Kitarat: soittaminen ›

Eikäku tuli vaan mieleen tilanne, johon moni on saattanut joutua: erinomaisen sosiaalinen tilaus musisoinnille, värkitkin ulottuvilla ja käytettävissä, mutta sattumoisin ehkä vierasta merkkiä eivätkä tunnu oikein istuvan omiin näppeihinkään.
 
Mitä tehdä? Onko vietti niin luja, että otat härkää sarvista yrittämällä yhteistyötä kamojen kanssa, joihin et normaalisti kajoaisi tikullakaan ja jotka eivät myöskään välttämättä diggaile kaltaisesi pelimannin näpelöintiä vai hakeudutko mielummin äyskäröintietäisyydelle boolimaljasta ja jupiset:"..ttu, kyllä määkin jos olis omat kamat."
 
Itse en yleensä pysty vastustamaan kiusausta ja päälle pukkaa pienimuotoisia orkkuja mikäli saan revittyä jotain musiikkiin viittaavaa esim. jostain, yleisesti soittokelvottomaksi luonnehditusta, Sortavalan torilta edullisesti hankitusta seinäkoristeesta, jonka viilu/liima-suhde on jotain fifty-siksti luokkaa.

Tosimieshän soittelee bileissä puhaltelemalla pulloihin, tai vielä astetta vaikeampi, munaleikkurilla. Ja aivan pätevän rumpupatterin rakentamiseenhan ei paljoa mielikuvitusta tarvita.

Tulee niihin tartuttua, ja näinollen kaikki kärsivät. Ja sitten on morkkis, kun on pettänyt omia värkkejään. Eikun... vahingoniloinen kaikesta aiheuttamastaan melusta.

Tosimieshän soittelee bileissä puhaltelemalla pulloihin, tai vielä astetta vaikeampi, munaleikkurilla. Ja aivan pätevän rumpupatterin rakentamiseenhan ei paljoa mielikuvitusta tarvita.
 
Jep, ainoastaan kohtuullisesti varusteltu keittiö.
 
:-P
 
- Aardfather

Ei oo mitään 'hylkimisreaktiota'. Voin rämpytellä millä tahansa romulla kunhan ääntä lähtee.

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että soittoräpellystä ei vapaamuotoisissa bileissä tarvita. Jos haluan nähdä soittoa, menen varta vasten katsomaan sitä. Mieluummin levymusiikkia. Jos kuitenkin kyseessä on muusikoiden bileet (joissa en juuri koskaan käy) ja tuo kuuluu tapakulttuuriin, on yleensä paikalla niin paljon parempia soittajia, että tyydyn kuuntelemaan. Jos kuitenkin olen tarpeeksi kännissä tai riittävästi yllytetään, soitan ihan millä vaan, kunhan peli on soittokelpoinen (lue: siinä on kielet).

Riippuu vähän tilanteesta. Jos paikallaolijat tuntuvat _ihan_ varmasti haluavan musaa, niin mikä jottei. Toisinaan tulee erilaisiin (varsinkin säestys-) hommiin jouduttua aika spontaanistikin, ja niissä esim. akustisten kitaroiden laadulla ei nyt niin suurta väliä ole.
 
Joskus tyrkätään kokeiltavaksi erilaisia soittopelejä ilman sen suurempia esiintymisodotuksia. Vaikka totta pitääkin puhua, mä en kuitenkaan ikinä dissaa vermeitä, vaikka ne olisivat mitä hainevähirvityksiä: eihän sitä tiedä miten rakkaita ne omistajilleen voivat olla. Ja kun niitä ei ole tehty niitä asioita varten mitä mä haluan tehdä, ei niitä myöskään pidä arvioida mun kriteereilläni.

Tosimieshän soittelee bileissä puhaltelemalla pulloihin, tai vielä astetta vaikeampi, munaleikkurilla. Ja aivan pätevän rumpupatterin rakentamiseenhan ei paljoa mielikuvitusta tarvita.
Ja oikea tosimies jättää pelleilyn klovneille ja keskittyy omaan soittoonsa(ellei taikatemput kuulu illan ohjelmaan)

Muutaman oluen jälkeen hipoissa istun pianon ääreen ja pimputtelen. Huomaan useimmiten, että piano on epävireessä (kukaan ei soita, piano makaa olohuoneessa ikäänkuin koristeena, tietänette tapauksen) ja totean, etten voi/viitsi soittaa. Muutaman tunnin ja hieman useamman oluen jälkeen huomaan kuitenkin istuvani pianon ääressä ja pimputtelevani yleisön vastareaktiosta huolimatta.
 
Miltei sama pätee mihin tahansa luuttuun, mandoliiniin, viuluun, haitariin tai surkeaan kitaraan. Fender Frontmankin on tullut tutuksi.

Mää vedän millä vaan, varsinnii jos sitä boolia on ollut enemmänkin tarjolla ;)

Mä oon takarivin taavi mutten valitettavasti juo boolia, ellei se sitten ole minun makuuni (mihin vielä en ole törmännyt).

Soittelen vaikka yksikielisellä banjolla jos sellainen löytyy.

Tosimieshän soittelee bileissä puhaltelemalla pulloihin, tai vielä astetta vaikeampi, munaleikkurilla. Ja aivan pätevän rumpupatterin rakentamiseenhan ei paljoa mielikuvitusta tarvita.
 
Hahaa :D Tota tuli tehtyä viime kesänä useampaakin otteeseen. Smoke on the water pulloilla soitettuna oli oikein suosittu!

Ei oo mitään 'hylkimisreaktiota'. Voin rämpytellä millä tahansa romulla kunhan ääntä lähtee.
 
Jep. Varsinkin jos on vähän enemmän tullut otettua sitä boolia :D

Wes montgomery olis ollu arvostettu Jazz-muusikko vaikka ois soittanu lusikoita..
 
Lainatakseni erästä ystävääni:
 
"Aivan sama vaikka ois perseenreikä"

Sitähän soittelee millä vaan sillon kun siltä tuntuu.
 
Soitan kitaraa mutta:
On sitä soiteltu tällä tällä... mikä se nyt on, se puhallettava pianosysteemi. Siis semmonen lasten versio. Taisin 10 min ennen kokeilla että mitä sillä osaa, smoke on the water ja humppaa tai kuole meni, siis kertosäkeet.
Sitten piti siirtyä rumpuihin (lasten rummut).
 
Paikka oli ihan julkinen taisi olla laivan hissi ja käytävä. saatiin rahaakin. ja juomaa meni.

Mielestäni kovat tyypit soittaa melkein yhtä hyvin millä vaan soittimella. Tosin en kyllä itse pysty vetämään lähellekkään yhtä hyvin millä vain soittimella=)
 
Ja kyllä. Aina tulee pakko soittaa.

kielivärkeistä puhuttaessa homma kusaa minulla aina siihen, että vasen käteni hylkii soittimen kaulaa.. se ei osaa juurikaan mitään.
vasurimalleja vaan joka paikkaan minunlaisteni varalle.

Tosimies laulaa silloin, kun soittimia ei ole. Rumpukomppeja ja fillejä voi laulaa, bassokuvioita... mitä vain. Ja jopa lauluosiakin.

Humalassahan sitä nyt soittaa vaikka sohvatyynyjä, jos sille tuulelle sattuu. Mutta kitaroiden kanssa... Useimmiten kuitenkin käy niin, että joku tyrkkää jonkun vinokaulaisen romurämpyttimen ("säähä soitat kitaraa") pieniin kätösiini ja jota sitten heikosta viinapäästäni välittämättä koitan saada aikaan pari kivaa sooloa, kunnes äkkään jossain nurkassa jonkun puolitutun jolle on ihan hirveästi asiaa. En tykkää soittaa kitaraa kun muut kuuntelevat ja tuijottavat. Ahdistavaa.