Kitarat: soittaminen ›

Oi suuret Mnettiläiset, kuinka teette soolonne? Pläräätte vaan jotain kitaran otelaudalle ja jos jotain syntyy, niin siinä on soolo? Improvisoitko keikoilla?
 
Oma tyylini on seuraava: Avaan Guitar Pron, valitsen jonkun skaalan, ja sinne teen mielenkiintoisia kulkuja. Sitten nuo skaalat ovat hallinnassa, niin teen homman ilman Guitar Prota. Keikoilla en ole ollut.

Jos sävellän, niin laitan taustan, jonka päälle soolo pitäisi tehdä, soimaan ja yritän kuulla sen päällä järkeviä soolomelodioita ja sitten kirjoitan ne ylös. Jos ei miellytä, yritän kuulla jotain parempaa päässäni. Sitten hinkkaan niin kauan että soolossa on linja ja se on hyvän ja järkevän kuuloinen.
 
Jos improvisoin, yritän samalla tavalla kuulla järkeviä melodioita/fraaseja päässäni ja sitten soitan ne ulos. Hankalinta on se, että saa soolon kuulumaan heti ehjänä linjana alusta loppuun.

Vedän improna muutaman kerran ja kokoan hyvät ideat kasaan. Myöskin biisin melodiaa saatan soveltaa soolossa, mutta en välttämättä.

yleensä mä imbrovisoin tai sit sillai fifty/sixty et on mieles jotai hyvii lickei ja juttui ja jotai

En sävellä sooloja.Kunhan vaan vetelen...

Pelkkää improvisaatiota. Joskus joku suht vakio hahmotelma siitä, mitä kussakin biisissä vedän(esim. "kumarrukset" jonkun soittajan tyylille, double stopit, banjo rollit tms.) ja sen pohjalta improvisaatiota, mut ei mitään vakiota. Sama pätee livetilanteeseen.
 
Musta suunnitteltu soolo vie (lähes)kaiken ilon soitosta ja poistaa mukavan jännityksen siitä, "tippuuko jaloilleen" vai ei! HUOM, pitää muistaa, että soittamani musatyylit perustuvat pitkälti improvisaatiolle. Lähestymistapa ei välttämättä sovi niin hyvin muihin genreihin/tilanteisiin.

Kuuntelen sitä taustaa jolloin alkaa yleensä jotain soolontapaista soimaan päässä. Sitä sitten hinkkaan.

Kuuntelen sitä taustaa jolloin alkaa yleensä jotain soolontapaista soimaan päässä. Sitä sitten hinkkaan.
 
Jep. Alkaa syntyä pientä visiota ja sitä yritän kopioida kitaralle. :) Improvisointia en hallitse kovin hyvin, joten teen soolot nuotti nuotilta miettien.

Improa, lähes yksinomaan. Viime aikoina olen koittanut rakennella itselleni joitain yksinkertaisia arpeggioita ja miettinyt, että miten niitä voisi käyttää, mutta eipä ole ottanut onnistuakseen :P

Improvisoin joo. Covereissa tosin soittelen siitä soolosta oman tulkintani, eli vedän sen vähän omalla tatsilla ja tyylillä. Joskus se improttu soolo saattaa vakiintua ja vedän sen suht samalla tavalla pienillä muutoksilla aina.
 
Nauhoitellessa sitten yleensä sävellän sen soolon päässäni ja siirrän sen kitaralle. Toinen tekniikka on se, että painan recciä ja improan jotain kunnes keksin jonkun siistin jutun. Sitten koitan tunkea niitä siistejä juttuja mukaan improon. Näin yleensä esim. noissa sooloskaboissa.

Rokkibändin kanssa soitan suurimmaksi osaksi puhtaasti improvisointi pohjalta, kun hevibändin kanssa taas soitan melkein poikkeuksetta suunniteltuja sooloja.
Tuo on erittäin totta että suunniteltuihin sooloihin on vaikea saada samanlaista fiilistä kuin improvisoituihin, olen vain ainakin omasta mielestäni aika huono improvisoimaan hevisooloja. Sellaiset kliseiset ympäriämpäri tiluttelut lähinnä kun ottavat päähän, ainakin jos yritetään "tosissaan" saada biisi kuulostamaan hyvältä. Siihen se kuitenkin nopeatempoisessa ja agressiivisessa musiikissa meinaa aina lipsua. Suoraan sanottuna hevibändin kanssa hetkittäin ottaa päähän jotain biisejä tehdessä kun tullaan siihen vaiheeseen että "tässä ois kitarasoolon paikka". Tulee vaan fiilis että "ei taas tätä".

No reeneissä tulee improiltua, ja jos vahingossa joku siisti oivallus tulee jammaillessa ni alan käyttämään sitä aina tietyssä kohtaa soolossa, ja silleen pikkuhiljaa loksahtelee luontevan kuulosiksi kohdalleen palat.
 
Melodiat syntyy vaikka introhässäköihin ja kertseihin fiiliksen pohjalta. Huomaa yleensä millasessa mielentilassa on ollut ku jonkun melodian on väsännyt. Joo.

Usein kaikki pohjautuu improvisointiin, ja sointuihin/skaaloihin mitkä sopii kyseisee sooloon. jos on joku hyvä melodia tai idea ni tietenki sen "rungon mukaisesti" mutta improvisoiden. Riippuu aika paljon fiiliksestä, ja siitä mikä sopii mihinkin.

Kuinka teette soolonne ?
 
Silloin harvoin, kun sooloja soitan, laitan nuotitetun soolokohdan pohjan looppaamaan, annan sen soida muutaman kerran ja pikkuhiljaa tapailen jotain. Toisinaan syntyy soolo, toisinaan taas ei.
 
Kerran yhdessä bändissä aikoinaan, kypsyin laulajan valituksiin, se kun halus, ett soittaisin "kerrankin kunnollisen soolon" sen biisiin. Ei siis "niitä sooloja", joita tavallisesti soittelin.
 
"Aha. No ei sitten. Se siis menee D:stä...". Ja sitten veivasin, yhtä nuottia (= D), 8 tahdin ajan. "Siinä on sulle soolo. Jos ei se kelpaa - tee itte sitt parempi !."
 
Eipä se tehny ja se "soolo" on siinä vieläkin, näin 15 vuotta myöhemminkin. Outoa sinänsä, ett nykyään en osais kuvitella siihen mitään muuta.

Taitaa mennä niin, että vetelen taustan kans impropohjalta tai alustavan suunnitelman pohjalta muutaman oton, plokkaan parhaat palat ja yhdistelen ne sopivaan järjestykseen ja vedän ns. lopullisen oton (tai 128 ottoo). Aika pitkälti perustuu siihen että katotaan biisin/soolon sävellaji ja sitten mennään. (yleensä metsään)

En sävellä sooloja.
Saatan kyllä treenata erilaisia asioita, kuten skaaloja ja arpeggioita kyseiseen biisiin ja muutenkin kuulostella ns.kokonaiskuvaa mutta en lähde säveltämään sitä.
Long live impro!
 
edit: muistakaa sitten soittaa aina mahdollisimman nopeasti...

Improvisoin vaan jotain taustan päälle. Sitten saatan keksiä että miten se soolo vois alkaa, tai miten loppua tai jotain muuta. Sitten improvisoin taas lisää kunnes se koko soolo on sävelletty.