Kitarat: soittaminen ›

Otsikko näyttää paradoksaaliselta, mutta pitää ainakin meikäläisen osalta paikkansa.
 
Olet treenannut kappaletta X kauan. Pitkällisen treenin jälkeen biisi löytyy selkäytimestä, ja nuotit/tablat on viskattu nurkkaan. Pari kuukautta myöhemmin soittelet taas samaa biisiä, ja yksi väärä nuotti lipsahtaa joukkoon. Yrität korjata, mutta et pysty ajatuksen kanssa soittamaan kappaletta nuotti nuotilta. Pitää soittaa alusta asti läpi ajattelematta sen enempää missä kosahti. Jos alkaa analysoimaan, ei soitto onnistu lain. Eli toisin sanoen, kappale menee yleensä hyvin ajattelematta ulkoa, mutta sitten kun:
 
a) joku pikkujuttu kosahtaa, ja pitäisi miettiä miten korjata moka ja jatkaa biisiä tai
b) haluaisit soittaa biisin ajatuksella läpi,
 
oletkin kusessa. Pitää kaivaa ne nuotit/tabulatuurit esiin, ja tarkistaa niistä. Itsellä tuota esiintyy lähinnä fingerpicking-biiseissä, joissa pitäisi soittaa pahimmillaan 4 sormen nuotit yhtäaikaa. Ahdistavaa, kun luulee osaavansa biisin, ja sitten tuleekin blackout kesken kaiken. Eikä mene esiintymisjännityksen piikkiin, tuota tapahtuu ihan ominpäin jamitellessa.
 
Kuulostaako tutulta, vai soitanko lekurille ja alan viritellä takkatulta parista lankusta?

Ala virittelemään takatukka.
 

 

 

 

 
Hyvää jussia!

Ala virittelemään takatukka.
 
Ne kuuluu Tsekki kiakkoilijoile
 
Hyvää jussia!
 
Sitä samaa.
 
(olikohan topikin offi??)

Varaanpa samalla kolme aikaa, kun kilautan sinne arvauskeskukseen. Mielenterveyspotilaat saavat kuulemma ryhmäalennusta!

Jep, tuttu ilmiö on tämä.
Juurikin noissa näppäilybiiseissä... heh, se on kumma kun jos miettii jotain biisiä, jotta kuinka se soitettaan, niin ei tule mieleen, mutta sen silti pystyy soittamaan.

Pari kuukautta myöhemmin soittelet taas samaa biisiä
 
Olisikohan tuossa syy. Jos ei pariin kuukauteen veivaa jotain niin aivot varmaan pohtivat, että pitäisikö jotain osia informaatiosta heittää menemään.

Tuota nimenomaista ilmiötä tapahtuu soitossa hyvin usein. Moet kappaleet on mulle sellasia että jos niitä miettii liikaa niin menee sormi suuhun kokoajan mutta kun ei ajattele soittoa niin se vaan tulee jostain.

Minulle tapahtuu tuota sellaisenkin jutun kanssa jota soitan käytännössä päivittäin. Ärsyttävää.

Joskus bändin kanssa soittaessa tulee vain yksinkertaisesti totaalinen blackout, ja sitä unohtaa pariksi sekunniksi minkälainen kohta kappaleessa olisi seuraavana tulossa.

Tuttu ilmiö itsellekkin toi. Se taitaa olla että biisi on lihasmuistissa mutta ei vaan muista miten se menee. Lähtee soitot jostain alitajunnasta, en mä tiedä miks se niin on.. Niin ja niistä blackouteista, niin niitäkin tulee välillä vaikka biisiä on veivannu puolitoista vuotta.

Tuttua juttua. En tiedä onko mitään patenttilääkettä olemassakaan. Monimutkaisessa fingerpick biisissähän muistilla on paljon työtä kun pitää muistaa myös sormitukset (ja tulkinta ja nyanssit), ei riitä että muistaa pelkän melodian. Ainoa mitä tiedän on että soittaa vaan paljon ja opettelee soittamaan kaikki biisit myös etanavauhtia jolloin aivot ehtii prosessoida enemmän. Omalla kohdalla olen huomannut että hitaasti soittaminen on joskus paljon vaikeampaa kuin normaalitempolla soittaminen.
 
Jos on iso ohjelmisto siinä onkin iso työ pitää se kunnossa. Täytyy vaan soittaa soittolistaa läpi säännöllisesti.

Siitähän tuo johtuu, että kappale on lihasmuistissa. Sitten kun yksi lihas niksahtaakin vahingossa väärin, muistikuva katkeaa.
 
Tästä pääsee mun kokemuksen mukaan vain niin, että harjoittelee aivojen kanssa, ei vain sormilla. Se taas tietysti vaatii kovaa työtä. Mieluummin näin rockmuusikkona vähän vetää ojan kautta kuin kärsii kovaa työtä ;)

Jos on vetänyt samaa rutiinisettiä monta kertaa niin turtuminen voi tehdä tepposet ja tulee blackout..se on vain inhimillistä mutta ottaa raskaasti kyllä nupoliin. Varmaan vireystila ei olekaan aina sama ja samat jutut menee eri keikollla vähän eri tatsilla. niin se vaan on.