytyy tyytyä kaiuttimen sijasta kuulokkeisiin.

Pitää soittaa enemmän balladeja.

Joskus pitää soittaa luurit päässä, jos vaimo tekee jotain, mikä vaatii keskittymistä. Muuten ei ole ongelmaksi muodostunut.

Seurustelen. En tehnyt niin ennen.
Suomeksi: Menee 24h muualla kuin kotona, niin ei ennätä soittamaan, vaikka olisi pakko treenata tutkintoa varten ja säveltää miljuuna biisiä bändille. Vaan ei kerkeä...
Kivaa on silti...

Turhuudet pois ja keskitytään olennaiseen. Eli siis jatketaan musiikintekoa ja soittamista.

Minä en ennen kitaraan tarttunut, jos tyttöystävä oli paikalla. En mie kehannu soittaa mittään. Kerran se kuitenkin pyysi (ja kiristi) soittamaan CMX:n Katariinanpyörän. Tai olihan se pyytänyt jo aiemmin. Nyt vaan hieman voimakkaammin sanankääntein. "Nyt soitat homo sen piisin tai saat turpaas! Ja seksiä ei heru ennen ku oot soittanu, ruoja!" Ajattelin, että tuo tuossa mesoaa varmasti niin pitkään, kunnes soitan sen ja niinpäs sitten rohkaisin mieleni ja rämpyttelin piisin lävitse. Onneksi oli helppo piisi. Jännitti kyllä aluksi jostain kumman syystä ihan helvetisti. Soittelin pari muutakin veisua siinä samalla kun vauhtiin pääsin ja sen jälkeen olen uskaltanut tarttua skepaan, vaikka tyttöystävä olisikin kuulemassa.
 
Mutta... Nykyään se sanoo, että "Laita se kitara pois", jos jotain soittelen. Naista pitäisi näköjään viihdyttää! Että jos joskus muuttaa yhteen, niin tuo voi muodostua ongelmaksi.
 
Oli muuten noin kaksi vuotta seurustelua takana, ennen kuin tuon Katariinanpyörän uskalsin sille vihdoin soittaa. Olihan se sitä soittelua jo pyydelly aika pitkään... Kai minä vähän ujo olen vissiin.

Ensin musiikki, sitten naiset!

Jos ne valittaa nii huudat vaa ettet kuule nyt ku soitat.

Ensin musiikki, sitten naiset!
 
*itse itseään lainaten*
 
....jos sittenkään.

itse seurustelen musiikista kiinnostuneen naisen kanssa. asutaan yhdessä ja asuttu jo jonkin aikaa. aluksi ajattelin opettaa sille kitaransoiton saloja mutta ei siitä oikein mitään tullu. tyttöystäväni tai siis avovaimoni on loistava laulaja.
 
mutta, kitaran soittaminen on mulle harrastus ja intohimo.
tarvin sitä, en osaa kuvitella eläväni ilman sitä.
 
parin keskustelun jälkeen tyttöystäväni ymmärsi pointin ja antaa mun soitella kohtuu rauhakseen, välillä tulee kommenttia että en muka muuta tee kotona kuin istu tietokoneella ja rämpytä kitaralla.
 
soitan jatkossakin kitaraa ja en aio luopua siitä. jos avovaimoni laittaisi mut valitsemaan kitaran soiton tai sen.
valitisisin varmaankin kitaran soittamisen, koska se on jo osa mua. jos min en kelpaa sellaisena että soitan kitaraa saa olla.

itse seurustelen musiikista kiinnostuneen naisen kanssa. asutaan yhdessä ja asuttu jo jonkin aikaa. aluksi ajattelin opettaa sille kitaransoiton saloja mutta ei siitä oikein mitään tullu. tyttöystäväni tai siis avovaimoni on loistava laulaja.
 
Menkää naimisiin. Minunkin vaimoni on loistava laulaja ja osaa kaiken lisäksi monta sointuotetta kitaralla. :)

Menkää naimisiin. Minunkin vaimoni on loistava laulaja ja osaa kaiken lisäksi monta sointuotetta kitaralla. :)
 
eiköhän me mennä naimisiin joku päivä, osaahan tuo tyttöystäväni jo jokusen soinnunkin:)

mullekin on jostain tuollanen avovaimo/kihlattu ilmestynyt. se on vähän kausittaista sillä tämä rämpyytyksen sieto. joskus saa aina soittaa luureilla jos ollenkaan, kun taas joskus se innostuu jopa opettelemaan jotain. se osaa soittaa jo kittien all i ever wanted kitaralla ja kornin shoots and ladders rummuilla... ja auta armias jos on unohtunut kitara sängylle sen puolelle, niin saa olla nopea ettei iba lennä parvekkeelta.... mutta bänditreeneihin ei sillä ole mitään sanomista!!! prkl...

Entisen tyttöystäväni mielestä puoliksi hiekkaan haudatussa kitarassa oli se vika, että se oli vain puoliksi hiekkaan haudattu.

No ei se seurustelu/yhdessä asuminen soittoa haittaa tai toisinpäin. Mutta sitten kun niin pitkällä että alkaa näitä "monistuskappaleita" jaloissa kipittelemään niin se jo sitten hidastaa. Pitää aina laitella soittovehkeet katonrajaan/ottaa sieltä ennen kuin pääsee soittelemaan. Ja tietysti päiväunien aikaan ei voi soitella edes luureilla, kun se rämpytys kuitenkin häiritsee.
 
Itse olen tämän ratkaissut soittelemalla lähes ainoastaan reenikämpällä muutaman kerran viikossa. Kotona sitten vain rämpytellään lähen päivittäin.

olin ollut exäni kanssa jotain neljä kuukautta ennnen kun se kävi mun kämpässä. Sitä ennen en ollut kertonut soittoharrasteesta mitään (!). Sitten se oli ihan onnessaan, kun mä soitin sille kaikkee.

Menkää naimisiin. Minunkin vaimoni on loistava laulaja ja osaa kaiken lisäksi monta sointuotetta kitaralla. :)
 
Joo, heti kunhan löytyy sopiva huorake jostain

Joo, heti kunhan löytyy sopiva huorake jostain
 
no on se ihme jos ei tolla repliikillä lohkea baarissa beibejä!!!!