Kitarat: soittaminen ›

Mitä mieltä olette, viimeistelläänkö musalevyt pilalle? Tuli vaan mieleen, kun katselin SRV liveä (ja RHCP on yksi erittäin hyvä esimerkki myös), niin oli se aivan toista kun levyillä, vaikka ei levyissäkään mitään vikaa ole, mutta livesessioissa kaikki kikkailut ja jopa saundit ym. pääsee kunnolla arvoonsa. Tai tämä koskee vain "oikeita" kitarataitureita. Roskapopissahan on sitten ihan toisinpäin; levyt ovat parempia ja livet on sitten että "hoidetaan homma vähin äänin jotenkuten ja lähetään meneen".
 
Lyhyesti sanottuna kunnon muusikot ja "oikeat" kitarataiturit ovat parempia livenä kuin levyillä.. (popissa toisinpäin :P)..... joo joo, voi "roska"popissakin olla hyvä kitaristeja, en minä sillä.
Ja miksei voida olla sen verran punk -henkisiä ettei kaikki mahdollisia oven avauksia ja kolinoita poistettais tai peitettäis?
 
Juu en tiiä olisko tää kuulun vähän muualle alueelle, mutta minkäs teet.

Onhan livenä ensinäkin se tilanne aivan toinen ja sitä mukaan soittajien fiilis, joten on aika selvää, että livenä bändit kuulostaa paremmalta (toisten mielestä taas kuralta). Levylle on niin helppoa laittaa se kiipparimatto taustalle soimaan tai kuusi kitararaitaa päällekkäin, mutta livenä se ei ole ihan niin helppoa (ellei bändissä soita kiipparisti tai kuusi kitaristia). Soundi on yleensä selkeämpi ja siinä se bändin tiukkuus punnitaan. Parhaat kuulostaa parhaalle.

Voitashan levytkin tehdä siinä putkeen alusta loppuun sillon kun on hjuva fiilis... niihin nyt niin aikaa tarvis käyttää :P
 
Levytkin pitäs tehdä livekeikalla ^_^.. heh.

Voitashan levytkin tehdä siinä putkeen alusta loppuun sillon kun on hjuva fiilis... niihin nyt niin aikaa tarvis käyttää :P
 
Levytkin pitäs tehdä livekeikalla ^_^.. heh.
 
Niinhän ne ennen tehtiinkin.
 
Toisaalta nykyään voi live-esiintymisenkin rakentaa vaikka millaisen taustanauha-sekvensseri-sampleriviidakon päälle niin, että varsinaisen soittamisen osuus jää vähemmälle.
 
Minusta on vain hienoa, että nykyään voi valita juuri haluamansa toimintamallin.

Tää on ihan totta ja varmasti tää on myös yks tekijä, joka täälläkin aiheuttaa näkemyseroja...siis kitaristienkin välillä.
 
Yhteen aikaan leyjä tuotettiin ihan viimeisen päälle, ettei pienintäkään suvantovaihetta tai ns. häiriötekijää jääny lopputulokseen. Tuleeko tällätavalla parasta musaa/parhaita levyjä? Ei mun mielestä välttämättä!
 
Ihan tavallisen pulliaisen tavoiteltavissa olevilla...taskuun mahtuvilla äänitysvermeillä saa tänäpäivänä jo tosi laadukasta kamaa puhumattakaan siitä, mitä se on sitt jossain huippumodernissa äänitys studiossa ammattilaisten kera. Tämä johtaa siihen, ett tehdään paljon sitä "huippuunsa" säädettyä matskua, josta halutaan kaikki "virheet" ja kohinat ym. pois...eli "paketoidaan" mahdollisimman siististi. Samalla vaan monesti käy niin, että jotkut asiat vaan kuolee itse musiikista.
 
Varmasti juuri siksi monet bändit tarkoituksella hakee vanhempaa...ei niin "täsmällistä" soundia tai hieman karumpaa/rosoisempaa meininkiä.
 
Niin kummallinen on musamaalima?! Ensin laitteet kehittyy niin, että signaali/kohina -suhde on huippuluokkaa ja sitten mietitään, miten saadaan vanhaa kunnon analogista kohinaa messiin, jotta homma kuulosta, niinku vanhaan hyvään aikaan?!;D

Lähdetääs vertailemaan: tuo em. RHCP kuullostaa levyllä vielä kohtalaiselta, mutta livenä aivan paskalta. Varsinki Frusciante joka ei oikeestaan ole hääppönen soittaja. Tämän jälkeen otetaan kuunteluun Dream Theater ja verrataan levysoundeja livesoundiin. Eipä oo hirveesti huomauttamista..

Lähdetääs vertailemaan: tuo em. RHCP kuullostaa levyllä vielä kohtalaiselta, mutta livenä aivan paskalta. Varsinki Frusciante joka ei oikeestaan ole hääppönen soittaja. Tämän jälkeen otetaan kuunteluun Dream Theater ja verrataan levysoundeja livesoundiin. Eipä oo hirveesti huomauttamista..
 
Kun ottaa huomioon sun musamieltymykset, jää tämän viestin sisältö hieman kyseenalaiseksi. Hoho.

Kukas se olikaan kun sanoi täällä joskus Judas Priestin keikan jälkeen, että JP kuulostaa levyllä melko vaisulta, mutta livenä kun Halford kiekaisee "METAL GODS" niin meinaa hallin takaseinä siirtyä pari metriä. Hyvä kuvaus.

Kuinkas nyt on?
 
Bändipalstalla on just topic, missä haukutaan livesoundit. Kumpi on nyt sitten huonompi?

Tämän jälkeen otetaan kuunteluun Dream Theater ja verrataan levysoundeja livesoundiin. Eipä oo hirveesti huomauttamista..
 
Tätä minä nimenomaan ennustin!
 
Tässä on just se ero, joka aiheuttaa muutenkin väittelyä muissakin otsikoissa. Ei pitäis yleistää, mutt useinmiten juuri hevimiehillä on se ajatusmalli, että bändin on vedettävä homma livenä yks -yhteen levyversioiden kanssa...niin kitarasoolojen, kuin muidenkin juttujen osalta. Soundikin on sitt hyvä, kun se on just niinkun levyllä?!
 
Kyllä mua vaan kiinnostaa enempi mennä sellaseen konserttiin, jossa tapahtuu jotain ennalta arvaamatontakin. Voi niitä levyjä kuunnella sitt kotonakin!? Mun mielestä bändi on nimenomaan epäonnistunut, jos ei erota, soittaaks se livenä vai playbackinä.
 
Esim. Led Zeppelin oli bändi, joka haki uusia ideoita jopa keikalla jammaillessaan ja moni biisi syntyikin tätä kautta.
 
No mutta tästä asiasta on useita mielipiteitä...

Tämän jälkeen otetaan kuunteluun Dream Theater ja verrataan levysoundeja livesoundiin. Eipä oo hirveesti huomauttamista..
 
Mä olen kuullut ainakin miljoona keikkaa, joissa oli parempi soundi kuin DT:llä livenä viimeksi Jäähallissa. En mä kyllä miljoonaa keikkaa ole nähnyt, saatika kuullutkaan, mutta ei ne soundit olisi enään paljon huonommaksi voinut mennä. Armotonta bassomössötuubaa, josta ei saanut mitään selvää. Korvissa vain humisi. Toiseen settiin ne jo vähän tajusi alapäitä laskeakin, mutta ei se vieläkään kovin hivelevä esitys ollut.......ei esityksenä, eikä soundien puolesta. DT onkin yksi niitä bändejä, joita ei voi kuunnella kuin levyltä. Siitä niiden "menosta" lavalla saa irti ihan yhtä paljon silmät kiinnikin. Harmi, että heidän paras lava-akti tapahtuu niin kauhean kannuläjän takana, ettei siitä pysty seuraamaan kaikkea.
 
Kyllä mua vaan kiinnostaa enempi mennä sellaseen konserttiin, jossa tapahtuu jotain ennalta arvaamatontakin. Voi niitä levyjä kuunnella sitt kotonakin!? Mun mielestä bändi on nimenomaan epäonnistunut, jos ei erota, soittaaks se livenä vai playbackinä.
 
Tää on mun mielestä keikalla käymisen suola. Sitä jatkuvasti odottaa, milloin joku tyrii ja miten se siitä jatkaa. Tietenkin kunnon show on kanssa poikaa.

Pari mikkiä huoneeseen ja livenä purkkiin ja ei tule liian siloteltua.. Toimi ennen, toimii nyt.. Tämä riippuu tietysti siitä, millainen musa/soundimaailma viehättää..

Lähdetääs vertailemaan: tuo em. RHCP kuullostaa levyllä vielä kohtalaiselta, mutta livenä aivan paskalta. Varsinki Frusciante joka ei oikeestaan ole hääppönen soittaja.
 
No juu... yleensä, mutta parhaimmillaan rhcp:n livet on todella hyvän kuulloisia (ihme sana)... ja tällä tarkotan melkein yksinomaan Live At Slane Castle keikkaa; kuuntelen mielummin sen live dvd:n kappaleita kuin samoja kappaleita levyiltä, oi oi sitä keikkaa :O Kyllä oli kaverit vireillään silloin.

Kyllä mua vaan kiinnostaa enempi mennä sellaseen konserttiin, jossa tapahtuu jotain ennalta arvaamatontakin. Voi niitä levyjä kuunnella sitt kotonakin!? Mun mielestä bändi on nimenomaan epäonnistunut, jos ei erota, soittaaks se livenä vai playbackinä.
 
Juurikin näin. Tykkään paljon jos biisit vedetään livenä erilailla ja vähän improillaan sinne väliin. Kitarasoolojen improvisoinnista pisteet.

No siksihän aika lukuisat bändit julkaisevat live-levyjä, koska ne yksinkertaisesti kuulostavat paremmilta ja niissä on parempi tunne mukana.

Kuinkas nyt on?
 
Bändipalstalla on just topic, missä haukutaan livesoundit. Kumpi on nyt sitten huonompi?
 
Tähän löytyy varmasti yksiselitteinen vastaus.

Juurikin näin. Tykkään paljon jos biisit vedetään livenä erilailla ja vähän improillaan sinne väliin. Kitarasoolojen improvisoinnista pisteet.
 
Minä improvisoin kaikki kitarasoolot (myös nauhottaessa) :P, lukuunottamatta yhtä tai kahta omaa biisiä johon tuli värkättyä semmonen soolo, ettei sitä voi olla soittamatta... tosin aina hiukan erilailla venyttäen ja muuta semmosta. Jes sain pisteet :D

Kukas se olikaan kun sanoi täällä joskus Judas Priestin keikan jälkeen, että JP kuulostaa levyllä melko vaisulta, mutta livenä kun Halford kiekaisee "METAL GODS" niin meinaa hallin takaseinä siirtyä pari metriä. Hyvä kuvaus.
 
Seinän siirtymisestä en oo puhunut mutta housuun kakkaamisesta kylläkin.
Ja levyt todellakin viimeistellään pilalle. Musiikki ei tunnu hengittävän lainkaan, kaiken pitää olla niin kliinistä. Siksi mieluummin kuuntelen livejä jos mahdollista.
 
L: Näin se menee: http://youtube.com/watch?v=4VyUonFVFW0

2000-luvun hevimusiikissa tämä ilmiö tuntuu olevan suurempi, kuin muissa tyyleissä. Muut havainneet samanlaista?

2000-luvun hevimusiikissa tämä ilmiö tuntuu olevan suurempi, kuin muissa tyyleissä. Muut havainneet samanlaista?
 
Tietynlainen tasapaksuus kai johtuu siitä, että hevimuusikot soittavat itsensä takakireiksi metronomin kanssa että osataan tilutella kellontarkasti. Vibraton puute kuuluu, samoin se, että soitossa ei ole elävyyttä ja joustoa vaan se on tekninen suorite. Studiotyyppien tuotantotuubi puristaa pois viimeisenkin karheuden. Ilmeisesti hevi myy niin hyvin, että levyttämään pääsevät näköalattomatkin hevitykit (en viitsi antaa esimerkkejä, siitä syntyisi kinaa) joiden soundi sitten prässätään muodin mukaiseksi.