Kitarat: soittaminen ›

Mikähän siinä on, että teknisesti hyviä ja vikkeliä kitaristeja mollataan jatkuvasti vaikka soittaja olisi kuinka hyvä, mutta jos kyseessä onkin esim. viulisti tai hanurin soittaja, niin puhutaankin virtuoositeetista vaikka soitettava biisi olisikin sama ja tyypit päteviä instrumenttiensa kanssa?
 
Poikkeuksia tietysti on ja esim. Jazz piireissä kitaristien taitoja arvostetaan varmaan enemmän kuin muissa musiikkityyleissä yhteensä, mutta noin yleisesti ottaen olen huomannut tällaista maahan polkemista turhan usein. Jopa musiikkiopistoissa törmää tähän seikkaan vaikka siellä kyse on klassisesta kitaran soitosta ja pitäisi teoriassa olla arvostetumpaa kuin sähkökitaran soitto kai..
 
Olisiko kyse kitaran äänellisistä ominaisuuksista vai sittenkin kuuntelijoiden asennevammaisuudesta? Itse arvostan tekniikkaa omaavia muusikoita ja väitänkin että esim. nopeus ei vähennä tunnetta soitossa vaan sillä tuotetaan vain hiukan eri tyyppisiä tunneilmaisuja..muutenhan moni esim. klassinen mestariteoskin olisi jäänyt tekemättä jos vaikkapa viulun tilutus olisi paha asia. Eri asia sitten niissä tapauksisa joissa nopeasti soittaessa ei muusikko ymmärrä esim. dynamiikan päälle mitään, mutta annetaan tuon asian olla omassa arvossaan ja keskitytään tähän esittämääni perusongelmaan.
 
Toivon tähän asiallisia kommentteja kun tämä oikeasti on mietityttänyt vuosia.

Mikähän siinä on, että teknisesti hyviä ja vikkeliä kitaristeja mollataan jatkuvasti vaikka soittaja olisi kuinka hyvä, mutta jos kyseessä onkin esim. viulisti tai hanurin soittaja, niin puhutaankin virtuoositeetista vaikka soitettava biisi olisikin sama ja tyypit päteviä instrumenttiensa kanssa?
 
Poikkeuksia tietysti on ja esim. Jazz piireissä kitaristien taitoja arvostetaan varmaan enemmän kuin muissa musiikkityyleissä yhteensä, mutta noin yleisesti ottaen olen huomannut tällaista maahan polkemista turhan usein. Jopa musiikkiopistoissa törmää tähän seikkaan vaikka siellä kyse on klassisesta kitaran soitosta ja pitäisi teoriassa olla arvostetumpaa kuin sähkökitaran soitto kai..
 
Olisiko kyse kitaran äänellisistä ominaisuuksista vai sittenkin kuuntelijoiden asennevammaisuudesta? Itse arvostan tekniikkaa omaavia muusikoita ja väitänkin että esim. nopeus ei vähennä tunnetta soitossa vaan sillä tuotetaan vain hiukan eri tyyppisiä tunneilmaisuja..muutenhan moni esim. klassinen mestariteoskin olisi jäänyt tekemättä jos vaikkapa viulun tilutus olisi paha asia. Eri asia sitten niissä tapauksisa joissa nopeasti soittaessa ei muusikko ymmärrä esim. dynamiikan päälle mitään, mutta annetaan tuon asian olla omassa arvossaan ja keskitytään tähän esittämääni perusongelmaan.
 
Toivon tähän asiallisia kommentteja kun tämä oikeasti on mietityttänyt vuosia.
 
Veikkaan kuitenkin peniskateutta ja alemmuuskompleksia. Pätevä vakiovastaus joka paikkaan.
 
-MacGyver

Ehkä se on osaksi kateutta ja osaksi sitä, että yksinkertaisesti ei kuulosta omaan korvaan hyvältä. Makuasioitahan nuo. Vaikka ei se ole ainoa selitys. Mutta en minä ole yhtään kateellinen sille mikäseon. Francesco Farerille (vai miten se nyt kirjoitetaankaan). Äijä kyllä tiluttaa nopeeta mutta ei se mun korvaa miellytä juurikaan.
 
Ruokalusikallinen kateutta ja loraus makuasioita.

kyllä kyllä... Mielestäni tiluttamisen parjaaminen on turhaa. Kuunnelkaa ihmiset jotain viulukonserttoja. Siellä vasta tilutetaan! :-)

Klassinen musa hieman eri asia kuin pop/rock/jazz, kun klassinenhan on läpikirjoitettua musaa ja on haettu nopeissa kuvioissa tiettyjä harmonisia juttuja. Se, mistä se mollaus yleensä johtuu ei riipu suinkaan peniskateudesta. Siinä ei ole mitään pahaa jos tiluttaa nopeasti....tekniikkaahan on välillä hyvä väläyttää, mutta silloin pitää säväyttää myös harmonisella tasolla. Se muusikkoja ja minua ottaa päähän, jos arvostetaan tyyppiä, jolla on pirun nopea tekniikka, mutta muut asiat eivät ole kunnossa (harmonia,taimi ja se tyylitaju)....Jos kaikki ovat kohdillaan, niin VAU!

Yhdyn Irti humpastaan (äidinkielellinen kammotus).

Sähkökitara on populaarimusiikin ikoni, ja populaarikulttuuriin kuuluu se että kansa tykkää ja osaa viheltää mukana. Siksi "teknisesti taitavien" kitaristien soitto särähtää korvaan hienosteluna, vähän niin kuin joku lämisi HK:n sinisen päälle kaviaaria. Jos taas tekee levyn, joka myy miljoonia, ja rämpyttää levyllä kitaralla parit perussoinnut, pääsee pällistelemään amerikkalaisen kitaralehden kanteen.
 
Toinen puoli asiassa on se, että "tekninen taitavuus" tarkoittaa yllättävän monille kitaraihmisille samaa kuin nopeus. Kyllähän jazz- ja klassisissa piireissäkin varmasti katsottaisiin kieroon, jos esim. laulussa tekniikka käsitteenä käsitettäisiin samalla lailla. En ole koskaan kuullut kenenkään mollaavan kitaristeja, jotka harjoittelevat liikaa fraseerausta tai äänenmuodostusta.

Se ottaa päähän, jos arvostetaan tyyppiä, jolla on pirun nopea tekniikka, mutta muut asiat eivät ole kunnossa (harmonia,taimi ja se tyylitaju)....Jos kaikki ovat kohdillaan, niin VAU!
 
Jeps.
 
Huikean tekniikan voi opetella tiukalla ja määrätietoisella harjoittelulla lähes kuka vaan ja vieläpä kohtuullisessa ajassa mutta, tuo tyylitaju ja taito hyödyntää teknistä osaamista musiikkiin tekemiseen on taas aivan toinen juttu jota ei niinkään moni haltsaa.

Kyllä sitä vaan hitaammillakin tilutuksilla saa teknisesti hyvää aikaan. Toisaalta Jazz puolella en kutsuisi nopeaa arpeggioiden ja skaalojen soittamista tilutukseksi vaan säestykseksi.
Aika paljon arvostan niitäkin improvisoivan jazzin soittajia, jotka teknisesti on niin taitavia, että pystyy lennosta ja ilman mitään suurempia esivalmisteluja soittamaan keikoilla tunninkin mittaisen setin niin, että se kuulostaa hyvältä. Ei siihenkään vaadita nopeita 30 sekunnin tiluja vaan ammattitaitoa soittimen joka osaaluessa ja niiden yhdistämistä vaikuttavasti toisiinsa.

Kyllä sitä vaan hitaammillakin tilutuksilla saa teknisesti hyvää aikaan. Toisaalta Jazz puolella en kutsuisi nopeaa arpeggioiden ja skaalojen soittamista tilutukseksi vaan säestykseksi.
Aika paljon arvostan niitäkin improvisoivan jazzin soittajia, jotka teknisesti on niin taitavia, että pystyy lennosta ja ilman mitään suurempia esivalmisteluja soittamaan keikoilla tunninkin mittaisen setin niin, että se kuulostaa hyvältä. Ei siihenkään vaadita nopeita 30 sekunnin tiluja vaan ammattitaitoa soittimen joka osaaluessa ja niiden yhdistämistä vaikuttavasti toisiinsa.
 
Ja lisäksi paljon muiden kuuntelemista, hyviä korvia ja oman paikkansa tietämistä. Minusta tuon teknisen osaamisen arvostuksen sijaan voitaisiin alkaa kunnioittamaan ihmisiä, jotka omaa käsittämättömän hyvät (treenatut) korvat ja ällistyttävän tyylitajun.

Tässäpä oma näkemykseni asiasta:
 
Klassisessa (ja usein myös kansanmusiikissa!) todellakin löytyy paljon nopeaa soittamista. Olen pistänyt merkille aivan saman asian ja alknut miettimään, minkä takia se ei kuitenkaan omaan korvaani kuulosta yhtä pahalta (vaan päinvastoin useinkin hyvältä) kuin jonkin paikallisen tilukitaralegendan viimeistä päivää pilittämä soolo.
Syy on kuitenkin selvä.
Kyse on musiikillisesta ympäristöstä, sen asettamista edellytyksistä/mahdollisuuksista ja tyylitajusta. Esimerkkinä voisi kuunnella vaikkapa omaa lemppariani, Vivaldia ja "Neljä Vuodenaikaa". Teoksessa on nopeaa ja hidasta soittoa, ja jokainen nuotti kuitenkin on täydellisesti paikallaan. Mikään ei häiritse. Teknisesti vaativatkin osuudet palvelevat musiikkia; ei niin että ne olisivat mukana mistään muusta syystä. Kokonaisuus on balanssissa.
Tämä on se merkittävä ero tusinakitaristeihin, jotka suoltavat säveliä sävelten perään vailla musiikillista relevanssia.
Tyylitajuidean voi ymmärtää vertaamalla kitaristin työtä vaikkapa ammattikirjailijaan. Kitaristin oppimia säveliä/fraaseja/lickejä voi ajatella kirjailijan oppimina kielensä kirjaimina/sanoina/lauseina. Nyt kuka tahansa kieltä osaava voi heitellä sanoja ja lauseita sinne tänne mihin tahansa järjestykseen. Mutta se kirjailija, joka ymmärtää sanoista ja merkityksistä jotain, pystyy samoilla aineksilla luomaan koskettavan tarinan. Toisaalta, ajattelematon kielenkäyttäjä voi luoda täysin säädyttömiä ja järjettömiäkin lauserakennelmia. Tätä kuulee valitettavan paljon juuri kitaristien taholta (johtuen varmasti siitä, että kitaristeja on niin hiivatin paljon).

Ja lisäksi paljon muiden kuuntelemista, hyviä korvia ja oman paikkansa tietämistä.
 
Samaa mieltä! Nuorenpana tuli hirveesti opeteltua kaikkia tilutuksia ja VanHalen -kikkoja. Sillon osasin soittaa sellasiakin juttuja, jotka ei tänäpäivänä varmaan enää lähtis. Kaveri mulle väittikin, ett hänestä mä soitan nykyään huonommin kun ennen(tilulilu...aikaan). Silti oon paljon tyytyväisempi omaan soittoon, kun ennen. Melodian taju on kehittynyt tosi paljon. Aina minä olen ollut korvalla opetteleva immeinen. Tabloja tuli kelattua vähän just nuorempana, mutt nykyään tuskin lainkaan.
 
Tekniikan arvostu usein vähenee, kun kitaristi "kehittyy". Alkaa kiinnittää enempi huomiota niihin pieniin jutskiin, mitkä on tärkeitä kokonaisuuden kannalta, mutta eivät tuu sillätavalla esille, kun esim. joku huipputekniikka. Just tämmöset "piilo-osaajat" on kuitenkin yleensä niitä arvostettuja soittajia...muusikkopiireissä. Yleensä kitaristit, jotka vasta aloittavat soittajan uransa, ovat kiinnostuneita juuri näistä "tekniikkakitaristeista", koska näiden taito tulee niin selkeesti esille. Ei tarvita mitään hirveetä kokemusta sanoa, ett jollain Malmsteenilla on huippu tekniikka.
 
Kyllä minä ainakin arvostan teknistä soittamista. Just tossa kuuntelin Dream Theaterin Erotomaniaa ja onhan siinä huikeita juttuja, jotka kuulostaa vielä hyviltä. Silti kuuntelen paljon mieluummin pikkasen simppelimpiä juttuja. Onhan joku muuten sanonukkin, ett yksinkertaiset ihmiset kuuntelee monimutkaista musaa.=) No vitsi vitsi!

Siitä Francesco Farerista! Vittu sen soitto kuulostaa paskalta. Hei muuten se on alottanu soittamisen 17-vuotiaana ja sanoo, että se alotti soittaa Vinnie Moorea ja Jason Beckeriä heti, kun alotti soittamisen. Ei vittu, mikä jätkä!

Pelkkä loistava tekniikka minusta ei koskaan voi olla arvo sinänsä, vaikka se antaakin loistavan pohjan tulkinnalle - siitähän musiikissa lopunperin on kysymys - jopa klassisessa!
 
Maukkain esimerkki minusta on aina ja iänkaikkisesti ollut Albert Kingin vierailu Gary Mooren keikalla Gary parka tilutti ja revitti tapnsa mukaan peräsuoli tuuman pihalla, kun vanha mestari lampisi kehiin flying v:nsä kanssa ja näytti, kuinka bluesia pitäisi soittaa...

Minkä takia hyvä tekniikka yleensäkin yhdistetään nopeuteen? Tekniikka on paljon laajempi käsitäe, mitä nämä keskustelut antavat ymmärtää. Ollakseen hyvä kitaristi (tai minkä tahansa instrumentin soittaja), hyvän tekniikan lisäksi tarvitaan teorian tuntemusta, kykyä yhdistää teoria ja tekniikka, luovuutta, tyylitajua ja paljon muuta. Jos joku muusikko ansioituu pelkällä tiluttamisellä, se ei tee hänestä hyvää soittajaa. Ei edes teknisesti (kaikesta muusta puhumattakaan). Ei nopeus mikään kirosana ole, mutta sen palvominen ei johda yhtään mihinkään.

Onko se nyt niin mahdoton ajatus että jotkut ihmiset/kitaristit/muusikot nauttivat nopeiden soolojen kuuntelusta? Minä pidän esim Rusty Cooleyn soitosta, vaikkei hän niitä kaikkein melodisimpia kitaristeja olekaan. Ja Manowarin Karl Loganin monet soolot kuulostavat hyviltä, vaikka ne onkin piikattu päin persettä(ja nopeasti). Nopeus, Voima ja Kestävyys kunniaan!

Maukkain esimerkki minusta on aina ja iänkaikkisesti ollut Albert Kingin vierailu Gary Mooren keikalla Gary parka tilutti ja revitti tapnsa mukaan peräsuoli tuuman pihalla, kun vanha mestari lampisi kehiin flying v:nsä kanssa ja näytti, kuinka bluesia pitäisi soittaa...
 
Asiaa!

Terve
 
En ole koskaan kuullut kenenkään mollaavan kitaristeja, jotka harjoittelevat liikaa fraseerausta tai äänenmuodostusta.
 
No nyt kuulet. Mollaan Mariah Careyta. Mariah Carey on Prkl vokaalivirtuoosi, jonka taitava kiekuminen "saa minut pian aivovauriooooon.."
 
...anteeksi tulistumiseni.

No nyt kuulet. Mollaan Mariah Careyta. Mariah Carey on Prkl vokaalivirtuoosi, jonka taitava kiekuminen "saa minut pian aivovauriooooon.."

 
... ja Mariah Carey on siis "kitaristi, joka harjoittelee liikaa fraseerausta ja äänenmuodostusta"?
 
Hoho.

Ootteko kuullu paganinin itse soittamana caprice 5. Sillä oli vissiin sormissa jotain "vikaa" ku pysty noin kovaaa vetämään viululla ?