Kitarat: soittaminen ›

Mihin Gilbertin levyyn minun tulisi tutustua kun technicall difficulties biisi kolahti tosi lujaa. Olen kuullut Mr Bigin lean into it ja racer x:än getting heavier levyjä ja ne eivät yltäneet ollenkaa tuolle tasolle. Soitan itsekin kitaraa, joten mitkä biisit ovat nostaneet Gilbertin arvostuksen tuolle tasolle mitä se nyt on?

kait se on tuo racer x ja mr. mig koko tuotanto i guess?
 
Kannattaa myös tsekata miehen soolotuotanto. Itselläni on burning organ ja flying dog. Loistavia kummatkin. Loisto kitaristi.

No biiseistä mulle tulee ensimmäisinä mieleen (lue: itse pidän eniten) Green Tinted Sixties Mind, Viking Kong, Street Lethal, Wild Wild World ja Colorado Bulldog. En kylläkään tiedä mitä yleisesti eniten arvostetaan.

Scarified on hyvä tilutreeni.

No ainakin Daddy, Brother, Lover, Little Boy ja Green-Tinted Sixties Mind tulee mieleen Mr.Bigiltä ja Technical Difficulties Racer X:ltä. Mutta kai sen suurimman vaikutuksen teki kun näki nuorena poikana Intense Rock opetusvideon. Sieltä on tullut treenailtua aika paljon juttuja jotka kuuluvat allekirjoittaneen tyyliin vielä tänäkin päivänä.

Sama Intense Rock video tuli kulutettua joskus puhki. Näppäriä pikku harjoitteita ja Paulilla on tuo oma hauska tyylinsä esiintyä ja esitellä asiansa.
 
Mitä tulee herra Gilbertin tuotantoon, niin itselläni ovat olleet ainakin Street Lethal, Second Heat ja pari varhaista liveä, sekä Mr. Bigin kaksi ekaa.
 
Nykyisestä tuotannosta en tiedä, mutta alkuaikojen teokset olivat eniten sitä "kunnon" shreddausta (mikäli siitä pitää), mutta Martinin vokaalit eivät oikein ikinä napanneet. Second Heat oli itselleni se paras Racer X...ei enää ensimmäisen albumin "linjan hakua", vaan todella tarttuvia veisuja ja killeri-soittoa herroilta Gilbert/Bouillet. Tuo klassikko soolo "Scarified" on myös tällä levyllä.
 
Mr. Big meni sitten selkeämmästi popiksi ja vaikka Gilbert/Sheehan parivaljakolla olisi ollut "muskelia" melkoiseen tykittelyyn, oli lopputulos jotenkin valju. Oivallisia kappaleita löytyi edelleen, esim. tuo mainittu "Green Tinted 60s Mind", mutta oma kiinnostus lopahti viimeistään tuohon akustiseen balladiin, jonka nimeä en aio edes mainita. Taisi käydä vähän samaan tyyliin kuin Extremellä erään toisen akustisen veisuun kohdalla....ihastunut "iso yleisö" oli hieman ihmeissään kun bändin päätuotanto olikin hieman "vakavampaa" musisointia kuin listasingle. :D

Wild Wild World
 
Niin, oikein kuvaava kappale, kattaa kaikki Gilbertin vahvat alueet, jotka ovat omien hyvien biisien säveltäminen ja huumoirintajuinen, virtuoosimainen soitto. Vai eikö sittenkään?

vaikka Gilbert/Sheehan parivaljakolla olisi ollut "muskelia" melkoiseen tykittelyyn, oli lopputulos jotenkin valju.
 
Ihan noin mielenkiinnosta; mistähän kohtaa valju? Äkkipäätään saattaisin itse laskea parivaljakon kuuluvaksi "Rockin hurjimmat tykittajät" top 5:n. Siihen kylläkin tuppaavat kuulumaan kaikki parivaljakot, joissa Sheehan on mukana, ei ollut Sheehan Kotzen (Gilbertin seuraaja Mr Bigissä) kaksikko soitnnollisesti yhtään huonompi.
 
Mutta alkuperäiseen kysymykseen; kokoelma Paul the young dude on ainakin riemukas, hanki se.
 
Gilbertissä muuten kaksi kehnoa puolta; universumin ohuin ja ankein kitarasoundi ja melko heikko liidilauluosasto, ei tosin taida itseään laulajaksi kuvitellakkaan.

Eiköhän se niiden oma To Be With You ollut kuitenkin se suurin hitti. Allekirjoittanut ainakin muistaa sitä tulleen pakkosyötöllä joka tuutista. Se oli ensikosketukseni bändiin enkä voinut sietää koko kappaletta. Onneksi soittokaveri sittemmin hieman korjasi käsitystäni ko. bändistä:)

Niin, oikein kuvaava kappale, kattaa kaikki Gilbertin vahvat alueet, jotka ovat omien hyvien biisien säveltäminen ja huumoirintajuinen, virtuoosimainen soitto. Vai eikö sittenkään?
 
On kyllä Cat Stevensin alkuperäinen biisi toi "Wild World", mutta hyvä koveri. Parempi kuin alkuperäinen. Minua on tosin aina häirinnyt Eric Martinin lauluääni, jonka muistan jo silloin, kun en edes tietänyt Mr. Bigiä, mutta radiossa soi ko. biisi tai To Be With You.

Ihan noin mielenkiinnosta; mistähän kohtaa valju? Äkkipäätään saattaisin itse laskea parivaljakon kuuluvaksi "Rockin hurjimmat tykittajät" top 5:n.
 
Hehe, olen täysin samaa mieltä. Tarkoitin nimenomaan että parivaljakon potentiaalin huomioiden oli levytetty tuotanto jotensakin "valjua".
 
Tokihan etenkin ekalla Mr Bigillä oli mukavia surahteluja herrojen toimesta..ja täytynee muistaa että Gilbertin suuria innoittajia ovat olleet Beatles yms. laulu-keskeiset yhtyeet, joten kaipa hänkin haki ennemmin sitä hyvää biisiä, kuin pelkkää alustaa revittelylle. Mutta varsinkin tämä huomioiden, ei se vokaalipuoli ollut sieltä vahvimmasta päästä..ainakaan minun mielestäni.
 
Livenä taisivat sitten kyllä pistää pykälää paremmaksi ja Gilbert/Sheehan Makita-soolot olivat varmaan nähtävyys myös. Gilbertin huumorintajun huomioiden oli varmaan täydellinen lisäsäväys kun herran hiuskuontalo kiertyi eräällä keikalla poranvarteen ja homma pistettiin seis noin vartiksi, jotta saatiin letti ojennukseen takahuoneessa.. :D

kaipa hänkin haki ennemmin sitä hyvää biisiä, kuin pelkkää alustaa revittelylle. Mutta varsinkin tämä huomioiden, ei se vokaalipuoli ollut sieltä vahvimmasta päästä..ainakaan minun mielestäni.
 
Näin luulisin myös, siis mitä tuohon hyvään biisiin tulee. Vokaalipuolesta; stemmat oli Mr. Bigillä aina valioluokkaa, kaikki bändin jäsenet voisivat periaatteessa toimia jonkun bändin laulusolisteina, ja pesisivät siinä toimessa useimmat suomalaiset "laulajat". Ei kylläkään muuta sitä tosiasiaa, että herra Gilbertin liidilaulu on kumminkin aika luokatonta, vaan tokkopa tuo äijää itseänsä häiritsee.

Kyllä, hyviä stemmoja löytyi, täytyy myöntää. Saattaisinpa muuttaa mieltäni bändistä muutenkin, jos nyt menisin kuuntelemaan heitä uudestaan. Kyllähän reilu 10 vuotta antaa eri perspektiiviä, varsinkin kun aikoinaan se vinkkeli oli erittäin shred-pitoiselta pohjalta.

Mihin Gilbertin levyyn minun tulisi tutustua kun technicall difficulties biisi kolahti tosi lujaa. Olen kuullut Mr Bigin lean into it ja racer x:än getting heavier levyjä ja ne eivät yltäneet ollenkaa tuolle tasolle. Soitan itsekin kitaraa, joten mitkä biisit ovat nostaneet Gilbertin arvostuksen tuolle tasolle mitä se nyt on?
 
Paulin soololevyistä Alligator Farm on ehkä mulle se paras levy. Myös Burning Organ on huippu, niin kuin kaikki muutkin tietty. Hyllystä löytyy myös Beehive Live. The Flying Dog on kanssa kova, mutta sitä en vielä ole saanut käsiini.
 
Racer X:n levyistä diggaan eniten Superheroesia ja Technical Difficultiesia. Myös Street Lethal löytyy. Mr Bigin paras levy on Lean Into It, tosin myös debyytti ja Hey Man kolahtavat.

Ihan noin mielenkiinnosta; mistähän kohtaa valju? Äkkipäätään saattaisin itse laskea parivaljakon kuuluvaksi "Rockin hurjimmat tykittajät" top 5:n. Siihen kylläkin tuppaavat kuulumaan kaikki parivaljakot, joissa Sheehan on mukana, ei ollut Sheehan Kotzen (Gilbertin seuraaja Mr Bigissä) kaksikko soitnnollisesti yhtään huonompi.
 
Sheehan on kunkku!! Eikä jäänyt Steve Vainkaan jalkoihin David Lee Rothin bändissä eikä nyt Steven omassa bändissä. Perjantaina todistamaan tätä kuningasparia.

Sheehan on kunkku!! Eikä jäänyt Steve Vainkaan jalkoihin David Lee Rothin bändissä eikä nyt Steven omassa bändissä. Perjantaina todistamaan tätä kuningasparia.
 
Jep, siellä todistetaan! Live in Astoria antoi jo esimakua tulevasta. Shyboy!

ei ollut Sheehan Kotzen (Gilbertin seuraaja Mr Bigissä) kaksikko soitnnollisesti yhtään huonompi.
 
Tarkoitatko soitannollisesti?
 
kokoelma Paul the young dude on ainakin riemukas, hanki se.
 
Mistä / miten olet itse levyn hankkinut?
 
Gilbertissä muuten kaksi kehnoa puolta; universumin ohuin ja ankein kitarasoundi
 
Kirk Hammett?

Tarkoitatko soitannollisesti?
 
Toki!
 
Mistä / miten olet itse levyn hankkinut?
 
Yhtestä kaupasta.
 
Kirk Hammett?...
 
...not from this planet or universe.

np. Paul Gilbert: Alligator Farm
 
Anteeksi off-topic

Yhtestä kaupasta.
 
Onko hyvät valikoimat?