Kitarat: soittaminen ›

Eli pitäis opettaa sellaselle kitaransoittoo joka ei periaatteessa ole kitaraan koskaan koskenut, mistä kannattais aloittaa, onko kellään mitään hyviä harjoituksia/jotain vinkkejä?

Mun mielestä perussoinnut olis hyviä alottelijalle. Siiten jotain vaikka näppäilyjä niillä soinnuilla, voimasointuja, sitte jotain kuvioita, helppoja tietenkin. :)
(no olipa taas apua)

Kauheet soolot ja ynkkäkamaa !!!!
 
no ei , Sormiharjotuksia ja helppoja rock piisejä kuten smoke on the water :D

Mun mielestä perussoinnut olis hyviä alottelijalle. Siiten jotain vaikka näppäilyjä niillä soinnuilla, voimasointuja, sitte jotain kuvioita, helppoja tietenkin. :)
(no olipa taas apua)
 
No noihan ne just pitää opettaa. Helpot soinnut niinku G, C ja D ja niillä perusrämpytystä 4/4 tahdissa. Ensin tietysti vain neljä iskua per tahti. Sen jälkeen yksinkertaista näppäilyä samoilla helpoilla soinnuilla. Siitä sitten eteenpäin F, A, E sekä Am, Em, Dm -sointuja opettelemaan.

ei oo mitään nettisivua tyyliin www.tuutannejosetosaasoittaamuthaluutoppia.fi/harjoitukset ? pankaa linkkiä jos tiedätte jotain sivuja (toi em. saitti ei toiminu vaikka copypastetin osoteriville:)

Sointuja ja komppaamista. Vaan kirk hammet-juniorit aloittaa soittamalla metallicaa.

Vaan kirk hammet-juniorit aloittaa soittamalla metallicaa.
 
Alotin soittamalla Metallicaa. Olen siis Kirk Hammett-junior. Täytyypä rasvata köysi.
 
Vakavasti puhuen: Tärkeintä on MOTIVAATIO. Jos motivaatiota riittää Syksyn Sävel -sointurämpytykseen niin hienoa, mutta jos ja kun vasta-alkajan musiikkimaku todennäköisesti on eriävä voi kiinnostus koko instrumenttiin mennä sen sileän tien. Siksipä on syytä harjotella sitä sun tätä - ei yhtä perusrämpytystä, vaan mielummin kaikkia kitaransoiton osa-alueita sopivasti.

Nää Hammettteinijeetilumaster-jutut kannattaa oikeesti jättää väliin, ainakin alkuun. Opettelet niitä perus-juttuja. Se ei oo kovin hienoa että opettelee master of puppetsin tilusoolon ja sitten alkaa miettiä että mitenkäs se C-duuri soitettiin....;)

Oma opettajani aikoinaan löi ekalla tunnilla Syksyn Sävelen nenän eteen. Ja siitä mentiin. Olin tosin soittanut jo sitä ennen noin puoli vuotta omatoimisesti akustista. Se syksyn sävel on hyvä biisi lähteä liikkeelle. Siinä on justiinsa näitä perussointuja ja soolo on lyhyt melodinen lirautus.

Noo... Perussoinnut, 12 tahin blues ja bluesskaala :)
 
Sointuja ja komppaamista. Vaan kirk hammet-juniorit aloittaa soittamalla metallicaa.
 
No mäkin alotin soittamalla B. B. Kingiä eikä musta silti tullu neekeriä (en tarkota tota neekeri-sanaa mitenkään pahasti)... Tahtoo sanoa että pääasia kunhan alottaa, kyllä se musiikintuntemus siitä sitten avartuu jos on avartuakseen.

Varmaan kannattaa lähteä aluksi ihan basic-jutuista liikkeelle tyyliin kitaran eri osat, kielet, virittäminen ja sitten vaikka katsella vähän jotain avoimia sointuja jne. Oppilaaltahan tietysti voisi tiedustella, että minkä tyylisestä musasta hän itse tykkää, ja mahdollisuuksien mukaan sitten koittaa löytää jotain sen tyylistä soitettavaa.

Eli pitäis opettaa sellaselle kitaransoittoo joka ei periaatteessa ole kitaraan koskaan koskenut, mistä kannattais aloittaa, onko kellään mitään hyviä harjoituksia/jotain vinkkejä?
 
Kitaran osat, kielten virittäminen, ote kitaraan ja plekuun jne.
 
Ja sitten perusoinnut ja sitten niillä sitten riippuen siitä mistä musiikista se vasta-alkaja tykkää.
 
EDIT: Ja blastoff olikin aivan samoilla linjoilla!

kiitoksia kaikille, katotaan mitä tuleman pitää.

Joo kannattaa kysyä musiikkimausta ja yrittää blokata jotain helppoja juttuja soittajan omista suosikeista soitettavaksi. Meinaan se jos mikä tuo motivaatiota.
 
Perussointujen ja tälläisten lisäksi kannattaa pieneksi pakkopullaksi, mutta riittävän pienissä erissä opettaa jotain yksinkertaisia melodialinjoja (vaikka siitä Ukko-Nooasta lähtien, tai sitten yhtä helppoa mutta inspaavampaa) soittamaan ja sitten laittaa muistutukseksi nuotit.
 
Nämä on oikeastaan sitten sellaset perusosa-alueet josta voi lähteä kehittämään kaikkiin suuntiin. Nuottien osaamisen myötä tulee asteikot, ensin opetellaa siis C-duurin nuottien nimet jne.
 
Sointujen soiton myötä sitten erilaista hahmotusta.
 
Tai nämä olivat minulle ne peruslähtökohdat ja hyvin futasi.

Kannattaa kans kattoo, että myös se plekukäsi menee sitten kerralla oikein.Vittumainen korjailla myöhemmin tekniikkavirheitä mitkä olis voinu välttää heti alussa oikealla opastuksella.Kokemusta kyseisestä nimittäin on...

Nää Hammettteinijeetilumaster-jutut kannattaa oikeesti jättää väliin, ainakin alkuun. Opettelet niitä perus-juttuja. Se ei oo kovin hienoa että opettelee master of puppetsin tilusoolon ja sitten alkaa miettiä että mitenkäs se C-duuri soitettiin....;)
 
Opettelin aikoinaan Master Of Puppetsin molemmat soolot ennen C-duuria. Mikä tässä nyt sitten on tarkalleenottaen ongelmana? Jokin asennevamma- / "periaate"kysymys?

Kannattaa kans kattoo, että myös se plekukäsi menee sitten kerralla oikein.Vittumainen korjailla myöhemmin tekniikkavirheitä mitkä olis voinu välttää heti alussa oikealla opastuksella.
 
Myöskin kannattaa muistuttaa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa soittaa.

Nää Hammettteinijeetilumaster-jutut kannattaa oikeesti jättää väliin, ainakin alkuun. Opettelet niitä perus-juttuja. Se ei oo kovin hienoa että opettelee master of puppetsin tilusoolon ja sitten alkaa miettiä että mitenkäs se C-duuri soitettiin....;)
 
Ei ne mieti semmosia. ;) Yleensä ottaen nykyään alottelevat kitaran rääkkääjät siirtyvät suoraan metallican ja bodomin sooloihin =/

1) Jos kyseessä on todellakin niin vasta-alkaja, että ei tiedä, miten kitaraa pidellään ja rämpytetään tai missä asennossa käsien on oltava, niin silloin tietysti pitää lähteä soitinpedagogiikasta.
Itse työtä ei voi lähteä opettelemaan ennenkuin työkalut ovat hallinnassa.
 
2) Teorian ihan perusasiat on mielestäni hyvä ottaa esiin mahdollisimman pian: tahtilajit ja rytmin laskeminen, mikä on asteikko, miten muodostetaan kolmisointu. Vaikka aluksi vain ihan helpoilla esimerkeillä (4/4 ja C-duuri, josta vaikka I, IV ja V asteen soinnut eli C, F, G). Näiden ymmärtäminen nopeuttaa hankalampien asioiden/biisien omaksumista.
Työtä tehtäessä täytyy tietää, *mitä* on tekemässä.
 
3) Jos vain mahdollista, kokeile löytää jokin oppilastasi kiinnostava biisi, joka on niin yksinkertainen, että sitä voidaan kokeilla jo ensimmäisellä soittotunnilla. Sen ei tarvitse olla mikään kaikille kitaristeille pakollinen "yleissivistykseen kuuluva" aloittelubiisi, vaan se voi olla tuttu laulu, rock-klassikko tai vaikka hevibiisi. Kysele oppilaan mieltymyksiä, ja arvioi, mikä biisi olisi sopivan helppo. Tarvittaessa voit esim. hieman yksinkertaistaa soinnutusta ja sormituksia. Tärkeintä olisi, että kappale saisi oppilaan innostumaan harjoittelusta - aloittelijalle oma innostus on se paras voimanlähde, joka pistää harjoittelemaan ahkerammin ja oppimaan nopeammin. Soittoinnostuksen taas tappaa maksimaalisen tehokkaasti opettaja, joka pakottaa oppilaan harjoittelemaan opettajan itsensä mielestä tärkeitä ja hienoja 50-luvun humppahelmiä tms.
Tämän kappaleen kautta soittaja voi myös huomata, kuinka voi soveltaa noita teorian ja pedagogiikan oppeja käytäntöön.
Hyvin motivoitunut työntekijä työskentelee tehokkaammin ja tekee parempaa jälkeä kuin huonosti motivoitunut.

Kannattaa kans kattoo, että myös se plekukäsi menee sitten kerralla oikein.Vittumainen korjailla myöhemmin tekniikkavirheitä mitkä olis voinu välttää heti alussa oikealla opastuksella.Kokemusta kyseisestä nimittäin on...
 
Näin on! Mie alotin soittamaan itekseni ja tietenkin pidin plektraa tekniikan kannalta niin huonosti kuin vain voi. Enää ei oikein riitä innostus siihen plekun asennon vaihtamiseen kun se on iskostunut tuonne takaraivoon.