Kitarat: soittaminen ›

Pelottaa tämä hevimiehen muodonmuutos..
 
Mua on viime aikoina alkanut kiinnostaa jazzkitaristit ja jazz yleensäkin, vaikka en ole sitä yhtään kuunnelutkaan. Nyt tekisi mieli lähteä seikkailulle jatsin ihmemaahan ja poimia omaan soittoon uutta ulottuvuutta.
 
Kertokaas mulla kovia jazzkepittäjiä ja kitaraan perustuvaa jazzmusiikkia. Mieluitin sellaista vähän rokimpaa kamaa ehkä näin aluksi, pitää olla pehmeä lasku. ;) Kyllä mulle toki muutkin ehdotukset kelpaa ilman muuta.
 
Mitä asteikkoja ne muuten käyttää yleensä jatsissa?

Mitä asteikkoja ne muuten käyttää yleensä jatsissa?
 
mm. miksolyydistä. Korjatkaa, jos olen väärässä

Kertokaas mulla kovia jazzkepittäjiä ja kitaraan perustuvaa jazzmusiikkia. Mieluitin sellaista vähän rokimpaa kamaa ehkä näin aluksi, pitää olla pehmeä lasku. ;) Kyllä mulle toki muutkin ehdotukset kelpaa ilman muuta.
 
Django Reinhardt
 
Mitä asteikkoja ne muuten käyttää yleensä jatsissa?
 
Mitä siellä ei käytetä? Jos duuriasteikon 7 moodia ovat hallussa, niin seuraava siirto voisi olla melod. ja harm. molliasteikkojen moodit. Toki soinnunmuodostus ja sointujen ja asteikkojen yhteydet siinä samalla.
 
EDIT: Hyödyllinen linkki:
 
http://mapage.noos.fr/realbook/index_accueil.htm

Django Reinhardt
 
Oliks tää se tyyppi, jolta puuttui sormi(a)? Pitääpä hankkia tuotoksia.
 
Jos duuriasteikon 7 moodia ovat hallussa, niin seuraava siirto voisi olla melod. ja harm. molliasteikkojen moodit.
 
Marssinpa teoriaosastolle lukeen FAQ:eja.
 
Lisää ehdotuksia otetaan vielä vastaan.

Kuuntele vaikka George Bensonia. Hyvä jazz-kitaristi.

Kertokaas mulla kovia jazzkepittäjiä ja kitaraan perustuvaa jazzmusiikkia. Mieluitin sellaista vähän rokimpaa kamaa ehkä näin aluksi, pitää olla pehmeä lasku. ;)
 
Esim. tässä ketjussa on lueteltu aika paljon hyviä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=5&t=73999&o=0
 
Suosittelisin myös tsekkaamaan muidenkin soittajien juttuja kuin vain kitaristien. Jazz-musiikin kehityksessä kitaristien rooli ei nimittäin koskaan ole ollut mitenkään erityisen suuri.

no melkeen voisin suositella sellasta kirjaa kun improvisointi pop/jazz musiikissa (kaj backlund). jos haluut opetella jazz tyylistä soittoo kunnolla niin ei kannata jäädä mihkään ulkoa opeteltuihin lickeihin.
 
aluks kannattaa opetella sointujen rakenteet kunnolla, mitkä äänet kuuluu mihinkin sointuun ja mitkä ei. melodian suhde sointuun on tärkeä, jazzissa on tyypillistä kromatiikan käyttö ja asteikosta ulos soittaminen. tuolla musiikin teoria puolella on paljon hyviä kirjotuksia, käy selaileen niitä ensiks.
 
jazzstandardeilla on tietty hyvä aloittaa jos haluu jazziin tutustua käytännön puolelta.
 
http://mapage.noos.fr/realbook/index_accueil.htm
 
jos haluut kuunnella jotain rokimpaa jazzia niin sit suosittelen fuusiojazzia, esim mahavishnu orchestraa.

Frank Gambalellakin on vähän sellasta rokimpaa jatsia. Django on enemmän sitä pappa-osastoa. Ihan jees silti.

Nyt on toi Backlundin opus varattu kirjastosta. Voi kun joku vielä muistaisi palauttaa sen.
 
Suosittelisin myös tsekkaamaan muidenkin soittajien juttuja kuin vain kitaristien. Jazz-musiikin kehityksessä kitaristien rooli ei nimittäin koskaan ole ollut mitenkään erityisen suuri.
 
Jos nyt lähdetään ihan perusteista liikkeellä, niin mitä mun pitäisi ehdottamasti hankkia kuunteluun? Olen siis jazzin suhteen ihan täysi noviisi.
 
Mitä eroa on muuten jazzilla ja fuusiojazzilla? Onks tohon fuusiojazziin sulautettu jotain muita elementtejä, vai?
 
Frank Gambalellakin on vähän sellasta rokimpaa jatsia. Django on enemmän sitä pappa-osastoa. Ihan jees silti.
 
Joo, Frank on tosi kova. Vetelee mahdottomia sweeppejä ja tiukkia sooloja.

John Pizzarelli... soittelee 7-kielisellä hollowbodyllä ja on aika vekkuleita juttuja
 
http://www.johnpizzarelli.com/.

Mitä asteikkoja ne muuten käyttää yleensä jatsissa?
 
Ihan niitä samoja kuin muussakin musiikissa. Ei mikään asteikko tai sointu ole jazzin yksityisomaisuutta.
 
Olennaista olisi osata silti etenkin moodeihin ja sointukäännöksiin (nelisoinnut muunnossävelineen sekä laajemmatkin soinnut) liittyvät asiat. Mitä paremmin ne on hanskassa, sen enemmän on mahdollisuuksia, valinnanvaraa ja eräänlaista "musiikillista sanavarastoa", joiden laajuudesta nimen omaan monet jazzmuusikot ovat kuuluisia, siinä missä esimerkiksi rock- ja hevipuolella soittajat ovat kuuluisia monesti enemmänkin ylivertaisesta teknisestä osaamisestaan. Molempi parempi toki. :)
 
Fraseeraus on keskeinen osa musiikkia, mutta eritoten jatsia: nuottien sijoittelulla ja dynamiikalla saadaan aikaan hyvinkin erilaisia tunnelmia ihan samoista melodioista. Enemmän tai vähemmän "shuffle" tulkinta aiheesta kuin aiheesta välittää kuulijalle automaattisesti enemmän "jatsimman" vaikutelman.
 
Kertokaas mulla kovia jazzkepittäjiä ja kitaraan perustuvaa jazzmusiikkia.
 
Tässä muutamia tutustumisen arvoisia jazz-kitaristeja maailmalta:
 
Wes Montgomery, Joe Pass, Mick Goodrick, Jim Hall, Pat Metheny, John Scofield, Mike Stern, Larry Carlton, Lee Ritenour, Scott Henderson
 
Suomalaisista täytyy mainita Tuomo Dahlblom, Markku Kanerva (Pekka Pohjolan kokoonpanot, Groove Convention jne), Seppo Tyni, Varre Vartiainen, Jukka Tolonen, Heikki Laurila
 
Ei voi mennä pahasti vikaan noiden kanssa.

Al Di Meola. Fuusiojatsia. Kova setä.
Frank Zappan Hot Rats.
John McLaughlin (vaikkapa levy nimeltä Electric Guitarist).
Jukka Tolosen ekat levyt.
 
Ei kovin kitaravetoista mutta mainostetaan nyt kuitenkin:
U-Street All Stars!
 
Ja kannattaa kuunnella myös puhaltajia.

Jos nyt lähdetään ihan perusteista liikkeellä, niin mitä mun pitäisi ehdottamasti hankkia kuunteluun? Olen siis jazzin suhteen ihan täysi noviisi.
 
http://www.jazzonline.com/jazz101.asp
 
Tuolla on vähän kerrottu noista jazzin eri aika/tyylikausista ja levysuosituksiakin näyttäisi löytyvän ihan mukavasti. Hyvä idea voisi olla vaikkapa mennä kirjastosta hakemaan pino eri tyylisiä jazz-levyjä ja siitä sitten kuunnella, että minkälainen jazz itseä saattaisi eniten kiinnostaa.

mää suosittelisin kuuntelemaan Rosenberg Trioa (soittaa djangon musiikkia pääasiassa), sit sellainen bluesäijä kuin Duke Robillard on tehny monta jazz-levyä. sillä ei kans mene sormi suuhun soitellessa.

mää suosittelisin kuuntelemaan Rosenberg Trioa
 
Harmittaa, kun en nähny Stocheloa livenä sillon kun ne kävi Suomessa. Toivottavasti tulee vielä uusi mahdollisuus.

Mua on viime aikoina kiinnostaa jazzkitaristit ja jazz yleensäkin
 
Sama vika, mutta osittain tuo on sitä että haluan imeä vaikutteita mahdollisimman laajalta alueelta - ja ennen kaikkea virkistystä korvalleni ja mielelleni. Jatsin sijaan tosin tällähetkellä kiinnostaa erityisesti flamenco (vielä pari viikkoa sitten se oli kantri ;)
 
Pientä kierrätystä niin homma pysyy aina mielenkiintosena. :)
 
Kertokaas mulla kovia jazzkepittäjiä ja kitaraan perustuvaa jazzmusiikkia. Mieluitin sellaista vähän rokimpaa kamaa ehkä näin aluksi, pitää olla pehmeä lasku.
 
Muutamia heti mieleen tulevia:
Frank Gambale, Al Di Meola, Brett Garsed, Wes Montgomery, John Scofield, Pat Metheny, Lee Ritenour, Allan Holdsworth, Scott Henderson, Larry Carlton.
 
Parhaiten itseeni uppoavat Gambale, Garsed ja Al, joista kukaan tosin ei soita niinkään "perinteistä" jatsia.
 
Kannattanee kuunnella muitakin kuin kitaristeja. Kirjastosta löytää kaikenlaisia jazz-legends kokoelmia. Louis Armstrongia suosittelen ainakin, esim. "Kiss To Build A Dream On" on helmi soittaa myös kitaralla.
 
Mitä asteikkoja ne muuten käyttää yleensä jatsissa?
 
Tosiaan kaikkia, kuten täällä jo mainittiin, mutta tietysti enemmän toisia kuin kolmansia - moodeista enemmän esim. doorista ja miksolyydistä kuin esim. fryygistä tai lokrista. Kokosävel- ja dimiasteikkoja sun muita symmetrisiä skaaloja käytetään myös enemmän kuin muissa musiikkilajeissa. Kromaattisia säveliä lisäillään myös paljon, ja esim. bebop- skaalojen käyttöön on omat hienostuneet niksinsä ja "sääntönsä".
 
Matkimalla oppii parhaiten, kuuntelemisella oppii hyvin vain jos korva on jo valmiiksi kunnolla treenattu. Onneksi kirjoja sun muita resursseja on netti ja kirjastot pullollaan, eli ei muutakun imemään, opeteltava ei lopu koskaan kesken :)

Tännehän on tullut paljon ehdotuksia, kiitoksia kaikille. Enköhän mä löydä näistä jotakin mielenkiintoista.
 
Voisiko joku vielä kertoa mulle, mitä eroa on jazzilla ja fuusiojazzilla?

Voisiko joku vielä kertoa mulle, mitä eroa on jazzilla ja fuusiojazzilla?
 
En tiedä, joten arvaan: fuusiojatsin erottaa jatsista siten että siihen on lisätty muista musiikkilajeista (esim. rockista) elementtejä. Mutta joku etymologi varmaan antaa kohta tyhjentävän vastauksen? :)

En tiedä, joten arvaan: fuusiojatsin erottaa jatsista siten että siihen on lisätty muista musiikkilajeista (esim. rockista) elementtejä. Mutta joku etymologi varmaan antaa kohta tyhjentävän vastauksen? :)
 
Näin juuri: http://www.wnur.org/jazz/styles/fusion.html
 
Kuten moni on jo maininnut, niin sointujen muodostumisen ymmärtäminen helpottaa huomattavasti jazz-sooloilua. Käännökset, asteikot yms. on hyvä hallita, jos mielii hallita improvisoinnin hyvin. Etenkin jazzissa asteikko saattaa vaihtua joka soinnulla sooloa soittaessa. Siksi on tärkeää osata asteikot hyvin.
Ei myöskään kannata jumittua kuuntelemaan pelkkää kitaramusiikkia, jotta saa hommaan vähän eri näkökulmaa.
 
PS.Yellowjacketsin saksofonistilla Bob Mintzerillä on muutama hyvä harjoituskirja, jotka sisältävät pääosin funk/blues etydejä. Suosittelen.

Kannattaa myös kuunnella paljon jazz-tyyppistä fraseerausta, mikä poikkeaa aika paljon siitä, mihin rock-kitaristit ovat tottuneet. Synkopointia ja taukoja kannattaa harrastaa riittävästi. Pelkkkää skaalojen sahausta ja sekvenssejä kannattaa mielestäni välttää.