Kitarat: soittaminen ›

Terve!
 
1) Olis sellainen kysymys, että meenekö se niin että moodien soittamiseen riittää kun osaa duuriskaalan paternit ainoastaan. Eli esim. C dorian tulee Bb duurista. Vai pitääkö jokaiselle moodille opetella omat paternit? Vai onko se sitten sointu ainoastaan joka tekee soinnun moodille, että paternilla ei ole niin väliä?

Viimeistä lausetta en ymmärtänyt, mutta tästä aiheesta oli äskettäin vähän juttua täällä: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=38&t=81286&o=0&co=90

Moodit kannattaa opetella kahta "kautta":
 
1) Suhteessa samasta sävelestä lähtevään duuriasteikkoon (eli miten moodi eroaa duuriasteikosta): toisin sanoen, montako ylennettyä ja/tai alennettua säveltä siinä on suhteessa duuriskaalaan. Esim. C-miksolyydinen on kuin C-duuri, mutta 7. sävel on alennettu. G-miksolyydinen on kuin G-duuri, mutta 7. sävel on alennettu. Jne.
 
2) Etsimällä duuriasteikko, josta löytyvät samat sävelet. Esim. jos sun pitää soittaa A-doorinen asteikko ja tiedät, että doorinen on II moodi, sopiva duuriasteikko löytyy kokosävelen päästä eli G:stä. G-duuriasteikon sävelet ovat samat kuin A-doorisen.
 
Kannattaa katsastaa MacGyverin FAQ, jossa käydään nämä asiat läpi.
 
Jokaisen sävelen jokaisen moodin sormituksia ei ole mitään järkeä opetella ulkoa. Ennemmin kannattaa hahmottaa teoriassa, miten mikäkin moodi rakentuu ja sen jälkeen vaan oppia löytämään nuo äänet kaulalta. Tämän kaltaisen tietämyksen varaan on paljon turvallisempi rakentaa osaamistaan kuin muutaman "vakiosormituksen". Ainakin tulet takuuvarmasti kuulostamaan mielenkiintoisemmalta kuin suurin osa "yläastehevikitaristeista". :)
 
Voimia ja intoa moodien kanssa painimiseen!
 
P.S. Yllä oleva pätee siis vain duuriasteikon sävelistä rakennetuille moodeille. Melodisen ja harmonisen mollin moodit ovat asia erikseen, mutta yleensä niistä muodostettuja eksoottisempia moodeja tarkastellaan suhteessa duuriasteikon moodeihin... esim "doorinen #7". Koska yleensä vain yksi ääni muuttuu, on helpompi kertoa, mikä se on sen sijaan, että keksittäisiin kokonaan uudet 8 nimeä... olkoonkin, että osalle on ihan omat nimetkin. :)

Moodit kannattaa opetella kahta "kautta":
 
1) Suhteessa samasta sävelestä lähtevään duuriasteikkoon (eli miten moodi eroaa duuriasteikosta)
 
Minusta nuo moodit on syytä jakaa kahteen ryhmään terssin perusteella. Siis duuri- ja mollimoodeihin ja suhteuttaa nuo pienen terssin sisältävät moodit sitten molliskaalaan, eikä duuriskaalaan. Se terssihän sen moodin tonaliteetin kuitenkin määrää, koska noitas duurimoodeja soitetaan duurisointujen päälle ja mollimoodeja mollien päälle. Lokrinen on taas outo skaala, kun sitä ei voi oikein soittaa duurin eikä mollin päälle, vaan dimin... Moodit ovat erittäin hyödyllisiä jo sen takia, että niiden avulla on helppoa ja nopeaa hahmottaa laajempien sointujen muodostumista, kun niiden intervallirakenteet ovat siellä takaraivossa.
 
Nuo harmonisen ja melodisen moodit on jääneet multa opettelematta paria poikkeusta lukuun ottamatta, kun en omasta mielestäni ole tarpeeksi hyvin selvillä noista duurin moodeista. Kannattaisikohan niidenkin kanssa ryhtyä painiskelemaan?

Totta joo, enpä tullut ajatelleeksi kun en ole pitkään aikaan omaa soittoani moodivalintojen kohdalla sen kummemmin teoretisoinut.. ilman muuta selvää, että "mollintapaiset" moodit kannattaa peilata molliasteikkoon, koska silloin poikkeavia säveliä on huomattavasti vähemmän.
 
Eli:
Duuriasteikon suhteen: Lyydinen, Miksolyydinen (#4) ja (b7)
Molliasteikon suhteen: Doorinen, Fryyginen (#6) ja (b2)
 
Lokrinen on vähän enempi "outo lintu". Sen luonne ei oikein lähentele duuria eikä mollia. Sopii erityisesti m7b5-nelisoinnun päälle.

Hitto kun tilasin sen Backlundin kirjan Suomalaisesta jo ajat sitten ja mitään ei oo kuulunu.

Kannattaa katsoa Frank Gambalen Modes: No more mystery -video. Siinä selitetään moodit ja eri moodeihin sopivien sointuprogressioiden muodostaminen melko (kitara)-kansantajuisessa muodossa.
 
Video löytyy ainakin pääkaupungin kirjastojärjestelmästä.