Kitarat: soittaminen ›

Elikkäs.
 
Olen jo ptkän aikaa miettinyt sitä, että miksi te kitaristit olette niin itsekkäitä ja ylimielisiä kusipäitä. Anteeksi, että kärjistän, mutta m.netin keskustelupalstoilla olevan "infon" perusteella näin näyttää ikävästi olevan.
 
En tahdo aloittaa mitään riitaa, tahdon vain kysyä, että miksi näin on? Miksi juuri teidän pitää olla se bändin pää? Itse en ole omien kokemusteni mukaan tätä mieltä, mutta monet ovat, joten odotan innolla vastauksianne.
 
Kiitos.

Olet tavannut vääriä ihmisiä. Luultavasti vielä helsinkiläisiä (hehe).

Omalla kohdallani kyse on siitä, ettei kukaan muu ole ottanut vastuuta mm. sävellyspuolella, ja sattuupa vielä olemaan niin, että useimmat rumpalit tyytyvät vaan siihen kannutteluun, eikä mielipiteitä irtoa vaikka kuinka lypsäisi.
Sen olen itekkin huomannut että tällä sivulla esiintyy jos jonkunmoista itsekehua ja kyllähän minullekkin tullaan aina selittämään mitä kaikkea osataan soittaa jne. Se on rasittavaa mutta sen kanssa on elettävä.

Omalla kohdallani kyse on siitä, ettei kukaan muu ole ottanut vastuuta mm. sävellyspuolella
 
Sama täällä. Ja en ole kyllä soitollani alkanut elvistelemään, ei ole oikein varaa :)
 
Kitaristien "kusipäisyys" on mun käsittääkseni enemmänkin sitä että a) on ainut joka säveltää b) on saanut sitä kautta vähän sanavaltaa ryhmässä c) alkaa kuvittelemaan että muilla ei ole mielipiteitä tai ei oikein jaksa niitä kysellä.

Elikkäs.
 
Olen jo ptkän aikaa miettinyt sitä, että miksi te kitaristit olette niin itsekkäitä ja ylimielisiä kusipäitä.
 
Ööh :) Siis tarkoitatko nyt ihan live elämässä vaiko täällä m.netissä keskustelupalstoja seurattuasi? :D No en mä usko ainakaan henkilökohtaisesti että just kitaristit olis sen kusipäisempää porukkaa kun kukaan muukaan orkesterissa.
Toki on niitä jotka haluaa asian menevän juuri niinkuin on itse sen halunnut menevän. Mikä on taas sitten sitä oman "taiteellisuuden" toteuttamista ja siihen ei kenelläkään muulla ole sanottavaa (itse en kyllä tunne yhtään näin "vahvaa" tyyppiä.) Tämä voi tietenkin antaa kusipäisen kuvan henkilöstä. Samainen henkilö voisi olla myös basisti tai rumpali tai koskettelija (?!)
 
Toki jos bändi on rakennettu yhden henkilön ympärille joka vastaa koko tuotannosta yksin, on siihen vaan sopeuduttava ja tehtävä niinkuin "johtaja sanoo". Tämä ei tietenkään oikeuta ylimielisyyteen ja turha kusipäisyys on ja ylimielisyys johtaa yleensä siihen että tyypit lähtee kävelemään, joten jonkunlainen harmonia on kuitenkin oltava.
 
Mitä sitten tulee meihin täällä m.netissä niin mehän olemme ihan kusipäitä kaikki ja ylimielisiä "vittu mulla on gibson" -tyyppisiä paskiaisia.
No ei.. Vitsivitsi.. =D

En tahdo aloittaa mitään riitaa, tahdon vain kysyä, että miksi näin on?
 
HOHO!!!!

Omalta kohdaltani pitää kyllä paikkansa. Ja vielä pahempaa olen solisti/kitaristi/songwriter ;-))
 
Mutta taas toisaalta Rumpalit ovat ollet aina bändissä parhaita kavereitani, myös bändi ajan jälkeen.
 
Soitin valinta on hyvin usein luonne kysymys:
 
Kitaristi=kitara sankari, nopea liikeissään ja kulmikas.
Basisti=bändin rauhallisin ja joviaalein, usein kyllä myöhässä
Rumpali=Seuramies jonka seurassa viihtyy kaikki, myös turot ja vittumainen kitaristi.

Meillä on kuusi kieltä ja rumpaleilla vaan kaksi kapulaa...mut on sitä tavattu hankalia ja jopa kusipäisiä rumpaleitakin ihan tarpeeksi.

Mulla ei ole ollut ongelmia rumpaleiden kanssa koska rumpalit ovat parhaita ystäviäni ja itsekin soitan rumpuja :P
 
Koska olen soittanut muitakin soittimia bändissä kuin kitaraa niin voisinpa sanoa että olen nähnyt asiaa monesta kulmasta. Se stereotyyppinen kitaristien kuspäisyys voi tulla siitä että usein soitetaan kitarariffivetoista musiikkia: Tällöin suuri vastuu on sillä kitaristilla. Se luo paineita joka usein purkautuu ulospäin veemäisyydellä. Toisaalta se vastuu saattaa menestyksen myötä kihahtaa kitaristille pipoon ja silloinkos siitä aito kuspää tuleekin - puhumattakaan jos kyseinen henkilö on vielä bändin solisti...
 
Kitaristit vielä usein luulevatkin panostavansa ENITEN bändiinsä (kun putkistyrkkari ja kitarat maksaa niin paljon... ei niinku mitään hajua siitä mitä rumpalit laittaa pelteihin, ständeihin, kannuihin, kalvoihin, kapuloihin, roudauslaatikoihin...jne u kno) ja vielä kun tekee niitä kitaravetoisia biisejä niin sen luota luulisi SAAVANSA enemmän bändistä ja se ilmenee vaatimuksina muilta.
 
Muusikotkin ovat vain ihmisiä. Että kyllä se kemioista ja ihmissuhdetaidoista on kiinni että kuka tekee itsestään kuspään. Kessun homma on koiran homma ja jos bändi on yhtään kitarististaan riippuvainen niin kyllä se paineita kasaa kitaristin niskaan. Ja juuri tästä syystä meikäläinen haluaisikin bändin jossa jokainen soittaja on tasavertainen ja treenit pystyy pitämään vaikka yksi puuttuu. Jokaisen tulisi olla tärkeä mutta ei kriittisesti korvaamaton. Synerginen symbioosi tai jotain.
 
Toivottavasti toin selvyyttä kysymykseesi. Joko voidaan riidellä? :D

Koska olemme tähtiä isolla Täällä; Orkesterin sieluja ja sydämiä, sekä kaikkien ihailemia fallossymbolin kantajia ;)
 
EDIT: Ja istu sinä vaan siellä kannujen takana hiljaa, ettei yleisön huomio vaan siirry kitaristista pois!

Olen jo ptkän aikaa miettinyt sitä, että miksi te kitaristit olette niin itsekkäitä ja ylimielisiä kusipäitä. Miksi juuri teidän pitää olla se bändin pää? Kiitos.
 
Eihän se aina noin ole, mutta on ymmärrettävää jos kyseessä on jotain kitararokkia. Pysy siis kaukana paskasta kitararokista ja tilusankaroinnista.

Itse teen (yksin) kaikki bändini biisit. Joskin annan sitten treeneissä tilaa ideoille ja saundimaailman luomiselle. Oltiin haastattelussa jossa kysyttiin että "Ai että sä teet kaikki biisit? Onko teillä muilla jotain sanottavaa siihen?". Mieltäni oikeasti herkisti se kun basistimme sanoi että "Se tekee niin paljon ja niin hyviä biisejä.". Itse pyrin kyllä antamaan biisinteossa paljon enemmän tilaa rumpalille ja basistille, koska meidän bändin rumpali on oikeasti hiton hyvä ja basisti soittaa jopa paikoin (esim.hendrixiä) minua paremmin kitaraa. En minä ole bändin pää vaikka minä toimin useimmiten asioiden järjestäjänä, yhteyshenkilönä ja säveltäjän. Kyllä se saundi tulee vasta kun kaikki soittimet vetää mukana ja tuo jotain omaa siihen.

Meillä menee kätevästi kun rumpali tekee pääasiallisesti biisit ja itse lisään sitten pikkujuttuja sen riffeihin tai muutamia riffejä sinne tänne.

No kun on itse huhkinut ja puhkinut kotona mahtirallin ja toimittanut demoversion hyvissä ajoin ennen treenejä rumpalille ja sitten ekana treeneissä kysytään " Mitä sä haluat että mä soitan tähän?"
-Sinähän se rumpali olet?
-Missä tahtilajissa tää menee?
-Kyllähän sä kuulet missä se hidastuu ja nopeutuu
-Emmääooo kyllä yhtään ettinyt kattoo etukäteen...etc.
Tällävälin basisti aloittaa sooloilun taustalla.........
 
En itse osaa hahmottaa asioita tahtilajien tai rytmittää rumpujen kannalta, tiedän kyllä mitä haen kun kuulen sen, joten siksi luotan mielummin laaja-alaisiin tyyppeihin (kuin puolenkompin punk-kannuttajiin)who know how to think outside-the-box näin englantisuomeksi...
 
Ja kyllä niitä rumputekniikoita voi padeillä ja pedaaleilla ihan hyvin treenata kotonakin, ainakin ennakkoon.. vrt. harjoitusvaffari & bändivahvistin

Olet tavannut vääriä ihmisiä. Luultavasti vielä helsinkiläisiä (hehe).
 
Landelta Stadiin muuttaneita "hesalaisia". hähä

Tätä palstaa lukiessa minäkin kyllä ihmettelen miten jotkut ajattelevat olevansa tulevaisuuden raskasmetallikitaraSANKAREITA. Niinkuin kitara olisi joku miekka jolla maailma valloitetaan. Tilu-lilu ja silleen, kellä on isompi, kuka on nopeampi, tilu-lilu.
 
Mä soitan kitaraa, mutten kyllä ole sitä mieltä että parhaat muusikot olisivat kitaristeja (itse arvostan puhallinsoittajia korkealle, vaikka tietysti matkin kitaristeja, sehän on luonnollista). Ja musiikista mielestäni on kyse, ei wateista/äänenvoimakkuudesta/vehkeistä, ei nopeudesta, ei kundin kovuudesta ei mistään muustakaan ulkonäköseikoista tai ulkomusiikillisista asioista.

Miksi juuri teidän pitää olla se bändin pää?
Koska muut eivät yleensä tunnu haluavan tai osaavan... Täytyy kyllä sanoa myös että mulla on aikast vahva musiikillinen visio (joka on kyllä valtaväestön mielestä hyvin outo ja paska) ja tiedän tarkalleen mitä haluan tehdä ja miten haluan hommien toimivan, mitä ei ole voinut sanoa muista soittajista. Olen tosin myös huomannut, että jos en joskus saakaan olla pomo, lähden kävelemään ja mieluiten vielä wittuilen päälle tavalla tahi toisella :) Mitä lie vallanhimoa...
 
Toisaalta täytyy sanoa että laulajan jälkeen kitaristi laittaa (ehkä?) esiintymistilanteessa ittensä eniten likoon ja se "wow"-vaikutuksen aikaansaaminen yleisössä on perinteisesti kuulunut kitaristeille (jos sitä siis haetaan). Eli se shöyn luominen tuntuu usein jäävän kitaristin (ja laulajan) harteille kun rumpalisti on sidottu siihen penkkiinsä ja basistikin soittaa enempi taustoja.
 
EDIT: Jatkuu -> Joten on mielestäni aika ymmärrettävää että kitaritsalla voi aika ajoin mennä vähän yli.

Tätä palstaa lukiessa minäkin kyllä ihmettelen miten jotkut ajattelevat olevansa tulevaisuuden raskasmetallikitaraSANKAREITA. Niinkuin kitara olisi joku miekka jolla maailma valloitetaan. Tilu-lilu ja silleen, kellä on isompi, kuka on nopeampi, tilu-lilu.
 
Joo, tuollainen meininki tuntuu olevan harmittavan yleistä. Tosin mielestäni tämä palsta ei anna kovinkaan oikeudenmukaista kuvaa kitaristeista yleensä, vaan aiheet tuntuvat nimenomaan keskittyvän noihin tilutilu-juttuihin.
 
Toisaalta täytyy sanoa että laulajan jälkeen kitaristi laittaa (ehkä?) esiintymistilanteessa ittensä eniten likoon ja se "wow"-vaikutuksen aikaansaaminen yleisössä on perinteiseti kuulunut kitaristeille (jos sitä siis haetaan).
 
No, niin no. Itselleni sen "wow"-vaikutuksen aiheuttaa useimmiten hyvät biisit ja se, että koko bändi soittaa tiukasti yhteen. Hyvät soolot, fillit ja muut vastaavat ovat sitten vain kuorrutusta kakun päällä. Monesti tuntuu siltä, että kitaristit pitävät omaa rooliaan vähän liiankin suuressa arvossa.

En soita missään bändissä mutta kyl se pittääs olla kaikkien tasa-arvosia bändis

Omassa bändissäni on aika selvä juttu, että mä päätän loppupeleissä, miten mikäkin menee jne. Suurin osa sävellystyöstä on mun harteilla, mutta totta helvetissä kuuntelen ja otan neuvoista vaarit, jos basisti ja rumpali niitä neuvojaan ja ideoitaan ilmoittelee. Sitä kun vain ikävän harvoin tapahtuu.