Kitarat: soittaminen ›

Juu terve terve tää mun eka juttu tänne et kestäkää. :)
 
Mut siis improvisoinnista mä halusin kysyä.
 
Mä oon ite soittanu vähä päälle vuoden ja eilen kävi semmonen hassu juttu et mä soittelin Hanoi Rocksin - I Want You biisiä samalla ku se pauhas kaijuttimista. No sit tuli soolo, se koko soolo (tai ainakin suurin osa) menee A:sa. No tiiättekste mä vaa aloin heittää siihen jotain epämääräsii nuottei A-duuri skaalasta ja ku se soolo loppu mä meinasin sekoo iha täysil, emmä sano et mä nyt sen niii hyvin vedin. Mut se oli kyl siisti tunne ku ite improvisoi ja sai kuulostaa hyvältä.
 
Mun ymmärtääkseni ku ylipäätänsä improvisoi, nii käytetää jotain tiettyy skaalaa/skaaloi, esim. blues tai penta, tai sit vaa sitä perus duuri skaalaa..??
 
Mä en kuitenkaa tiedä täst mitää mut mä haluun oppia ja nopeasti!
 
jos joku jeesais nii tänks!

Nauhota vaikka mankalla jotain rokkikiertoa ja sit kokeile siihen kaikkee mitä päähän tulee. Myös kovien bändien kuuntelu auttaa.

Paras on 12-tahdin blues kierto taustalle. Vaikka A-sävellajista, sooloa soitat sitten A-blues asteikkoa. Itselleni tuo improvisoinnin oppiminen tapahtui silloin joskus samalla tavalla, mutta minun kohdalla kappale oli deep purplen demons eye.

Periaatteessa alussa voi olla ihan hyvä vetää improvisointia ihan perus duuri- ja molliskaaloista, pentatonisista yms. Ihan vain siksikin että oppii tuntemaan missä on ne nuotit sielä otelaudalla.
 
Kun alkaa kehittymään niin voi hyvinkin lähteä seikkailemaan sopivissa määrin skaalan ulkopuolelle niin ei aina kuulosta samalta. Ja kun korva kehittyy niin aina pystyy keksimään lisää juttuja kesken soittamisen.
 
Se on varsin hyvä jos kuulee päässänsä sen mitä aikoo soittaa ja soittaa sen improna tuosta noin vain, siinä vaiheessa voidaan sanoa että ollaan saavutettu jotain ja ollaan jossain.

Perus Blues-asteikolta on kiva alkaa väsäämään sooloja.
Kokeile ihmeessä, ja myös duuri, ja mollipentatonisia skaaloja.

kannattaa opetella rakentaa myös melodioita, pelkkä skaalan sahaus ei kauheasti kehitä.

kannattaa opetella rakentaa myös melodioita, pelkkä skaalan sahaus ei kauheasti kehitä.
 
Jep. Mutta niitä melodioita kannattaa aluksi rakennella jostain skaalasta ja sitten kun kehittyy niin ottaa myös sieltä skaalan ulkopuolelta niitä nuotteja siihen melodiaan.
 
Improvisoimaan ei periaatteessa opi kuin soittamalla ja improvisoimalla. Luova hulluus on plussaa.

Improvisoimaan ei periaatteessa opi kuin soittamalla ja improvisoimalla. Luova hulluus on plussaa.
 
tämä on täyttä totta. +

Lueppa toi faq skaalojen perusteista ja sitte pistät jotai tuttuja piisejä taustalle, katot mistä ne menee ensin ja sitte alat vääntämään. kannattaa ehkä opetella jotain sooloja jos niistä irtois vähän jotain sitten omiin improvisointeihin.

Kuinkas paljon käytätte noita valmiita lickejä?
 
Itsellä ainakin kaikki nopeammat kuviot on etukäteen harjoteltuja ja liikemuistista tulleita, tuo soittoon ehkä välillä ikävääkin toistoa.

Kuinkas paljon täällä arvon ihmiset käytätte noita valmiita lickejä?
 
Itsellä ainakin kaikki nopeammat kuviot on etukäteen harjoteltuja ja liikemuistista tulleita, tämä tuo soittoon ehkä välillä ikävääkin toistoa.
 
Tietynlaisia kuviointeja ja juoksutuksia eri skaaloilla on kyllä painunut kieltämättä mieleen. Yksi tapa hommata niihin vaihtelua ja variaatiota, on miettiä samanlaisena kuvion vaihtelua eri moodeissa, silloin saa samasta kuviosta jo paljon enemmän irti.
 
Tästä improvisoinnista tulee aika usein kysymyksiä, osaisikohan joku väsätä asiasta Faq:in. Ensin pitäisi kyllä miettiä tarkkaan minkälaisiin kysymyksiin siinä olisi vastauksia.
 
Yksi on tietysti skaalojen soveltaminen, bändissä improvisoimisessa on paljon muutakin kuin harmoniaan liittyvää asiaa, toisten kuunteleminen, huomioon ottaminen, rytmisten ja melodisten ideoiden "vaihtelu" jäsenten kesken jne. Näistä kyllä saisi aika paljonkin asiaa.
 
Tämän lisäksi tietysti jazz-standardit, blue-kierrot yms. vakiotaustat joiden päälle on tapana improvisoida.
 
Näin hatusta tuli tällaista mieleen, eli kyllähän tuosta asiaa varmaan saisi.

Noniin, jäbä on nyt oivaltanut oikean asian. Eli nyt laitat sen menemään uusiksi ja soitat lisää. Jos mahdollista, niin täällä jo kerrotut 12 tahtinen blueskaava nauhalle ja sen päälle oikeasta sävellajista improa, ja jos osaat, niin soinnun vaihdoksissa sen soinnun skaalasta. Tai mistä vain.

Loppujen lopuksi improvisoinnissakin on pääasiassa kyse siitä mitä sä kuulet päässäs ja vedät sen sitten hatusta. Nuo skaalat on hyviä apuvälineitä ja niillä keksii kaikenlaista "sanavarastoa" jota sitten käyttää jos ei tule mitään ideaa improtessa. Minä käytän lihasmuistissa olevia lickejä sillon kun ei keksi mitään muuta. Paitsi joskus tietysti juuri se yksijatietty licki on se minkä sä kuulet päässäs ja soitat sen sitten.
 
Improvisoinnissa on mielestä aika tärkeetä että on sellaista sanavarastoa. Vähän sama kuin hyvät väittelijät, ne on yleensä aika sanavalmiita(osaa myös keksiä lennosta hyviä perusteluja) ja selittää hyvin. Kitarassa improtessa aivan sama homma. Mitä enemmän sulla on kokemusta, sanavarastoa ja osaat keksiä lennosta hyviä "väitteitä" niin sitä paremmalta se kuulostaa...
 
Kuten aikasemmin sanoin: improvisoimaan oppii soittamalla ja improvisoimalla.

Ei improvisaatio ole pelkästään soolotteluun rajattu, myös komppia voi improvisoida, mikä on varsin mukavaa treeniä ;)

Ei improvisaatio ole pelkästään soolotteluun rajattu, myös komppia voi improvisoida, mikä on varsin mukavaa treeniä ;)
 
vaatii yllättävän paljon taitoa, että saa kompin kuulostamaan hyvältä. Kompin varioiminen toimii osaavissa käsissä, mutta pahimmillaan se kaataa kappaleen luonteen.

Ei improvisaatio ole pelkästään soolotteluun rajattu, myös komppia voi improvisoida, mikä on varsin mukavaa treeniä ;)
 
Funkissa tätä pääsee harrastamaan oikein kunnolla. Se on muuten äärimmäisen haastavaa hommaa mun mielestä. Repiä kaikkia sointukäännöksiä jotka sopivat hyvin, samalla varioida sitä sointua korunuoteilla. Ja sitte yrittää heittää vielä pätevää rytmiä siihen. Hohoo.

Funkissa tätä pääsee harrastamaan oikein kunnolla. Se on muuten äärimmäisen haastavaa hommaa mun mielestä. Repiä kaikkia sointukäännöksiä jotka sopivat hyvin, samalla varioida sitä sointua korunuoteilla. Ja sitte yrittää heittää vielä pätevää rytmiä siihen. Hohoo.
 
Kyllä kyllä. Toinen tyyli, jossa kompille tulee iso osa on jazz, ja enää ei pelkät duurit ja mollit riitäkkään. Tuleekin juuri sointukäännöset ja murretut soinnut jne... Joutuu miettimään kompin suuntaa esim. meneekö se alaspäin vaikka kromaattisesti jne... Loppuun sanon vielä, että minä en sitten jazzia osaa soittaa, että nämä ovat vain minun ajatuksiani.

Oma soolosoittoni perustuu pelkästään improvisointiin, eli en soita koskaan saamaa sooloa kahta kertaa. Homma perustuu siihen, että pitää tietää mistä sävellajista soolon pohja menee ja sen jälkeen homma on silkkaa tajunnan virtaa. Myös improvisoidut soolot voivat alla melodisia / sävelletyn kuuloisia, kun ei sorru vauhtisokeuteen. Tässä piilee tietenkin oma riskinsä epäonnistua, kun ei koskaan tiedä etukäteen mitä on tulossa, mutta parhaimmillaan ko. soolot on aivan timanttia (omasta mielestä ;o). Käsittääkseni monet muutkin perinteiset kitaristit käyttää / käytti samaa metodia sooloissa (mm. Hendrix).

Oma soolosoittoni perustuu pelkästään improvisointiin, eli en soita koskaan saamaa sooloa kahta kertaa. Homma perustuu siihen, että pitää tietää mistä sävellajista soolon pohja menee ja sen jälkeen homma on silkkaa tajunnan virtaa. Myös improvisoidut soolot voivat alla melodisia / sävelletyn kuuloisia, kun ei sorru vauhtisokeuteen. Tässä piilee tietenkin oma riskinsä epäonnistua, kun ei koskaan tiedä etukäteen mitä on tulossa, mutta parhaimmillaan ko. soolot on aivan timanttia (omasta mielestä ;o). Käsittääkseni monet muutkin perinteiset kitaristit käyttää / käytti samaa metodia sooloissa (mm. Hendrix).
 
Täysin sama juttu mulla. Soolossa voi olla esim. sama alku kun ennen mutta sitten muutankin koko loppusoolonm täysin.
Improvisointi on helvetin hauskaa kun sen oppii.

On muuten hyvä tapa harjotella tota improvisointia ,kun soitat jotain komppia ja sitten lisäät aina jonkun kivan fillin loppuun ku vaihtuu sävel. Esim. riffaat jotain A:ta ja mollipentatoniselta sitten filli kahelle viimiselle tahdille ku siirryt D:hen. Hyvä harjotella tolla sitä ainakin, että pysyy yhtenäisesti kasassa homma . Jalalla vielä tamppaat tahtia :)