Kitarat: soittaminen ›

Ok, eli soittelen metallia, melko nopeaa semmoista ja nyt otan esimerkiksi kaksi kitaristia ja heidän tekniikkansa:
 
James Hetfield: tempolla 220; 1/8-nuotit alaspäin.
Alexi Laiho: tempolla 190; 1/8-nuotit edestakaisin.
 
Olen mennyt aivan sekaisin siitä, milloin kannattaa soittaa (aina) alaspäin. Onko Jamesin tekniikka osaavampi ja Alexin laiskempi? Tarvitesen apua.

Haastattelija: Terve, mikäs sun tekniikka on?
James Hetfield: tempolla 220 1/8-nuotit alaspäin
Haastattelija: Kiitos. Nyt tiedän mihin pyrkiä.
 
...
 
Tarvitesen apua.
 
Kyllä.
 
Soita alaspäin silloin kun se tuntuu ja kuulostaa hyvältä. Sama homma ylöspäin soittamisessa.
 
Jos et kuulosta James Hetfieldiltä, ei se mitään. Jos taas kuulostat, ei se mitään.
 
Nopeus tulee treenaamalla, mutta musiikissa on muitakin treenaamisen arvoisia asioita.
 
Ei muutaku eteenpäin!

: )
 
Opettele soittamaan molemmilla tavoilla, kyse on siis ainoastaan erikuuloisesta saundista.

Haastattelija: Terve, mikäs sun tekniikka on?
James Hetfield: tempolla 220 1/8-nuotit alaspäin
Haastattelija: Kiitos. Nyt tiedän mihin pyrkiä.
 
...
 

 
Kyllä.
 
Soita alaspäin silloin kun se tuntuu ja kuulostaa hyvältä. Sama homma ylöspäin soittamisessa.
 
Jos et kuulosta James Hetfieldiltä, ei se mitään. Jos taas kuulostat, ei se mitään.
 
Nopeus tulee treenaamalla, mutta musiikissa on muitakin treenaamisen arvoisia asioita.
 
Ei muutaku eteenpäin!
 
olen ylpeä sun puolesta. rauhaa tästä lähtien.

olen ylpeä sun puolesta. rauhaa tästä lähtien.
 
Hitto, meinasin sanoa samaa mutta sehän tulikin jo. Kerrankin rakentavaa kommenttia juccizilta, pitääpä molskauttaa plussa. :-)
 
Edit: ainiin, pitihän tähän itse asiaankin vastata.
 
Meikäläinen on sitä mieltä, että kun saa sen rämppäkäden tekniikan siihen kuntoon, että voi soittaa periaatteessa niillä tekniikoilla kuin on omasta mielestä tarpeen, homma kääntyy pinnallisesta ajattelusta alitajuntaan, ja toimii automatic-asetuksella. Eli oikean (olettaen että et ole vasuri) käden koordinaatioharjoituksia (ylös-alas, alas-ylös, alas-alas, ylös-ylös jne...) niin kauan, kunnes ne alkaa toimimaan perstuntumalla tilanteen mukaan, ja sitten kitara pauhaamaan vaan. Silloin soitto nimittäin kuulostaa parhaalta kun se tulee luonnostaan.
 
Ja ei, Jamesin tekniikka ei ole sen parempi kuin Aleksin, ja taas toisaalta Aleksin tekniikka ei ole sen parempi kuin Hetfieldin. Olen sitä mieltä, että kyseessä on kaksi (miljardi) eri soittotapaa, joita ei voi heittää millekään asteikolle vertailtavaksi.

Hitto, meinasin sanoa samaa mutta sehän tulikin jo. Kerrankin rakentavaa kommenttia juccizilta, pitääpä molskauttaa plussa. :-)
 
Kun Jucciz sattuu sille päälle,siltä tulee kyllä pirun hyviä neuvoja.

Kun Jucciz sattuu sille päälle,siltä tulee kyllä pirun hyviä neuvoja.
 
Ei nyt aleta kaikki persnuolijaksi.

Kun Jucciz sattuu sille päälle,siltä tulee kyllä pirun hyviä neuvoja.
 
Sattuu harvoin. Jucciz asenteineen on kuin Eric Clapton punkbändissä: tuhlausta.

Ei nyt aleta kaikki persnuolijaksi.
 
Ei todellakaan. Kerroin vain miten asia on:)

Sattuu harvoin.
 
:(
 
Jucciz asenteineen on kuin Eric Clapton punkbändissä: tuhlausta.
 
Mitäs nämä "asenteet" ovat? :)

:(
 

 
Mitäs nämä "asenteet" ovat? :)
 
Jotenkin sinusta välittyy sellainen kuva, että tunget jokaisen keskusteluun, jonka aiheesta et pidä ja huutelet epäoleellisuuksia (hyvä on, totta, ettei tiluttelu ole kaikki kaikessa) tietäen varmasti hyvin tteivät ne 14-vuotiaat wannabe-Laihot sinua usko. Ja "rakentava" on mukava sana.

No mä en tiedä sähkökitarasta mutta flatpick kitarassa sekä maniskalla ja tenoribanjossa yleinen tekniikka on seuraava:
 
Perusoletus että oletusnuotin pituus on 1/8 jolloin niitä on 4/4 tahdissa 8 kipaletta. Pyrkimys on että tahti aloitetaan D(down) pickillä. Hammer-on ja Pull-offist lasketaan iskuiksi jolloin rytmi säilyy, eli siis DUDU DUDU. Tripletit ovat siten erikoistapaus joilla oma tekniikkansa, aloitetaan yleensä aina Down iskulla.
 
Yksi hyvä harjoitus on esim että soittaa DUD paksumalla kielellä sitten hyppää ohuelle kielelle jolla U ja takaisin paksulle kielelle eli:
 
---U---U
DUD-DUD-
 
ylempi rivi on siis on ohuempi kieli. Pysyen samalla paksulla kielellä käväistään jokaisella ohuella kielellä. Tämä treenaa kielen vaihtamista nopealla tempolla.
 
Tuo mainittu 220 ei o hirveen nopee, maniska (EDIT: ja flatpick kitara) biisit menee jopa tuonne 300 asti, 240 on aika tavallinen.
 
EDIT 6/8 tahdissa soitetaan DUD DUD eli kolmen nuotin ryppäissä.
 
Kuunteles tuota: http://www.kolumbus.fi/slowsession/NewCamptownRaces.mp3
 
Me soitetaan vähän hitaammin n. 240

EDIT 6/8 tahdissa soitetaan DUD DUD eli kolmen nuotin ryppäissä.
 
Eikös tuo kannattaisi soittaa DUD UDU? Minusta ainakin paljon helpompaa ja luonnollisempaa soittaa noin.

Eikös tuo kannattaisi soittaa DUD UDU? Minusta ainakin paljon helpompaa ja luonnollisempaa soittaa noin.
 
Kyseessä on jig rytmi ja siinä käytetään yleensä DUD DUD ainakin akustisessa musassa, jotta jigin rytmiin kuuluvat painotukset tulevat oikein.
 
EDIT: rukkasin
 
EDIT2: Jigi esimerkki, jigit on yleensä hitaampia ( alle 195) Jig esimerkki, soitettu varmaan bouzoukilla:
 
http://www.thebordercollies.net/music_files/BC001trk6.mp3

Haluaisin sanoa teille, että kiitos "rakentavasta" palautteesta. Paljon apua on ollut, Kiitos!
 
Jos on jotain lisättävää, otan sen vastaan mieluusti

Alaspäin kuulostaa hevimmältä tai vaihtoehtoisesti punkimmalta.
 
Edestakaisin kuulostaa rokimmalta.
 
Ei kait tohon mitään sääntöä ole.

Jos on jotain lisättävää, otan sen vastaan mieluusti
 
Tuohon aiempaan kommenttiini vielä lisäyksenä, että mainittua harjoittelukonseptia kannattaa varioida myös siten että kun hypätään toiselle kielelle kesken DUDU DUDU sekvenssin hypätään kohdassa jossa toista kieltä pikataan D:llä siis esim:
 
----D---
DUDU-UDU
 
Ja sitten myös harjoituksia siten, että ohut kieli on peruskieli ja siitä hypätään kullekin paksumalle kielelle.
 
Siten yksi vanha juttu jonka aikoinaan klasarin opettajani opetti, nimittäin, että jokaisen harjoituksen tulisi kestää suunnilleen/vähintään 3 minuuttia ja suorituksen olla virheetön jotta voi sanoa "osaavansa" treenin. Toisaalta tällaiset treenit on sellaisia että niitä kannattaa/täytyy aika ajoin tai säännöllisesti tehdä jotta lihakset pysyvät kunnossa, ihan sama kuin esim urheilijoilla.
 
Sitten vielä sellainen pointti jos aikoo superhyväksi, että pikkausharjoitusten pitäisi tapahtua suuremmalla nopeudella kuin nopeus johon tähdätään. Pieni esimerkki: Sanotaan että biisin tempo olisi vaikka 240. Jos biisiin kuuluu esim pikattavia tripplettejä, nousee pikkausnopeus hetkellisesti 360:een tai jos esim 1/16 osanuottipari, nousee tarvittava pikkausnopeus noiden nuottien osalta jopa 480:een.

Ok, eli soittelen metallia, melko nopeaa semmoista ja nyt otan esimerkiksi kaksi kitaristia ja heidän tekniikkansa:
 
James Hetfield: tempolla 220; 1/8-nuotit alaspäin.
Alexi Laiho: tempolla 190; 1/8-nuotit edestakaisin.
 
Olen mennyt aivan sekaisin siitä, milloin kannattaa soittaa (aina) alaspäin. Onko Jamesin tekniikka osaavampi ja Alexin laiskempi? Tarvitesen apua.
 
Kyllä sen älyää ite koska pitää sahata ja koska daunstrokee. Hoho
 
Anteeksi.