Kitarat: soittaminen ›

Morjensta kaikki kitaristitoverit!
 

 
Minä olen treenannut jonkun verran soittotekniikoita 6 vuoden ajan ja nykyään tekniikkaharjoitukset ovat jääneet vähemmälle. Kyllästyin jossain vaiheessa täysin omaan soittooni. Mielestäni se kuulosti halvalta, köyhältä, kopiolta jostain sellaisesta mikä ei edes tuntunut minun "alaltani".
 
Arvostan kuitenkin kaikkia teknisesti taitavia kitaristeja, jotka ovat "orjallisesti" harjoitelleet lickinsä timanttikuntoon (esim. John Petrucci). Nämä kaverit ansaitsevat mielestäni nimensä kitaristien historiankirjaan.
Mutta onhan maailmassa toki muitakin kitaristeja kuin näitä ns. "vasenkäsiniplaajia"..
 
Nykyään sitä kuuntelee paljon paljon mielummin esim. The Whon Pete Townshendin kitaratyöskentelyä kuin jonkun nahkahousuisen ruotsalaisen ylipainoisen..nojoo. Tiedätte varmaan ketä tarkoitan. (hymiö)
 
Ja tässä pieni kysymyksien sarja Sinulle hyvä kitaristitoveri:
 
Onko sinulle käynyt, niin että olet kyllästynyt omaan soittoosi? Aina samat lickit uudestaan ja uudestaan? Jos soitat esim. heviä, niin oletko huomannut kuinka toistat samoja skaaloja ylös/alas, eteen/taakse? Tuntuu siltä kuin olisit jossain oravanpyörässä, josta ei voi päästä pois..
 
Tunnetko kehittyväsi soittajana?
 
Huom! Kannattaa jatkuvasti kokeilla eri musiikin tyylisuuntauksia, se auttaa kehittymään monipuolisemmaksi ja innovatiivisemmaksi kitaristiksi.
 

 
P.S. En halua tästä mitään "tilu vs. tunne"/"intti vs. sivari"/"läski vs. ihra" -keskustelua. Parempi, että keskustelu pysyy lyhyenä ja asiallisena kuin pitkänä ja asiattomana.

Enpä sanokkaan, mitä ajattelin sanoa....

Olen niin laiska harjoittelemaan, etten varsinaisesti tekniikassa ole hirveämmin viime aikoina kehittynyt. Muutenkin soitto tuntuu pyörivän samoilla urilla. Joskus nuorempana luulin olevani kovakin luu, mutta nykyään lähinnä keljuttaa. Sooloissa ei ole idea ja komppauskin on oikeastaan aika kehnoa. Ainoana "lohtuna" mulla on noi pari bändiä, joissa ei tarvitse päteä soittotaidoillaan. Vedetään vaan fiiliksellä eteenpäin ja pidetään hauskaa.

No, jonkin verran on tuo soiton rentous parantunut, ei aivan kaikkea sahausta armottomalla voimalla, vaan hieman kevyemmin. Pitää vielä maksiminopeutta treenata rennoksi, ei oikein riitä vauhti rentona soittamiseen, tulee sellainen outo "haluttomuus" ranteeseen kun soittaa nopeaa, alkaa jotenkin heikottaan, mutta se ei ole voiman loppumista tai maitohappoja, vaan jotain erikoista joka on vaikea selittää ellei tiedä sitä tunnetta. Samainen ilmiö tuntuu, kun napsuttelee hiirennappia pitkään ja nopeassa tahdissa.

Tekniikkaa en ole pitkään aikaan harjoitellut, mutta muuten soitellut vaan paljon. Rupesin tossa sweeppitekniikkaa vähän taas treenaamaan ja se tuntui tuossa pienen räpläämisen jälkeen lähtevän paremmin kuin koskaan ennen. Joten kai tässä on vähän kehitytty tai ainakin olen oppinut treenaamaan.
Kyllä tuo komppipuoli on varmaan kehittynyt. Metallipuolen sahaamisriffit irtoaa ihan mukavasti.

Joo , kyllä mielestäni . Nyt menee jutut mitkä ei vielä vuos sitten olis menny. Kyllä sellasen kehityksen huomaa , ainakin näin reilun 3 vuoden soittokokemuksella .

Koko ajanhan tuota kehittyy. Kehittyminen saattaa liittyä muuhunkin kuin harjoitteluun. Viime aikoina olen huomannut, että Jazz III on tehnyt minut paremmaksi, samoin hihnan pidentäminen. Nyt kun kitara on alempana niin plektrakäteni ei hosu niin paljon, vaan pysyy paremmin tahdissa. Tuntuu melkein oudolta, että tuollainen voi vaikuttaa niin paljon.

Onko sinulle käynyt, niin että olet kyllästynyt omaan soittoosi? Aina samat lickit uudestaan ja uudestaan? Jos soitat esim. heviä, niin oletko huomannut kuinka toistat samoja skaaloja ylös/alas, eteen/taakse? Tuntuu siltä kuin olisit jossain oravanpyörässä, josta ei voi päästä pois..
 
En sinällään omaan soittoon, mutta treenausmetodeihin. Tai jaksoin vielä muutamat vuodet sitten treenailla noita skaaloja ja pikkausta ja sweeppiä ja tollasta, mutta sitten tajusin etten edes tykkää sellasesta soitannasta.
 
Tämän valaistuksen koettuani mietin muutamia mielestäni erittäin hyvänkuuloisia soittajia ja keskityin enemmän heidänkuuloisten juttujen opetteluun.
 
Tosin laiskiinnuin sitten myöhemmin aika paljon.
 
Tunnetko kehittyväsi soittajana?
 
En oikeen treenaa yhtäpaljon kuin ennen, joissain asioissa sitä oppii kyllä yhä. Mielestäni melodiatajuni on alkanut tässä vähitellen kehittyä mukavammaksi.

Olen huomannut että aina kun ottaa kitaran käteen sieltä putkahtaa ne vanhat väsyneet kliseet ikäänkuin alitajuisesti. Juurikaan mitään uutta ei ole omaan soittoon tullut moneen vuoteen vaan pahasti polkee homma paikoillaan. Jostain pitäisi kaivaa inspiraatio ja karkoittaa tuo dominoiva laiskuus.
 
Eli en ole kehittynyt soittajana enkä ole tyytyväinen tällä hetkellä juuri mihinkään mitä kitarasta irti saa. Plääh. Tarttis tehrä jottain.

Toisinaan tuntuu, että polkee paikallaan, mutta sitten taas joku pikku juttu pistää huomaamaan, että taidot kehittyykin. Viime aikoina on tuo downpicking kehittynyt aika rankasti, kiitos Mokoman Kurimus ja TMRH -levyjen.

Mähän rakastan omaa soittoani. Olen kehittynytkin paljon, huomasin taannoin että bluesskaalalla on kiva tiluttaa... Mun pitäis kai tehä joskus joku levy kun muut ei soita yhtä hyvin ja olis kiva joskus kuunnella hyvääkin musiikkia...

Kyllähän tuo taito jonkin verran kehittyy mutta enemmän olisi parempi....:)

Kummasti huomaa soittotaidon kehittyneen, vaikken ole harjoittanut pelkkää tekniikkaa erityisesti. Pelkästään soitellut erilaisia biisejä. Kun kyllästyin jankkaamaan samoja riffejä ja soolonpätkiä aloin kuuntelemaan vaikka mitä uutta ja erilaista, mistä olen nyt saanut vaikutteita soittooni. Opettelin kaikkea uutta ja nyt huomaan, että ne vanhatkin jutut menevät paljon näpeämmin kuin ennen.
 
Lisätäänpä vielä sellainen yksityiskohta, että olen viimeaikoina soitellut myös paljon teräskielisellä akustisellani, jossa minulla on paljon paksummat kielet kuin sähkiksissäni. Luulen, että tämä on mm. lisännyt hieman sormivoimiani ja siten vielä auttanut sähkökitaran soitossa kehittymisessä.

Onko sinulle käynyt, niin että olet kyllästynyt omaan soittoosi? Aina samat lickit uudestaan ja uudestaan? Jos soitat esim. heviä, niin oletko huomannut kuinka toistat samoja skaaloja ylös/alas, eteen/taakse? Tuntuu siltä kuin olisit jossain oravanpyörässä, josta ei voi päästä pois..
 
Juuri näin kävi. Tosin ei hevin kanssa, vaan bluespohjaisen rockin. --> bassolle

Yllätän aina itseni soittaessa, koska en tiedä koskaan mitä olen tekemässä. En toki tarkoita että ne yllätykset on mitenkään erityisen mukavia aina.

Lähiaikoina olen innostunut bassoa soittelemaan lähinnä ja siinä sitä kehitystä on sitten tullutkin. En sitten tiedä siirrynkö pääasiallisesti basistiksi, voi olla. Hmm... Taidanpa tehdä niin, että pari viikkoa soittelen pelkkää bassoa ja sitten kokeilen sitä kitaraa. Miltähän tuntuu sitten...

Kyllä sitä kehitystä tapahtuu ainakin jossain määrin. Minun treenaamiseni on mielestäni hyvien ja haastavien biisien soittaminen.
 
Downpickiä on tullut aika paljon treenattua (Mokoma, Testament) ja sahausta (In Flames (tarkkuutta), Cannibal Corpse(nopeutta)). Ja muutenkin yleistä soittotekniikkaa, kuten tarkkuutta ja taimia.

Tunnen polkevani paikoillani. En edisty alkuunkaan. Olen aivan surkea.
Pitäisi hommata opettaja, mutta ei ole rahaa.

kehityn kokoajan paljon.

No kyllä olen kehittynyt, ja kehityn tälläkin hetkellä, joskin sähkökitaratreenaukseni painottuu lähes pelkkään tekniikkatreeniin juuri nyt ajan puutteen takia. Tietenkin soittelen itsekseni kappaleita ja jammailen kavereiden ja itseni kanssa, mutta en laske sitä treenaukseksi.
 
Meenki tästä soittelemaan trampled underfoottia...
 
E: täytyy sanoa että kyllä sitä parannettavaa löytyy tietenkin.