Kitarat: soittaminen ›

Mitä mieltä olette Andy McCoista kitaristina? Mun mielestä Hanoi rocksilla on hyviäkin biisejä?

Mitä mieltä olette Andy McCoista kitaristina? Mun mielestä Hanoi rocksilla on hyviäkin biisejä?
 
Onhan Hanoi Rocksilla kyllä mainioita piisejä. Andyn kitarointi on mukavaa.

Joskus lapsena pidin Andya virtuoosikitaristina, kun hän itse haastatteluissaan antoi olettaa asian olevan näin. No, ehkä hän ei ole niitä kaikkein monipuolisimpia kitaristeja kuitenkaan, mutta kyllä Andy tietää miten rokkia soitetaan, siinä ei tarvii kenenkään mennä neuvomaan.
 
Arvostan Andyä eniten biisintekijänä. Hänen vähemmän tunnetuilta levyiltään löytyy monia helmiä, kuten Shooting Galleryn biisit tai Building On Tradition. Kun oon keikalla kuullut niitä, niin kyllä on selkeästi tuntunut siltä, että tässä on nyt läsnä se rockin perimmäinen totuus.
 
Lisäksi Andyllä on sana hallussa. Joku voisi saada äijästä ihan sekopäisen kuvan sen leffan tai tv-sarjan perusteella, mutta kyllä se on tehnyt joitain suorastaan nerokkaita rock-biisejä ja sanoituksia, joissa on kaikki kohdallaan just niinkun rockbiiseissä pitää olla. Ruutiahan ei rockissa ole tarpeen keksiä.

Säveltäjänä minusta ihan loistava. Ja kitaristinakin on varsin pätevä hemmo, sanoo muut mitä sanoo.

Andy ei ole kitaristina hassumpi. Sen mitä soittaa, saa vedettyä varsin vakuuttavasti. Luultavasti en ole miestä kuunnellut tarpeeksi, mutta itse kappaleista erotettuna en kyllä hänen osioita omikseen tunnista, eli ennemminkin kokonaisten kappaleiden säveltäjänä arvostan. Ensimmäiset Hanoi-albumit kuluivat joskus käytössä, joskin nimenomaan kitaristina Andy ei niin paljoa huomiotani kiinnittänyt.
 
Livesoittaminen on sitten mielestäni epävakaampaa. Joissakin vanhemmissa jutuissa nähtynä/kuultuna toimi improvisoituine pätkineen hienosti, mutta toissakesän Ruisrock pudotti henk.kohtaista pisteytystäni selvästi. Kitaran vaihtaminen kesken biisien vaikutti omalta showltaan (katkoiko niin monta kieltä, en nähnyt?), waukkupedaali jäi välillä päälle aina seuraavan biisin puoliväliin saakka...Jotenkin tuli sellainen olo, että ilman taustabändiä ja etenkin Costellon vakaata komppausta homma olisi kääntynyt kaaokseksi Andyn huseeratessa ympäriinsä omassa tilassaan.
 
Miehen kommentit yleisölle olivat kuitenkin viimeinen pisara minulle, joten negatiivisesta kulmasta saatan miestä muistella. Kitaroinnin kanssa sillä ei ole niinkään tekemistä.

Miehen kommentit yleisölle olivat kuitenkin viimeinen pisara minulle, joten negatiivisesta kulmasta saatan miestä muistella. Kitaroinnin kanssa sillä ei ole niinkään tekemistä.
 
Mielestäni hoitaa hommansa ihan ookoosti kitara kädessä, mutta tavoiltaan täysi idiootti

Miehen kommentit yleisölle olivat kuitenkin viimeinen pisara minulle, joten negatiivisesta kulmasta saatan miestä muistella.
 
Mitäs Antti keksi laukoa?

Aika hiljainen ja tavallinen kaveri ja ihan asiallisesti käyttäytyi ainakin kun viimeksi keskusteltiin. Huojentavaa oli myös se, että että Les Paulini on Andyn mielestä kelpo kitara.
 
http://turvakytkin.com/kuvat/studiopaivakirja/studio_01_02.jpg
 
Kitaristina hoitaa oman tonttinsa aivan kuten pitääkin. Ei ehkä enempää, muttei yhtään vähempääkään.

Mitäs Antti keksi laukoa?
 
Niin kuin Jucciz tuossa jo sanoikin, Andy voi varmaan olla hyvinkin sivistynyt siviilissä. Livehuumassa taitaa kuitenkin mennä välillä överiksi.
 
Okei, eihän tuo konsertti mikään salaisuus ole, mutta vaatii hieman taustatietoja. Eli Ruisrockissa käyneet tietävät kuinka päälava oli tuolla rannalla ja varsinaisen aidatun kenttäalueen sivussa sitten metsänreuna josta basaarikuja alkaa. Tuolle alueelle asettautui meitä päivän rokkaamisesta jo uupuneita, vanhempia katselijoita, joukko pyörätuoleissa istuneita (joille yritettiin jopa jättää hieman näköaluetta lavalle) sekä heidän saattelijoitaan. Sanotaanko, "rauhoitettu alue" pääkentän takareunalla.
 
No, Hanoit soittavat ja pääkenttä juhlii ja rokkaa innokkaasti mukana. Sitten Andy vänkää mikille ja alkaa tuttuun tyyliinsä: "Vittu, hei! HEI! Mä oon katellu että täällä ei kaikki rokkaa! Vittu, te siellä (osoittaa kädellään meihin rauhallisella alueella olijoihin)...Vittu, meidän showssa KAIKKI rokkaa." Vastaava ärinä jatkui hetken, samalla kun Mike yritti ottaa mikkiä Andyltä ja saada iloisempaa meininkiä takaisin omilla kommenteillaan.
 
Liian myöhäistä minulle kuitenkin. Samantien tuli mieleen että jos herra Hulkolle ei riitä kymmenentuhatta hyppivää ihmistä siinä nenän edessä, vaan pyörätuolitkin pitäisi vissiin saada pogoamaan, opetelkoon soittamaan niin kohottavasti että noin tapahtuu. Jos olisi osoittanut sanansa vaikkapa juuri sille jo rokkaavalle massalle, mikäs siinä...olisi ollut kenties vain lisäkiihoketta riehumiselle. Tuossa lipsahti kuitenkin omasta mielestäni mauttomuuden puolelle. Minä en halunnut henkilökohtaisesti olla enempää Andyn visuaalisena häiriönä naputtavine jalkoineni ja nyökyttelevine päineni, vaan poistuin samantien paikalta.
 
No, jos Andyn käytöksestä jäikin tuon perusteella huono maku, muu bändi kohotti puolestaan osakkeitaan enemmän kuin Andy onnistui laskemaan. Mike hääräsi tuttuun tapaansa ja sai oikeasti hyvälle tuulelle. Taustaryhmä takoi vakuuttavasti ja Costello oli eleettömän hyvä.
 
Sanottakoon nyt Andysta, että kyllä lähti se mitä soitti ihan asiallisesti...siinä ei mietitty, vaan tosta menee. Olisi vaan pitänyt suunsa kiinni ja soittanut.

Olen pari kertaa Hanoin treenejä kuunnellut ja ei se kitarointi kovin hyvältä ainakaan mun korvaan kuulostanut. Epävireistä mesomista lähinnä. Ja muusta bändistä ei kuulunut mitään koska Andyn Marsukasa oli aivan kerpeleen kovalla. Kauhia meteli.

Aika hiljainen ja tavallinen kaveri ja ihan asiallisesti käyttäytyi ainakin kun viimeksi keskusteltiin.
 
Myös mun mielestä Andy on "siviilissä" aika erilainen kuin mitä hänen julkisuuskuvansa. Eipä siltä osin mitään valitettavaa siis.
 
Mitä Andyn soittoon tulee, niin itse siitä pidän. Tyylikästä ja ennen kaikkea tunnistettavaa rock-kitarointia. Ja hyviä biisejä tehnyt melkoisen määrän. Livenä parhaimmillaan erittäin hyvä, mutta hyvän ja huonon päivän ero tuppaa olemaan hiukan liian suuri...
Levyllä kuitenkin soitto toimii aina hyvin, jos nyt jätetään jotkut Briard jutut pois laskuista.

Eipähän se nyt isommassa mittakaavassa mikään tekniikkavelho tai virtuoosi varmastikkaan ole mutta mä tykkään todellakin siitä soittajana. Pääsee helposti meikän rock-kitaristien top-listalle.

Eipähän se nyt isommassa mittakaavassa mikään tekniikkavelho tai virtuoosi varmastikkaan ole mutta mä tykkään todellakin siitä soittajana. Pääsee helposti meikän rock-kitaristien top-listalle.
 
Eipä sitä aina tarvitsekaan nyt niin tekniikkavelho tai virtuoosi olla ollakseen hyvä kitaristi. Lahjakas voi olla vaikka ei virtuoosi olisikaan.

Eipä sitä aina tarvitsekaan nyt niin tekniikkavelho tai virtuoosi olla ollakseen hyvä kitaristi. Lahjakas voi olla vaikka ei virtuoosi olisikaan.
 
Sitähän just tossa tarkoitin. Eli hyvä, ja hyvältä kuullostava kitaristi ja sehän siinä on se pääasia...

Andy on äijä! hyvä biisintekijä, huomattu varmaan mm Hanoi rocksissa ja hyvä soittaja.

Rok! Varsinkin asenne. Hyvä kynä.

Pistäkääpäs kitaransoitosta paremmin perillä olevat vähän analyysiä Andyn soittotavasta. Itseäni kiinnostaisi opetella soittamaan Andymäisesti kitaraa.

Pistäkääpäs kitaransoitosta paremmin perillä olevat vähän analyysiä Andyn soittotavasta. Itseäni kiinnostaisi opetella soittamaan Andymäisesti kitaraa.
 
Samalla tavalla kuin Andy hyvänä päivänä, vai samalla tavalla kuin Andy huonona päivänä? ;) Ero on kuitenkin suuri.
 
Öhöm, mitäs tähän nyt vastaisi. Joo. Soolot perustunevat lähinnä molli- ja duuripentatonisiin. Motorvating, Lucky, Love tm.s rokkibiisit siis aikalailla duuripentatonista. Mollipentatonista sitten esim. I can't get it, Underwater World, Better High jne.
 
Niin, luonnollinen molliskaala kuuluu myös monissa sooloissa, ja välillä Andy käyttää harmonista mollia. Duuriskaala käytössä Don't You Ever Leave Me:ssä, rinnakkaismolliskaalan ohella. Kromaattisia nousevia juoksutuksia myös Andy käyttää välillä paljonkin.
 
Äh, jatkan ehtiessäni. Tästä voisi pidempäänkin ehkä tarinoida.

No kiitos noistakin, johan tuosta on hyvä alkaa.

No kiitos noistakin, johan tuosta on hyvä alkaa.
 
juu, eipä mitään. Andyn soittotyylissä ei kuitenkaan, niin kuin rockissa yleensäkään, ole niinkään kyse siitä mitä skaaloja käyttää tai mitä sointuja soittaa, vaan miten sen tekee. Andyllä on kuitenkin soitossaan ihan selkeästi tunnistettavissa olevia ominaispiireitä, niin kuin varmasti kaikilla, ja noita ominaispiirteitä ei hirveästi saa valaistua kertomalla skaalojen käytöstä....
 
Kompatessa Andy käyttää yllättävän paljon avoimia sointuja, ja vitossointuja melko vähän. Kompatessakin aika ajoin tulee paljonki riffejä tai fillejä väliin, huonona päivänä niitä fillejä tulee ainakin kuulijalle ihan liikaa. ;) Jos Andy soittaa D:stä, niin pelkän D duurin sijaan välillä soi Dsus4, näin yhtenä esimerkkinä. Tällaista rokkikomppausta kuulee paljon.
Komppaustyylissä Andy on selkeästi kuunnellut Keith Richardsia, joka puolestaan on hakenut vaikutteensa Chuck Berrystä. Sieltä se lähtee.