Kitarat: soittaminen ›

Olisi suuri kunniahimo paneutua yhä enemmän juurevan musiikin osastolle:) Olen viime aikoina kuunnellut niin, ammattilaisten kuin amatöörienkin blues "pikkausta" ja hyvältä kuullostaa, vaan kuinka ihmeessä ne sen tekevät.. kuin 2 tai useampi kitaraa soisi yhtaikaisesti, vaikka homma hoituu yhdellä pelillä. Käsittämättömän hienoa! Blues skaala taittuu, mutta tuo pikkaus menetelmä olisi todella hienoa hallita. Käsittääkseni siinä jätetään jotain kieliä vapaana soimaan, että saadaan tollainen "usean kitaran" tunnelma aikaiseksi. Varmaan jotkut teistä käsittävät, mitä tekniikkaa olen tässä ajamassa takaa (ainakin toivottavasti). Olisikohan aiheesta jotain selventäviä harjoituksia/opastusta netissä, teiltä itseltänne tai jotain tähän tekniikkaan perehdyttäviä opuksia?
 
Tulevan kesän aikana yritän kunnostautua oikein kunnolla opettelemaan tuota hienoa blues musiikkia.

En tiedä, onko nyt puhe akustisella soitetusta vuosikymmenten takaa juontavasta sormisoitosta, vai jostain muusta? Jos on, kyseisen tekniikan saloihin pureutuvia opuksia löytyy kirjastosta, en vain nyt kirveelläkään saa yhtään nimeä mieleen. Kysehän on siitä, että yleensä 1-3 näppäilykäden sormea hoitaa melodiapuolta, ja peukku + mahdollisesti joku kaverisormi bassokomppausta. Vähän sinnepäin, kuin klassisessakin kitarassa. Itse olen hiukan harjoitellut tuota meininkiä, mutta lähinnä aloittelijatason pinnassa pyörin. Joku gurumpi jatkakoon...
 
Edit. Taisin nyt puhua jostain ihan muusta, kuin mistä oli kysymys.

Moi!
 
Nuo Stefan Grossmanin kirjat, jotka kirjastossa ovat, voivat olla hieman vaikeita ilman soivaa musiikkia. Vanhoja bluesviisuja on aika vaikea laittaa paperille.
 
Rev.Gary Davis soitti mestarillisesti käyttäen ainoastaan oikean käden peukaloa ja etusormea. Todella harvoin saattoi "vahingossa" käyttää keskaria.
 
Tuo kahden kitaran illuusio tulee myös groovesta ja soinnista. Samoja periaatteita nuo vanhat bluesmiehet käyttivät, mitä sitten myöhemmin Nashville-style tyypit. Eli voit harjoitella alternate bass säestyksen kanssa (boom-chick), tai sitten monotonisella bassolla. Walking bass on myös joskus käytetty tapa, mutta erittäin hankala improvisaatiossa.
 
Yksinkertainen harjoitus, jolla voit saada jo jotain aikaan on seuraava:
 
Soita motonic bass kuvio 12-tahdin blues E-Duurissa. Eli vaikka tasaisia 4-osia. Siis pelkät bassoäänet peukalolla.
 
Muista pitää basso koko ajan samanlaisena, eli älä muuta rytmiä. Tämän jälkeen soita vaikka mukaan puolinuotteina ensimmäiseltä kieleltä g ja e. Ja tästähän se improvisaatio alkaa. :) ! Eli käytä vaikka e-mollipentatonista asteikkoa ja bassolinja sitten tasaisesti taustalla. Jossain vaiheessa useitten harjoittelusessoitten jälkeen kannattaa jo alkaa laulamaan ääniä ja yritä samalla soittaa mitä laulat. Tällöin sormesi eivät "tylsästi" diktatoi ennakolta opittuja kaavoja, vaan oikeasti yrität saada kitaran laulamaan juuri haluamallasi tavalla. Tsemppiä. Ja jos omistat metronomin, niin sen kanssa on myös mukava jammailla.
 
edit:
 
Ja tuo kuvailemasi vapaat kielet juttu on varmaankin oikean käden peukalo, joka hoitaa komppauspuolen. Kyl se siitä lähtee.

Kannatta kokeilla myös jotain avointa viritystä sillä silloin soinnun voi soittaa yhdellä sormella, mikä jättää vasemmasta kädestä kolme sormea vapaaksi (suhteellinen käsite) soolojuttuihin. Itsekin olen viime aikoina innostunut soittelemaan akustista bluesia ja kehitellyt avoimesta G vireestä johdetun virityksen, jossa kielet on viritetty (matallimmasta korkeimpaa) G-A-D-G-H-D. Nokkelampi huomaa että tuo eroaa normaalivirityksestä vain alimman ja ylimmän kielen kohdalla eli neljällä keskimmäisellä kielellä voi ottaa duurisointuja monimutkaisempiakin sointuja samalla tavalla kuin normaalivirityksessä, mutta toisaalta neljällä ylimmällä kielellä yhdellä sormella kuten avoimessa virityksessa.

se on sitä texas meininkiä. eli plekusta semmoinen ote että kärki nippanappa näkyy peukun ja etusormen välistä ja sitten pikkailet kolmella vapaalla sormella yläkieliä ja plekulla "bassoa" tai melodiaa. chicken picking taitaa olla virallinen termi. ja btw en lukenut ylläolevia viestejä joten vastaus saattoi olla jo siinä. :>

se on sitä texas meininkiä. eli plekusta semmoinen ote että kärki nippanappa näkyy peukun ja etusormen välistä ja sitten pikkailet kolmella vapaalla sormella yläkieliä ja plekulla "bassoa" tai melodiaa. chicken picking taitaa olla virallinen termi. ja btw en lukenut ylläolevia viestejä joten vastaus saattoi olla jo siinä. :>
 
Kyllä chicken pickaustahan se on. Käytetään erityisesti rockabilly -musiikissa. Countryssa myös jonkin verran.

Käsittääkseni siinä jätetään jotain kieliä vapaana soimaan, että saadaan tollainen "usean kitaran" tunnelma aikaiseksi.
 
Avosointujen otteisiinhan nuo tosiaan enimmäkseen perustuu. Capoa käytetään tarvittaessa.
 
Peukku soittaa bassoääniä, useimmiten vuoroin pohjasäveltä ja kvinttiä tai oktaavia (alternate bass) tai samaa säveltä (monotone bass).
 
Olisikohan aiheesta jotain selventäviä harjoituksia/opastusta netissä
 
Esim. tuossa on yksi:
http://www.acousticguitar.com/artic … e/143/143,6081,PRIVATELESSONS-1.asp
 
...ja toinen
http://www.acousticguitar.com/lessons/slide_thumb/1.shtml
 
Ja nämä kannattaa kuunnella:
http://guitarvideos.com/radio/stcbg.htm

Olisi suuri kunniahimo paneutua yhä enemmän juurevan musiikin osastolle:) Olen viime aikoina kuunnellut niin, ammattilaisten kuin amatöörienkin blues "pikkausta" ja hyvältä kuullostaa, vaan kuinka ihmeessä ne sen tekevät.. kuin 2 tai useampi kitaraa soisi yhtaikaisesti, vaikka homma hoituu yhdellä pelillä. Käsittämättömän hienoa! Blues skaala taittuu, mutta tuo pikkaus menetelmä olisi todella hienoa hallita. Käsittääkseni siinä jätetään jotain kieliä vapaana soimaan, että saadaan tollainen "usean kitaran" tunnelma aikaiseksi. Varmaan jotkut teistä käsittävät, mitä tekniikkaa olen tässä ajamassa takaa (ainakin toivottavasti). Olisikohan aiheesta jotain selventäviä harjoituksia/opastusta netissä, teiltä itseltänne tai jotain tähän tekniikkaan perehdyttäviä opuksia?
Tulevan kesän aikana yritän kunnostautua oikein kunnolla opettelemaan tuota hienoa blues musiikkia.
 
Näitä 'tekniikoita' on muutamiakin erilaisia, kuuluisimpana ehkä ns. 'travis-picking' joka on saanut nimensä Merle Travis -nimiseltä heebolta... tosin tääkin tekniikka on oikeasti vanhempi, jo Carter sisaruksien ajoilta, mutta enivei.. Nää ns. fingerpicking hommat on aika toimivia, ja niitä onkin käytetty tosi paljon ja todella laaja-alaisesti: näitä on käyttäneet vanhat bluesukot Robert Johnsonit, Tampa Redit ja vaikkapa Keb Mo aina tonne kantriin Chet Atkinsit, Merlet ym... Samasta hommasta on ammennettu aika kovia rockabilly-lickejäkin, mm. Scotty Mooren soittamat Mystery Trainit, That's Allright Mamat ym... Aika paljon käyttömahdollisuuksia siis löytyy tolle hommailulle: samat jutut käy eri hommiin :).
 
Ideana tossa on se, että jaetaan erikseen basso ja melodia. Käytännössä kolme paksuinta kieltä on bassoille ja kolme ohuinta jätetään melodian soittoon... Tietenkin tääkin on vaan suuntaa-antavaa; tulee tilanteita jossa melodia täytyy soittaa vaikka 4.kielellä jne.. Mutta suurimmalta osilta noin.
 
Blues-immeiset monesti tyytyivät siihen että se soitto oli semmoista ns. 'call and response' -tyylistä, eli soitettiin joku melodian pätkä (joskus slidelläkin) ja sitten vastattiin sille melodia jutulla jollain matalien kielin riffillä... Tätä koulukuntaa on Son Houset, Johnsonit ja Muddy Waters, ja näillä onkin yhteinen semmoinen oikee deltan kansallislaulu kuin 'Walking Blues' joka on jo Housen ajoilta oleva biisi jota Juunsoni ja Muddy on sitten jalostanut omiin tarpeisiin, ja niiden versioita vertailemalla huomaa just niitä eroja mitä niillä oli soittajina. Tää show hoituu avoimella G-vireellä (DGDGBD), joka saattoi olla sitten capolla eri sävellajissa (A, Bb, jne). Toinen samalla idealla toimiva biisi on 'Rolling and Tumble Blues'.
 
Sitten se on se tavallisen vireen versio aiheesta, jota hyödynsi Lighting Hopkins, Claptoni jne. Tällä yleensä soitettiin E:stä, jolloin saatiin hyödynnettyä vapaata E-, ja A-kieltä. Tässä tyylissä monesti on ideana se, että soitetaan 'bassolla', ts. kitaran matalilla kielillä, tasaisesti neljäs-osia soinnun mukaan; yksinkertaisimmillaan siis vapaata E:tä neljä kertaa/tahti:
 
e_____________________________________
B_____________________________________
G_____________________________________
D_____________________________________
A_____________________________________
E_0________0________0________0________ jne...
 
ja sitten samanaikaisesti melodioita, riffejä, ym. mitä sattuu nyt tulemaan :-).
 
Sitten on se ns. Travis-picking -meisinki, joka on enemmän tuolta country/ym, puolelta. Tosin jotkut bluesukotkin käytti tätä. Travis pickingissä idea on se, että ykkösellä ja kolmosella soitetaan basso ja kakkoselle ja neloselle soitetaan joko basson oktaavi tai sitten kvintti... dempattuna soitettuna noista tulee semmoinen vaikutelma kun ois basari ja virppa soimassa. ja sitten päälle melodia, niin tulee vaikutelma että ois basso, komppi ja melodia.
 
e_____________________________________
B_____________________________________
G_____________________________________
D_____2________2________2_________2___
A_____________________________________
E_0________0________0________0________ tai...
 
e_____________________________________
B_____________________________________
G_____________________________________
D_____2_________2_______2_________2___
A__________2_________________2________
E_0__________________0_________________ jne...
 
Tossa nyt vähän ideoita noista, toivottovasti selkeytti vähän tilannetta. Yleensä tää koko show niputetaan ton fingerpicking -termin alle, ja kuitenkin siinä on tuhat eri versioo ja lähestymistapaa aiheeseen; ei kovin selkeätä. Semmoisia perusbiisejä mitä kandeis ehkä lähtee treenaa mun mielestä, jotta saa aiheeseen jonkinlaisen kuvan ois bluespuolelta noi em. Walking Blues ja Rolling And Tumbling (avoimesta G:stä), sitten vaikka Joku Claptonin versio Rambling On My Mind -biisistä tavallisella vireellä E:stä, ja Rev. Gary Davisin Diddy Wah Diddy, joka on C:stä tavallisella vireellä: tulee toi vaihtobasso-show aika tutuksi ton kanssa :). Ja sitten vaikkapa Doc Watsonin Deep River Blues joka on kyllä paha, mutta pitäis olla ihan perusrepertuaarissa fingerpickaajaalle, ja on muuten myöskin E:ssä tavallisessa vireessä. Eiköhän näistä löydy netistä äänitteet, tabit, lessonit, ym... :)

Kiitos teille jokaiselle tiedon kultajyvistä! Kyllä noilla päsee ainakin alkuun ja sehän se pontti olikin. Luin itsekkin aiheesta ('Guitar Facts'), jossa eroteltiin blues kahteen ryhmään: 1. acoustic country-blues (missisippi delta)
2. Chigago blues (urban electric blues)

Kuvailemani bluestyyppi kuuluu selvästi ensimmäiseen kategoriaan (sähköistettynä se kuullosttaa todella mannalta), kuten hyvin ymmärsittekin. Pikkauksen suhteen, siinä kehohotettiin peukalolla hoitamaan basso/komppi "beat" ,sekä 3. ja 4. sormella pikkaamaan melodia (tarkoittaakohan nimetöntä ja pikkurilliä, koska peukalohan on 0. sormi?). Bluesbiisit on kuulemma paljolti sävelletty E tai A asteikolle, joten sehän helpottaa paljon tota bassottelu puolta (voi soittaa avoimin kielin normaali vireessä ainakin).Kiitos biisi/treeni ideoista, täytyy ehdottomasti kokeilla! Jos tulee vielä jotain mieleen, niin kaikki tärkeä tieto otetaan vastaan. Kysynpä teiltä, että tiedättekö jonkun hyvän acoustic bluesia käsittelevän kirjan tabulatuurineen, joka voisi näin vasta aiheesen tutustuneelle olla hyvä ponnahduslauta (tosin yritän improvisoida siinä määrin kuin luovuus pelaa)?

Kyllä etusormea käytetään runsaasti keskisormen kera, ellen ihan väärässä ole. Minä ainakin käytän :-)
 
Hyvää kirjaa kyselit. Voin lämpimästi suositella CD:llä vahvistettua Kenny Sultanin kirjaa Blues Guitar Legends, jossa tablojen, nuottien ja äänitysten kera tutustutaan Lightnin' Hopkinsin, Blind Blaken, Mississippi John Hurtin, Blind Boy Fullerin ja Big Bill Broonzyn tyyleihin.

Juu soitetaan peukulla (tai peukkuplekulla) ja vaihtelevasti etu ja keskisormella, jotkut hullut soittaa vielä nimettömälläkin. :D Mutta monet legendat käyttivät käytännössä vain ja ainoastaan peukkua ja etusormea. Niin ja pienemmät sormet ovat kannessa kiinni. Itse käytän kyllä 3-4 sormea (peukku mukaan laskien).
 
Tuo Sultanin opus on erinomainen! Helppoa ja hauskaa, ja biisit mukana olevalla CD:llä!
 
Grossmanin videot ja kirjat on toinen hyvä lähde, mutta niissä saattaa olla liian vaikeata matskua ja se tabitus hämää mua yhä (mies kun laittaa ne numerot rivien väliin, eli siis jokainen viivaston väli on yksi kieli, ärrrrrsyttävää). Grossmanin teoksia on sitten miljoona, mutta tietysti uudemmat, joissa CD mukana on ne joihin ekaksi kannattaa paneutua.
 
Lightning Hopkins vetelee kait lähes aina E:stä, ja ne on aikaslailla tuttua perusmatskua, Sultanissa niitä käydään läpi ihan ekaksi. Mutta kyllähän D:stä, C:stä ja G:stäkin jne vedellään usein.
 
Perussointuja:
A: x02225
A7: x02223
E7: 022130
C: 332010 (3x2010 ja x32010)
B7: x21212, 221212, x21202 jne
D(/F#): 2x0232
jne
 
Lightnin hopkins:
http://www.activeguitar.com/lessons/guitar/507-1.asp
http://www.torvund.net/guitar/BluesGuitar/12-2_blues_fingerpicking.asp
http://www.guitarnoise.com/article.php?id=460

Pikkauksen suhteen, siinä kehohotettiin peukalolla hoitamaan basso/komppi "beat" ,sekä 3. ja 4. sormella pikkaamaan melodia (tarkoittaakohan nimetöntä ja pikkurilliä, koska peukalohan on 0. sormi?).
 
Yleinen käytäntö on se, että vasemman käden sormet merkataan numeroin (1 = etusormi, 2 = keskisormi, jne) ja oikean käden (ts. pikkauskäden) sormet ilmoitetaan klasarista tutulla pimas-tyylillä, eli p=peukalo, i=etusormi, m=keskisormi jne.

Jees. Just kattelin yhtä tällästä acoustic-blues biisiä. Aika jännän kuuloista. Itse ainakin sormilla soittelin sitä. Peukku hoitaa basson ja muut neljä sormea melodiapuolen. (Kyllä, käytän myös pikkusormea.)

Jees. Just kattelin yhtä tällästä acoustic-blues biisiä. Aika jännän kuuloista. Itse ainakin sormilla soittelin sitä. Peukku hoitaa basson ja muut neljä sormea melodiapuolen. (Kyllä, käytän myös pikkusormea.)
 
Samaa mieltä, kyllä se pikkurilli kandee olla mukana, pääsee vähemmällä sähläämisellä :).

se on sitä texas meininkiä. eli plekusta semmoinen ote että kärki nippanappa näkyy peukun ja etusormen välistä ja sitten pikkailet kolmella vapaalla sormella yläkieliä ja plekulla "bassoa" tai melodiaa. chicken picking taitaa olla virallinen termi. ja btw en lukenut ylläolevia viestejä joten vastaus saattoi olla jo siinä. :>
 
Tästä "chicken picking" tekniikasta on muutan jonkun verran juttua (loppupuolisko) Zakk Wylden opetusvideosta "Pentatonic Hardcore".