Kitarat: soittaminen ›

Niin. Vastapainoksi iänikuiselle tekniikkatasojen vertailulle tämmöinen kysymys: mikä on soittoteknisesti helpoin repertuaasiisi kuuluva kappale?
 
Mulla tuli ekana mieleen: The Shadows - Geronimo
 
..ja se, miten tuosta tekee mielenkiintoisen ihmisille, jotka ovat tuosta kuulleet kymmeniä eri versioita, onkin ihan eri tarina.. ;-)

Olen opetellut soittamaan John Cagen sävellyksiä pianolla. 4'33" ja 0'00" sujuvat aika mallikkaasti jo.

Varmaan The Pixiesin versio rautalankabiisistä Cecilia Ann. Niin helppo, että menee helposti päin seiniä.

Olen opetellut soittamaan John Cagen sävellyksiä pianolla. 4'33" ja 0'00" sujuvat aika mallikkaasti jo.
 
Nostetaan hattua: vaiti oleminenhan on kaikkein vaikeinta. Tai siltä tuntuu joskus.
 
Hitsi. Jos pyöräyttäisikin noista kappaleista kitarasovitukset ;-)

Nämä ovat kyllä kerta kaikkiaan parhaita threadeja, joita maa päällään kantaa. Nimittäin MySQL-kantaa.

Cecilia Ann
 
Alunperinhän tuo on The Surftones-kipale. Yksi niitä harvoja kertoja, kun olen ostanut Total Guitar-lehden, oli kun siinä oli viisi surf-klassikkoa nuotinnettuna ja taustaäänitteiden kera: tuo oli yksi niistä kappaleista. Eipä siinä mitään, hauska biisi.

Taitaapi olla Paranoid.

Alunperinhän tuo on The Surftones-kipale. Yksi niitä harvoja kertoja, kun olen ostanut Total Guitar-lehden, oli kun siinä oli viisi surf-klassikkoa nuotinnettuna ja taustaäänitteiden kera: tuo oli yksi niistä kappaleista. Eipä siinä mitään, hauska biisi.
 
Arvaa, mistä meikäläinenkin tuonkin alunperin oppi. ;)

Rock'n'Roll- komppi. Mutta eihän se ole biisi.
 
Varmaan Paranoid.......

Judas Priestin Living After Midnight on varmaan helpoin kappale mitä olen soittanut koskaan.

Joskus on yritelty ulkoisten paineiden saattamana vetää Apache ja Fleetwood Macin Albatross.
 
On aika rankkaa yrittää säilyttää biisin fiilis ja samalla kuitenkin soittaa tzibaleeseen oleellisesti kuuluvat pienet mutta tärkeät jutut niin, että joku Albatross kuulostaa uskottavalta.
 
Eikä o Apache sen helpompi nakki. Sinänsä simppeli melodia soi alarekisterissä helposti melko uskottavasti mikäli nää nauhakaikuosastot yms. on järjestyksessä mutta kun mennään siihen b-osaan ja "yläkertaan", alkaa helposti ..tuttaa kunei tullut tsekattua intonaatiota, viritettyä värkkiä yms. paskaa. Johon muuten harrastelijana tulee törmänneeksi alituiseen vaikka nuo jutut tietää ennestään :(
 
P.S. On pakko todeta klisheisesti, että mielestäni Pulliainen on vienyt hienovireisen ja sävykkään rautalankakitaroinnin aika lailla huippuunsa. Ehkä jonkun mielestä liian siistiä, mutta perfect pitch ja siisteys on yleensä kirosanoja varsinkin niille, joiden rahkeet ei riitä siihen vaikka salaisia haluja olis.

Vaan mikä sitten on vaikeaa... kahden soinnun reggae-komppikaan ei aina ole ihan niin simppeliä kuin luulisi. Oikeastaan sellaisia asioita ei juuri ole soitossa, jotka voisi ikäänkuin puolihuolimattomasti sutaista menemään kuulostaen silti hyvältä.
 
Kerronpa tähän väliin kokemuksia keväisestä bändiprojektista: soittelimme eräitä cover-biisejä(lattaria, reggaeta jne) ja yhden biisin kitarakuvion takia suunnilleen itkin verta, kun ei tuntunut meikäläisellä tekniikka ja nopeus riittävän millään. Eräästä toisesta biisistä sitten olinkin innoissani: "kivoja juttuja, tämmöstä mä haluan vetää". No loppupeleissä nuo nopeuskaahailut taipuivat hyvinkin mallikkaasti, mutta esitettäessä vedin tietty tuon ennakkoon miellyttävän biisin kehnosti.
 
Vastaisiko otsikon kysymykseen sitten kierosti, että omat biisit. Eipä pääse kukaan sanomaan, että soitan väärin tai tulkintani aiheesta on kehno.

Niin helppo, että menee helposti päin seiniä.
 
Tätä toistelen vielä: "paperilla helpot" jutut tosiaan vetää yllättävän useasti ns. vituiksi. Todiste siitä, että lopputulokseen vaikuttaa paitsi soittotaito myös päänsisäinen aktiviteetti. "Kyl mää tän vedän vaikka silmät kiinni" -asenteella on useasti päädytty pakkailemaan kamoja naama punaisena.

Tätä toistelen vielä: "paperilla helpot" jutut tosiaan vetää yllättävän useasti ns. vituiksi. Todiste siitä, että lopputulokseen vaikuttaa paitsi soittotaito myös päänsisäinen aktiviteetti. "Kyl mää tän vedän vaikka silmät kiinni" -asenteella on useasti päädytty pakkailemaan kamoja naama punaisena.
 
ns. humuosastossa tuohon törmää useasti itsekin. Että aliarvioi niitä perussimppeleita ralleja, jotka meneekin sitten ihan reisille tositilanteessa. Ei vaan riitä energia ja aika aina edes tsekkaamaan sitä juttua mikä niissä on.
 
Mutta aiheeseen: akustisella tulee usein hajamielisessä mielentilassa pimputeltua AC/DC:n you should be all night longia.

taitaa olla californiacation

Nirvana - About A Girl

Tenacious D - One Note Song

Olen opetellut soittamaan John Cagen sävellyksiä pianolla. 4'33" ja 0'00" sujuvat aika mallikkaasti jo.
 
Nuo biisit ovat muuten ihan törkeän vaikeita. Siis, että saa sen läsnäolon mielekkääksi ja kiinostavasti. Tavallaan luoda se jännite.

Kyllähän se se rapanoid on.

Joku metallica ehkä.
Ei nyt keksin!
Iron maidenin Two minutes to midnight/Aces high/Trooper!
nehän ne onniin helppoja piisejä!